Ei ole ompelulla ja polkupyöräilyllä yhteistä

S halusi takin. Ihan vaan siksi, että U:n takki oli tehnyt häneen vaikutuksen. Äiti halusi ommella takin, koska hänen lapsensa sitä toivoi ja hän eli luulossa, että oli juuri oppinut ompelemaan takkeja. Hän oli vakuuttunut asiasta, sillä kaikella järjellä ajateltuna nyt toisella kerralla kaikki olisi selkeämpää ja nopeampaa. Tietäisihän äiti mitä tehdä ja missä järjestyksessä.

Eipä tiedä äidit paljokaan.

 Ainakaan ompelusta.

Hyvä niin, sillä muuten ompelevat äidit jättäisivät ompelematta ja joisivat kahvia pullalla päivät pääksytysten, lihoen sellaisiksi ettei ovista enää mahtuisi.

Eläköön siis onnistumisesta voimaantuneet ja kaikkivoipaiset äidit.

Tämän ompeluksen aikana kävi selväksi, että muutama väite, jotka olen ompelusta kuullut ovat hieman epätosia. Kirjoitanpa ne tähän, jotta lukijat, jotka vasta harkitsevat ompeluharrastuksen aloittamista eivät lankeaisi harhaan.

Ompeleminen on kuin polkupyörällä ajo, kun sen kerran oppii niin sitä ei unohda. 

Juu, ei muuten ole. Sen jälkeen, kun olen oppinut polkemaan pyörällä olen osannut pyöräillä lähes kaatumatta. Ompelussa tuntuu, että kaikki pitää opetella aina ja aina uudestaan. Ihan kuin toistolla ja oppimisella ei olisi mitään tekemistä toistensa kanssa. Toisena päivänä ompelet bodyn huiskis vaan ja toisena taas tahkoat 8tuntia samaa rättiä vääntäessä.

Aina voi purkaa.

Juu, ei kyllä voi. Laadukkainkaan puuvilla ei kestä ikuisuuksiin ratkojan terävää nokkaa tai saksien teriä. Lisäksi turhautuminen saman sauman purkamiseen nostaa vahinkoprosentteja huimasti.
 

Ompelu on halpa harrastus.

Juu, ei kyllä ole. Kankaat ovat kalliita ja ompelu on välineurheilua ja tässä harrastuksessa tennismailan tai urheilukerraston hinta saadaan kertoa aika isolla luvulla, jotta päästää ompelukoneiden/saumureiden hintoihin.

Mutta lisättäköön nyt tähän, että kaikista näistä huolimatta nähdessäsi valmiin vaatteen tunnet joka kerta ylpeyttä siitä, että olet sen ommellut. Lisäksi onnittelet itseäsi hankalimpien ompelusten kanssa siitä, että et jättänyt työtä kesken (niinkin voi joskus käydä) vaan jatkoi sinnikkäästi loppuun.

Ylläolevasta tekstistä nohevimmat lukijat voivat jo päätellä ettei takki syntynyt helpolla. Mutta siitä tuli valmis (ellei lasketa sitä, että minusta mokoman tekeleen voisi purkaa ja koota uudestaan) ja lapsi on onnellinen. Äiti on hikinen, turhautunut mutta tyytyväinen.

Huomenna ompelen jotain ihan helppoa...

Kaavana tässä takissa on Windy days, koko 134(OB 1/13). Ilmeisesti nimikin viittaa vastatuuleen.

Puuvilla on Marimekon tarjouslaarista ja vuoren fleece taas kerran vanhaa peittoa.

Lapsi tykkää kovasti....

Äitinsä näkee vain virheet.

Tässä lopuksi lohtuevästä (toimii myös hankalien ompelusten jälkeen)

Maalaisleipää, ei kiireisille leipureille

  3dl vettä

pala hiivaa

4rkl fariinisokeria

1dl grahamjauhoja

n 6dl vehnäjauhoja

1rkl suolaa

2tl oliiviöljyä

Mittaa kädenlämpöinen vesi, sokeri, hiiva ja grahamjauhot astiaan. Anna seoksen seistä niin kauan, että se kuplii (meni noin 10min). Sekoita seokseen puolet jauhoista vatkaten. Lisää loput jauhot vaivaamalla noin 10 min käsin tai 4min yleiskoneella. Taikinan pitäisi irrota kulhon laidoista. Laita taikina kohomaan öljyllä voideltuun ja liinalla peitettyyn isoon astiaan 1,5 tunniksi.

Laita uuni kuumenemaan 275 asteeseen ja laita uuniin pelti, jossa on vettä ja toinen pelti, jolle nostat leivotut leivät. Leivät nostetaan siis kuumalle pellille .Leikkaa kohonnut taikina kahdeksi kimpaleeksi ja kaulitse ne suorakaiteen muotoisiksi laatoiksi. Rullaa laatat ja jätä saumakohta alimmaiseksi. Anna kohota vielä 1/2h.

Tee leipiin viiltoja ja poista vesipelti uunista, ennen kuin tönäiset leivät uuniin. Paista leipiä  noin 10 min ja laita sitten lämmöt pois uunista. Anna paistua vielä 15min jälkilämmössä. Nosta uunista leivät ritilälle. Nauti voin kanssa.