Minä olen yrittänyt olla välittämättä syksyn pimeydestä ja kurjuudesta. Täytyy sanoa, että tämä vuonna se on ollut keskimääräistä haastavampaa, kun joka tuutista puskee mustia uutisia. Maailmankaikkeus on tainnut vaan päättää kitkeä luonteestani ylettömän iloisuuden ja turhan hupsuttelun. Mutta minä pistän vastaan, jokaista huonoa lukemaani tai kuulemaani uutista vastaan olen päättänyt tehdä hyvän teon. Ihan pienikin riittää. Siinä saa maailmankaikkeus kärvistellä ja miettiä omaa toimintaansa, kun minä taistelen pimeyttä ja kurjuutta vastaan hyvällä. Ei se varmaan maailmanrauhaa saa aikaiseksi, mutta onpahan ainakin yritetty.
Olen minä ommellutkin, vähän ja kieroa, mutta ommellut. Lähinnä olen keskittynyt maailmansodan syttymiseen hamstraamalla ommeltavaa. Onpahan ainakin mitä tehdä, jos sellainen joskus tulee. Käsitöiden kanssa ei tunnu löytyvän kultaista keskitietä millään. Lisäksi edessäni tuntuu olevan loputon uusien tekniikoiden ja sitä kautta hankintojen suo. Nytkin ompelimossa odotellaan suursiivousta ja kangaspuiden siirtämistä sinne, nurkassa hikottelee nypläystyyny ja verkkokalvoilla siintelee jatkuva diasarja kansallispuvuista ja ryijyistä. Eläkeikää (tervettä sellaista) odotellessa.
Pyydän anteeksi kurjia kuvia. Nikon seikkailee maailmalla takuukorjauksessa ja aurinkokin tuntuu jättäneen meidät.
