Vatsa sisään, rinta ulos!

Tämä postaus kertoo kuinka kiva kangas pilataan! Ihan helposti. En tarvitse siihen edes apua, vaan suoriudun siitä mallikelpoisesti itse. Tai oikeastaan olen tehnyt kovasti töitä tämän epäonnistumisen eteen. Ei se kuule ole niin helppoa hankkia kupruilevia makkaroita ja kasvattaa rintalihaksia, eikä ole halpaakaan ei. 

Minä olin odottanut Peppi Bloom-kangasta vesi kielellä aika pitkään (ja en ole hyvä odottajakaan). Sain vihdoinkin kankaan kotiin ja ompeluystäväni kanssa leikkailimme molemmille tunikat kankaasta. Tähän saakka tilanne eteni hallitusti, koska paikalla oli valvontaa. Valitettavasti emme ommelleet asujamme yhdessä, siitä se sitten lähti tämäkin alamäki.

Ompeluhuoneeseen saapuivat avustavat työntekijät Huiski ja Haiski, jotka antoivat Pertsalle kyytiä siihen tahtiin, että saumat vingersivät ja mutkittelivat. Ja kun tilanne oli todettu hieman huonoksi kutsuttiin apuun Lapamato, joka huolehti siitä, että purkuhommissa käytettiin ratkojan sijaan saksia. Eipä ollut taas äly tai järki paikalla, kun hommiin lähdettiin.

Lopputulemana on siis hintsusti ahdas kesä-asu. Mutta äläpä mitä, muutaman viikon nälkäkuurilla ja ahkeralla päivittäisellä lenkkeilyllä saattaa asusta saada vielä ihan kivan. Toinen vaihtoehto on tyytyä vetämään vatsaa sisään ja näyttää siltä, että pullistelisi koko ajan. Eipä paljon naurata, ei. 

Tämä Sari ahokaisen kuosi on ihana ja näin rajattuna asu näyttää melko sopivalta. Uskokaa tai älkää niin tässä minä hengitän.

Koska maailmakaikkeus perustuu tasapainolle, jaetaan sitä myös ompeluksissa. Innostuin ompelemaan keskimmäiselle Sari Ahokaisen Sweet Day-kankaasta tunikan. Ompelin sen 70-luvulta peräisin olevalla kaavalla. No älähän mitä, kaavahan oli superleveä. Joten laskennallisesti tässä taloudessa on siis kaksi sopivaa mekkosta. Onneksi lapset eivät tunnu olevan niin istuvuuden perään vaatteissa, herkkukuosi riittää.

Tällä kertaa kuvauksia johti ihana S ja tältä näyttää lapsen mielestä parhaat kuvat.

Pomppuista viikonloppua!