Tao Tao

Aamulla jouduin miettimään kirjoittaisiko työhakemuksia vai ompelisinko. Töiden hakeminen painoi vaakakupissa tällä kertaa enemmän ja sisäinen kiltti suorittaja nosti päätään. Niinpä istuin alas koneelle ja rupesin täyttämään kymmeniä hakemuksia. Valitettavasti aivoissani oleva "asiallisia tekstejä"-osio ei kytkeytynyt millään päälle tai aivojeni käskyt eivät kantaneet sormiin saakka. Istuin koneella aivojen ruksuttaessa joko tyhjää tai asiattomuuksia. Minun ajatusääneni, joka on huomattavan sarkastinen ja paha suustaan ei ole hyvä kumppani silloin, kun pitäisi kirjoittaa asiallisesti. 

Aikani tuijotettuani ruutua ja hien valuessa selkää pitkin päätin lähestyä työn hakemista kangasterapian kautta. Valitsin terapiakangasta kauan ja päätin ottaa käsittelyyn yhden viime aikaisista suosikeistani. 

Jotkut kankaat ja kuosit iskevät sieluuni kuin tuhat volttia. Tämä Viljamin puodin Pandat-trikoo oli juuri sellainen. Kankaan pandat ovat herkän kauniita, täynnä pieniä ihania yksityiskohtia ja kangas on superpehmeä. Minulla ja kyseisellä kankaalla ei siis ole juurikaan muuta yhteistä kuin tuo pehmeys. Hyvä niinkin.

Pandoista tuli U:lle body ja pipo. Jouduin purkamaan kerran bodyn pääntien, koska valitsin ensin mustan resorin, joka sitten alkoikin näyttää synkeälle. Koska olen kykenemätön oppimaan mitään käytin purkamiseen saksia, mutta joskus onnikin on myötä ja sain purettua sauman ilman suuria vahinkoja. Huh.

Nyt kirjoittamaan hakemuksia. Saas nähdä toimiiko kangasterapia.

Kangas Viljamin puodista ja bodyn kaava vanha tuttu Kisuliini. Pipo on mallia surautus.