Kekkonen ja menetetty ura velkaneuvojana

Kevät saa aikaan monia kiusallisia ongelmia. Pahin niistä lienee se kuinka pukea lapsi oikeaoppisesti ulos. Kolmannellakaan kerralla en osaa arvioida millaisissa vaatteissa lapsella olisi juuri sopiva lämpötila, ei liian kuuma tai kylmä. Olenkin luovuttanut tässä asiassa ja totean nyt ettei kannata kilpailla "vuoden äiti"- tittelistä tälläkään saralla. Eipä sillä, että muutenkaan olisin kilpailun kärkisijoilla. Useinhan U saa kieriskellä toimiston lattialla langanpätkissä, kun sen ompelumaanikko äiti karjuu koneiden pauhun yli "Kato U enää yks sauma ja sitten äiti korjaa sun kakan pois." Aika monia saumoja on U elämänsä aikana nähnyt ommeltavan ja epäilen vahvasti, että muutama sauma on vielä edessä.

Kevään toinen suorastaan kiusallinen ilmiö on kangaskauppojen kuositulva. Eihän siinä olisi oikeastaan mitään ongelmaa, jos olisin voittanut tuon loton päävoiton tai mansikkamaalla kasvaisi seteleitä. Nyt joudun taistelemaan lähes päivittän kangashamsterin luontoa vastaan. Ei ole helppoa kieltäytyä, ei. Lupaan olla tässä eteenpäin rankuttamatta kenellekään kuluttamisesta, kun sen opettelu on itsellekin vaikeaa. Eipä sitten tarvitse hakeutua isona velkaneuvojaksikaan ei. Onpahan tuokin asia nyt selvä. Paljon on siis tänäänkin opittu. 

U opettelee liikkumaan vauhdilla ja rauhalliset ompeluhetket täytyy ajoittaa päiväuniaikaan. Maailmankaikkeus ei vaan ole tässäkään hommassa ajantasalla. Ispiraatio ja kaikki päässä muhineet ajatukset häviävät samaan aikaan, kun lapsen verkkokalvoille ilmestyy unikuvat. Maailmassa vain ei ole rahtustakaan oikeudenmukaisuutta tai oikeammin oikea-aikaisuutta.

Tälläisen setin sain pungerrettua ideattomasta päästäni. Olipas se vaikeaa ja ei tämä toteutuskaan taas vastannut sitä säkenöivää ideaa, joka minulla oli. Kekkonen on Käpysen teettämä kangas, joita me SaValaiset saimme ostaa. Näin Kekkosen aikaan kasvaneelle tämä on aivan huippukuosi, mutta lapset naureskelevat vain hassulle rillipäälle. Oi aikoja.

Nää Kekkoset oli niiku sirkuksessa ja sitten ne tekisi sellaisen ihmistornin, sitten ne jonglöörais kaikki kolme. Ihan kuin Daltonin veljekset, mutta mustissa laseissa. "Joo, hyvä idea!", huusivat pienet Kekkoset ja pänkäsivät torniksi.

Jotain tällaista minä ajattelin, kun lähdin ompelemaan.

Kaavana on taas On the Road OB 3/13 ja valkoinen trikoo on Triteksiltä. Resorit omista kätköistä. Kekkikset tietenkin Käpyseltä.

Kaveriksi tein housut Easy piece-kaavalla Majapuun trikoosta. Ja voi veljet , mie onnistuin raitojen kohdistamisessa.

Tuskalla synnytetty setti. Eipä minulla muuta. Tai sen vielä sanon, että en taida myöskään hakea sirkuksen taiteelliseksi johtajaksi. Ei ole siihenkään lahjoja, ei.