Ei sitten tullut ihan sitä mitä lähdettiin hakemaan...

Blogiin ei ole tullut päivitystä vaikka olenkin ommellut. Meillä nimittäin on käynyt niin tehokas piilotussiivoaja, että kameran laturi on ollut kadoksissa useamman päivän. Hyvin tehty piilotussiivous johtikin useiden hyvin sotkuisten kaappejen siivoukseen . Tänään epäilin jo muun perheen perustaneen vastarintaliikkeen tai miehen keksineen pistämättömän keinon selättää kaappien sekamelska. Pätevää henkilökuntaa on tavallisen ihmisen saada, pitää siis tyytyä keskinkertaiseen itseensä.

TOE:ssa oli tammikuussa kankaaton kuukausi. Olihan se arvattavissa mitä käy tälläiselle selkärangattomalle ompeluaddiktille. Muutaman viikon (äh, päivän) kärvistelyn jälkeen nettikauppaan sujahti Sari Ahokaisen suunnittelema Sateenkaari-ilo-kangas ja siihen se sitten karahti. Ihan samalla tavalla, kuin ne satatuhatta laihdutuskuuriani. Itsekuri ja -hillintä eivät vaan ole  minun juttuni. Mutta ehkä se on niiden kanssa sama kuin läskin kanssa. Sen määrä on nimittäin maailmassa vakio. Jos minulta lanteet surkastuisivat, itkisi jossain kaunotar entisten muotojensa perään.  Tai jos minulle annettaisiin kurinalainen luoto ihan vaan lahjana taivaasta, joku piruparka taivastelisi ruokämpäreiden edessä miksei voi lopettaa. Parempi vaan, että pysyn tälläisenä, kun olen jo oppinut itseni kanssa olemaan.

Totuuden nimissä on sanottava, että ei tuokaan sateenkaarikangas vallan tammikuussa loppunut, joten jälkikäteen voin tunnustaa lopettaneeni kankaattoman syyttä suotta. Mutta kyllä minä tuosta kankaasta tykkään. Siinä on kaikki kohdallaan! Tälläisen setin minä siitä Untolle ompelin ja kuulkaa näiden vaatteiden lähellä ei ole ratkoja käynytkään.

Housut on kopiotu itse Me and I-haaremeista. Joustofrotee lienee Seliasta ja Body on luottokaava Kisuliinilla tehty.

Seuraavassa ompelussa ei oikeastaan mennyt mikään putkeen. Purkamiseen meni hermo ja käytin ratkojan sijaan saksia. Ja saksien käyttö turhautumisen tilassa on oikotie turmioon. Niin se on. Tällä kertaa tilanne johti siihen, että aiotusta hupparista tulikin tälläinen jättikauluspaita. Onneksi S:n mielestä kaulus on sikamagee tai sitten lapseni osaa vain valita oikeat sanat lohduttaakseen ompeluahdistuksen riivamaa äitiään. Jalassa äidin ompelemat Hopsis-leggarit, jotka vain  muutin täyspitkiksi.

Pyysin lasta poseeraamaan niin, että kaulus näkyy. Jep. Näkyyhän se. Kaavana Autumn forrest, josta huppu muutettu kaulukseksi. kangas on Selian Runoratsua. Jalassa S:llä Hopsisi 4/12 leggarit, johon kangas on haettu Riteksiltä..

Voisitko hymyillä....onnistui.

Laitoin Tiimarin jättinapin kaulukseen. Tytär tykkää, minä mielä makustelen.

Lopuksi eilen illalla surautettu hattu S:n uuteen talvitakkiin. Tämä on aika kiva ja kyllä tuo Varahenkilö P osaa tikata kaunista jälkeä.

Jotta sellaiset ompelupäivät täällä. Onneksi nuo U:n vaatteet onnistui kerta heitosta, koska muuten olisin pistänyt Penan tänään Huutonettiin myyntiin.