Yksi pieni Noshfantti marssi näin...

Itsehillintää on pilvenreunalla jaettu ilmeisesti samassa jonossa missä on jaettu hoikkuutta, pituutta ja pitkää pinnaa. Ei ole meikäläinen siinä jonossa ollut aikaansa kuluttamassa, vaan roikkunut tiskeillä mistä saa tilattua hyvää ruokahalua, kovaa ääntä ja huonoa huumorintajua. Tasan ei mene taivaan lahjat, ei. 

Taas se on todistettu, minussa on yhtä paljon selkärankaa kuin ameebassa mikäli puhutaan uutuuskankaista. Noshille tuli uusia kuoseja ja ennen kuin ehdin miettiä yhtään mitään olinkin tilannut sieltä muutamaa ihanuutta kotiin. Ei minua oikeastaan edes kaduta. Kankaat ovat ihania ja laatu pehmeää. Sitä paitsi norsukuosissa on jotain ihanan retroa, muttei liikaa kuitenkaan.

Ajattelin pyytää miestäni laatimaan tietokoneeseen kangaskauppalukon. Ei luulisi olevan liian vaikeaa, kun lapsilukkokin on keksitty aikoja sitten. Siihen saakka joudun silloin tällöin sortumaan ja harjoittelemaan itsehillintää. Ensi syksynä taidan aloittaa joogan, vaikka pelkkä ajatuskin puistattaa. Jotakin tälle pehmeälle ihmisluonnolle on tehtävä, mieluiten nyt.

Nämä kankaat eivät jääneet käyttämättä ja mieskin piti valmistuneista vaatteista niin, että puki ne heti U:lle päälle. Joten nyt ei kaduta muu kuin se, että en tilannut kuosia muissa väreissä. Mutta nyt jatkan itsehillinnän ja etusormen hallintaharjoituksia.

Tässä norsukuosissa on kaikki kohdallaan: värit ja kuosi. Ihanaa sanon minä. Noshin joustis on ihanan paksua, joten kokokin on aikalailla oikea. Menee vielä syksyllä sisävaatteena.

Skootteribody on tehty kaupan farkkushortsejen kaveriksi. Tämän kankaan kanssa jouduin makustelemaan vähän pidempään, mutta tykkään! Kummatkin bodyt on tehty luottokaavalla Kisuliini (onko niitä muita?) ja housut ovat Little houses kaavalla. Molemmat samasta Ottobresta 4/12. Tuohan oli se lehti, josta koko ompeluhulluus alkoi ja paranemista ei ole näkyvissä.

Olen saanut taas monta uutta lukijaa, mukavaa että olette liittyneet seuraamaan blogiani. Edelleen minusta on ihmeellistä, että saan tasaisesti lisää lukijoita! Mahtavaa, että olette täällä, huolimatta pahansisuisesta ajatusäänestäni, joka suoltaa kaikki tekstit. Pitäisikö haastaa itseni kirjoittamaan muutaman postauksen ajan asiallista tietotekstiä.  Äh, jätetään ajatus vielä hetkeksi hautumaan.

Ja lopuksi sovituskuvia...