Ompelijan itsetunto

Ihmisen itsetunto on jännittävä asia. Usein pystyn analyyttisesti ja melko realistisesti ajattelemaan mihin rahkeeni riittää. Sitten on niitä päivä, joskin harvoin, kun minua vaivaa yltiöpäinen optimismi. Ja maailmankaikkeus, jonka toimilla on minusta hyvin vähän tekemistä oikeudenmukaisuuden tai järjen kanssa, onnistuu järjestämään minulle näille päiville mahdottomasti haasteita. Eräänä tällaisena "pystyn melkein mihin vaan"-päivänä ystäväni pyysi minua ompelemaan mekon. Huomasin vastaavani kyllä ennen ajattelua ja se oli virhe.
 

Malliksi sain valmismekon kuvan ja siitä minä sitten lähdin kaavaa suhraamaan. Kaavoitus, josta tässä kohtaa yleensä puhutaan, kuulostaisi liian hienolta. Kamalaa suhraamista ja mittailua - ärsytystä ja muutama kirosana. Ompelukin takkusi ja sain purkaa niin, että yksi uskollisimmista Rouva Ratkojista katkesi, mutta mekko siitä lopulta syntyi. Valmiista mekosta lähetin kuvan ystävälleni ja vastaus oli rehellinen; "En tiedä onko tuo kuitenkaan mun juttu". Kyllä jouduin nielemään oman kaikkivoipaisuuteni ja turhantärkeyteni nielusta alas ja istumaan hiljaisena ompelukoneen eteen.

 Edelleen arvostan ystäväni rehellisyyttä ja tulipahan opittua läksy niin omasta kaikkivoipaisuudesta ja höveliydestä. Mutta kaikista eniten arvostan ystävääni, joka ei ottanut mekkoa omaan kaappiin vain siksi ettei minulle tule paha mieli. Nyt minulla on kiva taskumekko ja hyvä kaava. Ja ehkä aika paikkaa ompelijan henkiset kolhutkin.

Tässäpä tämä mekko. Ja taskuihin rakastuin.

Kolme tuntia myöhemmin pystyy tilanteelle jo hymyilemään.

Koska olen miehelleni luvannut ommella tarpeeseen, joskin tarpeitahan on monenlaisia ja ne ovat alati vaihtuvia, olen joutunut neulomaan ompeluhimoon. Perjantaina kuitenkin Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste, jossa piti hakea netistä kuva ja inspiroitua. Tällainen mekko siitä syntyi ja alla olevasta kuvasta näet myös inspiraationi lähteen, joka on siis Lumoan mekko.

 

 

Nyt on tarpeet täytetty tällä erää ja jatkan neulomista. Nuolen mekkohaavoja hetken ja ompelen itselle syksyyn muutaman mekon. Ja olen pahoillani, että joudutte tyytymään kännykkäkuviin. Meidän uusi Nikon lähti takuukorjaukseen. Epäilen, että siihen oli asennettu liian voimakas apinasuodatin ja se lopetti kuvien ottamisen sopivasti kesälomamatkalla. Maailmankaikkeus.

Ylituotanto-ongelma

Minä olen lomalta palattuani aloittanut läpikäymään komeroita. Tavarat ovat vuoden aikana lisääntyneet kuin citykanit. Kuka ihme meille kantaa kaikennäköistä muovihilputinta, joka katoaa kaappiin pahimmassa tapauksessa ennenkuin pääsee edes näyttämään taitojaan käytännössä. Minusta alkaa tuntua, että perustan 25vuoden kulutta rompetorin, jonka päätuotteita ovat muoviset pikkuhärpäkkeet, vajaat lankarullat, sukkapuikot neljällä puikolla ja kangassilppu. Kyllä olisi menestyksekäs firma.

Nuorimmaisen vaatekaapin tyhjentäminen teki myös selväksi, että ompelimossani on vakava ylituotantotilanne. Lapseni vaatteilla vaatettaisi muutaman päivän kokonaista tarharyhmää sävy sävyyn, tokikin. Mutta miten tähän on tultu? Viime talvi oli minulle aivan onneton, koska aika jonka olin aikaisemmin tuhlannut liikuntaan säästyi Rellun työnnettyä nokkansa lumivalliin. Myös allekirjoittaneella taisi olla oma osuutensa tilanteessa, mutta se oli häviävän pieni. Joten minulla oli aikaa, joko syödä tai ommella. Muutaman massakuukauden jälkeen valitsin jälkimmäinen ja tulokset on nyt nähtävissä. Koska en usko koskaan selkärankani muuttuvan titaaniseksi päätin lähestyä ylituotantoa uudesta vinkkelistä ja ostin syksyksi salikortin. Jospa vähitelleen saisi tuotantomäärät tolkulliselle tasolle ja samalla löytyisi ompelimoon hukattu vyötärö ja liikuntafiilis.

Ennen suuria muutoksia voin ommella ehkä hieman jotain pientä varastoon, noin niikuin varmuuden varaksi.

Lomalle lähtiessä ompelin itselle hihattomia mekkoa, hukkaan meni sekin aika ja olisin voinut käyttää nämäkin hetket villavaatteiden neulontaan. Ei tule helteitä ei, mutta mekot odottavat ensi kesää.

 

Molemmat kankaat meinasin jo myydä, mutta onneksi kukaan onneton ompelusisko ei niitä halunnut. Tykkään molemmista Majapuun kuoseista valmiina vaatteena todella paljon.