Taksikuskin Savaway

Ajatus perhe-elämästä oli melkolailla erilainen vaiheessa, jossa ensimmäinen rakkauden hedelmä asusteli viattomasti vatsanahkani sisäpuolella. Sanottakoon lapsieni kunniaksi, että he ovat muutaman millin kokoisista alkioista asti yrittäneet vihjata ettei mikään ole niin kuin ennen. Jotta on tulleet tutuksi laatoitushommat, diabetekset ja makuuttaminen. Mutta ei, minä en usko. Kauniissa postikortissa, joka verkkokalvoillani liiteli, laittelin ruokaa ja pelailin lautapelejä iloisten vesseleiden kanssa. Minä mitään lautapelejä pelaa, meillä istutaan autossa, etsitään hukattuja pelikamppeita ja sovitellaan aikatauluja. Ah kuinka minä vihaan katoavia säärisuojia, juomapulloja ja hikisiä jalkapallosukkia. Jos joku insinööri joskus keksii takaisin vislaavat nappikset, jalkapallosukat ja säärisuojat, olen ensimmäisenä jonossa ostamassa. Raha ei ole este! Äitinä olen etsinyt tavaroita enemmän kuin löytänyt. Mutta ihmisenä olen taas löytänyt enemmän kuin etsinyt yhdentoista vuoden aikana. Joten eiköhän me maailmankaikkeuden kanssa olla sujut. Kiitos.

Otin osaa jo toisen kerraan FB:n Saumavara-ompeluryhmän SavaWay-tapahtumaan. Tässä osallistujille annetaan kaksi tuntia aikaa ommella annetusta kankaasta tai aiheesta tuotos. Sanottakoon suoraan, että tälläinen astetta yksinkertaisempi ihminen meinasi lentää pyrstölleen, kun joku oli loihtinut kankaasta kassin. Eihän minulle tullut edes pieneen mieleenkään ommella muuta kuin vaatteita. Toiset osaa ajattella laajasti ja toiset ovat tyytyväisiä, kun saavat edes yhden ajatuksen loppuun.

Haastepäivä oli aivan kamalaa lentoa paikasta toiseen, siis ihan tavallinen perhepäivä. Sain olla taksikuski, muonittaja ja vääpeli. Kello 9 kangas oli pesemättä, kaavat leikkaamatta ja idea syntymättä. Meinasi lentää nuppineulat, langat ja ompelukoneet nurkkaan, mutta minä en ole luovuttaja tyyppiä. Sitä paitsi kangas oli Selian kangasta ja minä olen Selian tyttöjä. Hirveää vääntöä tämä oli, mutta valmista tuli ja annetussa ajassa.

Minä tein sen! Elämäni ensimmäisen leikkipuvun, kaaritaskut, niskayksityiskohdan ja lisäksi sain ommeltua melkein toisen paidan. Mahtava reissu!

Kangas on siis Selian Sateenkaariraitaa ja resorikin sattumalta samasta kaupasta. Puvun kaava on  uusimmasta OB:tä ja koko vaatimattomasti 86 (menee U:lle varmaan ensi keväänä).

Harmaa resori ja pallokangas sopivat yllättävän hyvin raitoihin.

Kaaritaskun ompelu alkaa jo sujua.

Paketissa oli myös kaksi nappia, joten kyllä niillekin piti paikka löytää.

Raidatkin kohdistuivat sekä selässä, että sivuilla. 

Parasta oli, että yön aikana näki yli sadan ihmisen tuotokset samasta kankaasta. Ja täytyy sanoa, että tästä maasta löytyy taitavia, luovia, kreisejäkin ompelijoita. Mahtava tapahtuma ja pian taas uudelleen....