Minä kävin leikkikentällä, ei olisi pitänyt. Olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että leikkikentällä kannattaa keskittyä lapseen tai pitäytyä tutuissa ihmisissä. Kuten suurimassa osassa lapsiperheitä, on meilläkin sairastettu menneenä syksynä ja etenkin vuoden vaihteen jälkeen todella paljon. Välillä tuntuu, että äitiys on sairaanhoitajan, lääkärin ja laitoshoitajan hommaa univajeella ryyditettynä. Päivittelin asiaa tuntemattomalle äidille, joka kysyi välittömästi kuinka pitkään täysimetin lastani. Rehellisenä ihmisenä vastasin, että U on saanut pulloruokaa sairaalasta saakka. Minun piti lisätä, että en voinut imettää fysiologisista syistä, mutta en ehtinyt vetää ilmaa edes sisään, kun uusi tuttavuuteni alkoi pitää monologiaan infektioiden ja täysimetyksen kiistattomasta yhteydestä. Siinä minä kiltisti kuuntelin seikkaperäisen selvityksen ryyditettynä sopivasti tilastotiedoilla. Hyvä puhe. Valmisteltu, ytimekäs ja sisälsi sopivassa suhteessa faktaa ja omia mielipiteitä. Lukioaikainen äidinkielen opettajani olisi puheen jälkeen hypännyt pystyyn ja osoittanut suosiotaan seisaallaan.
Kotiin kävellessäni mietin, että monia asia on varmasti syytäni. Mutta lapseni taudeista syntymästä hautaan saakka en aio kantaa syyllisyyttä. Minäkin olisin mielelläni valinnut täysimetyksen, kestovaippailun, luomuruoan ja lapsentahtisuuden , mutta aina valinta ei ole meidän kädessä. Hyvä niin.
Kävin Tampereen kalevalaisten naisten järjestämällä ompelukurssilla, jossa ommeltiin kalevalainen vaate. Olen nyt kaksi päivää väännellyt vaatetta uusiin ja taas uusiin malleihin. Aivan mielettömän nerokas vaate!
Kannan vaatetta ylpeänä, olenhan Kalevalainen nainen.
