Kun kone laulaa ja päätä ei pakota

Raskaus ja kotiäitiys pehmentää aivot. Tutkimuksen mukaan raskaana oleva nainen ei suinkaan kärsi luonnon omasta lobotomiasta vaan aivosolujen koko vain hetkellisesti pienenee. Aivosolujen pitäisi kuitenkin palautua synnytyksen jälkeen ennalleen, joka taas palauttaisi muistin ja aivojen toimintakyvyn ennalleen. Jep, odotettuani tätä ihmettä kahdeksan kuukautta olen lyönyt hanskat tiskiin. Ei toimi tämäkään. Taidan lopettaa vain tähän tutkimukseen uskomisenkin, miesten hapatusta.

Mutta jotenkin vaan minusta tuntuu, että monet asiat vaativat aikaisempaa enemmän pohdiskelua. Jo toinen takkiompelus osoitti, etten pysty enää painamaan mieleen uusia asioita tai oppimaan nopealla tahdilla. Jos kyse ei ole raskauden vaikutuksesta aivosoluihin, epäilen ikääntymistä.

Edellinen takkiompelus oli liian haastavaa, siis älyllisesti. Ja jos joku insinööri sattuu lukemaan tätä niin suosittelisin seuraavaksi innovaatio- ja vientituotteeksi aivojen ulkoista kovalevyä. Voi kuinka näpsää olisikaan välillä ottaa piuhat pois seinästä ja tyhjätä ajatukset turhista tiedoista, ja taas tarpeen vaatiessa kytkeä virta koneeseen ja hakea muistista esim takin ompeluohjeet tai toimintaohjeet raivoavan murkun kanssa.

Jäähdytellessä ylikuumentunutta aivo-osastoa päädyin ompelemaan kasan perusvaatteita. Ei mitään kummallista ja ihan vaan tutuista kaavoista. Olipa ihanaa tietää mitä tekee ja mikä on seuraava työvaihe. Hieman lipesin aikomuksesta vain surautella sillä kokeilin ensimmäistä kertaa suoraan kaksoisneulalla kanttaamista. Noh, ei siitä ihan priimaa tullut, mutta kantti nyt kuitenkin.

Tässä Ketut ja pöllöt-kankaasta tehty Kisuliini  (Ottobre 4/12) Seliasta.

Tässä kuvassa housut pääsevät niin oikeuksiinsa, että kerronpa vaan kankaan olevan Selian  ja kaava Crowl and Roll (OB4/12)

Tässä body taas Kisuliinia ja ensimmäinen suoraan kaksoisneulalla tehty kattaus ikinä. Kädet tärisevät vielä tätä kirjoittaessa. Ja ompeluko ei ole jännää, häh? Bodyn kangas on Verson puodin Hurmuria. Kankaan vihreä oli yllättävän tumma, joten tuuppasin siihen keltaista kaveriksi ja surautin keltaiset pöökät kaveriksi. Hyvä tuli.

Metsolan kankaasta yökkäri. Kangas on ostettu kirpparilta ja en ole siitä oikein välittänyt. Tein yöppyrin. En tykkää vieläkään, mutta enhän minä U:ta öisin katsele. EDIT  Toivosiin, että pääsisin pian siihen vaiheeseen ettei minun tarvitsisi nähdä U:ta niin usein öisin.

Lopuksi jo aiemmin esiintyneet housut toisen bodyn kanssa. Kagas oli aluksi minusta hieman hailukka, mutta nyt tykkään siitä. Kesää kohti mennään.

Minulla on ongelma. Minun pitäisi ommella (tai siis olen jo ommellut) toiselle ompelevalle ihmiselle lahja ja huomaan kärsiväni suorituspaineista. Olen tarkastellut kätteni jälkiä useampaan otteeseen ja miettinyt onko tämä tarpeeksi hyvä, kelpaako? Vaikka tiedän kyllä ettei lahjan saaja varmasti syynää jokaista saumaa, mutta silti.....

Tavoite saavutettiin näillä ompeluilla. Kone lauloi ja pää ei tullut kipeäksi. Hyvä näin. Huomasin, että blogillani on tasan 40 lukijaa. Lämmin tervehdys kaikille uusille lukijoille!