Pelkäsin työt aloitettuani lopettavani ompelun. Vähänpä taas kerran tiesin. Töiden alettua olen käyttänyt ompeluun tai oikeastaan ompelun ajatteluun enemmän aikaa kuin aikaisemmin. Tämä aiheuttaa minussa ristiriitaisia tuntemuksia. Perusominaisuuksiini ei nimittäin kuulu suunnitelmallisuus, mutta olen huomannut suunnittelevani jo aamusta sitä hetkeä, kun saan kammettua itseni ompeluläävään edes hetkeksi. Ehkäpä minusta tulee vielä suunnitelmallinen, viileä, harkitseva, säkenöivän älykäs ja laiha. Kaikkihan on mahdollista.
Ajatuksisssani ompelu on suorastaan meditatiivinen hetki. Oikeassa elämässä heilutan Rouva Ratkojaa entiseen tahtiin ja tuhahtelen avuttomille insinöörinkuvatuksille, jotka eivät ole saaneet kaikista maailman innovaatioista huolimatta kehitettyä katkeamatonta kaksoisneulaa tai "lehmänhermot"-implanttia. Olisi muuten molemmille kysyntää tässä talossa.
Siivous ja muut kotihommat ovat menneet siinä sitten sivussa. Aina on mukavempaa täyttää tiskaria ja miettiä mitä seuraavaksi ompelisi. Ei se sitten haittaa vaikka olisi kahvit säärillä ja päivän vanhat jugurtit jalkaterällä, kun on oikein miettinyt oikeita asioita; kuten kankaita, kaavoja ja tilauksia. Vaikka viimeksi maninittuja minun pitäisi ajatella todella vähän ja ihan vaan salaa.
Ovat muuten oppineet minut tuossa lähipostissa. Eipähän tarvitse joka kangasta hakiessa edes kaivaa henkkareita esiin. Säästöä se on pienikin säästö.
Viljamin puodin Hattarakekkeri-kangas muuttui bodyksi. Harmi etten leikatessa miettinyt kuvioita lainkaan, olisi pitänyt. Mutta ihana kuosi, taas kerran.
Harmaista housuista innostuneena, ompelin vielä toisen bodyn niille kaveriksi. Sovituskuvaa ei ole tulossa, koska U: täytynee kasvaa siihen noin 15cm lisää pituutta.
Ajatuksisssani ompelu on suorastaan meditatiivinen hetki. Oikeassa elämässä heilutan Rouva Ratkojaa entiseen tahtiin ja tuhahtelen avuttomille insinöörinkuvatuksille, jotka eivät ole saaneet kaikista maailman innovaatioista huolimatta kehitettyä katkeamatonta kaksoisneulaa tai "lehmänhermot"-implanttia. Olisi muuten molemmille kysyntää tässä talossa.
Siivous ja muut kotihommat ovat menneet siinä sitten sivussa. Aina on mukavempaa täyttää tiskaria ja miettiä mitä seuraavaksi ompelisi. Ei se sitten haittaa vaikka olisi kahvit säärillä ja päivän vanhat jugurtit jalkaterällä, kun on oikein miettinyt oikeita asioita; kuten kankaita, kaavoja ja tilauksia. Vaikka viimeksi maninittuja minun pitäisi ajatella todella vähän ja ihan vaan salaa.
Ovat muuten oppineet minut tuossa lähipostissa. Eipähän tarvitse joka kangasta hakiessa edes kaivaa henkkareita esiin. Säästöä se on pienikin säästö.
Viljamin puodin Hattarakekkeri-kangas muuttui bodyksi. Harmi etten leikatessa miettinyt kuvioita lainkaan, olisi pitänyt. Mutta ihana kuosi, taas kerran.
 |
| Bodylle kaveriksi ompelin ihan perushousut velourista. Tämä velour on suosikkiani eli harmaata Fabriinasta. |
 |
| Hattarakekkerit on siis Viljamin puodin kuosi. |
Harmaista housuista innostuneena, ompelin vielä toisen bodyn niille kaveriksi. Sovituskuvaa ei ole tulossa, koska U: täytynee kasvaa siihen noin 15cm lisää pituutta.
Taidan jatkuvasti vaan toistaa itseäni, mutta pakko kertoa taas kuinka mukava näitä kirjoituksiasi on lueskella. Sinulla on niin hyvin sana hallussa ja monesti ajatukset kulkee hyvin pitkälti samaa rataa kuin tällä työläismammalla, joka myöskin odottelee yhä niitä viileän harkitsevia ajatuksia ja slimmiä kroppaa ;) Söpön setin olet taas ommellut :)
VastaaPoistaKiitos, pidän kirjoittamisesta hetki hetkeltä enemmän. Vaikka ei se edelleenkään ole minulle luontaisin tapa ilmaista. Ihanaa, että muillakin on samanmoisia ajatuksia <3
PoistaSamaa mieltä, kutkuttavaa kielenkäyttöä ja hienoja ompeluksia. Tämä on kuule harrastus, jota saa ajatella. Minut se pitää ainakin hengissä :). Ihana hattarabody <3
VastaaPoistaNiin, onhan töissä helpompi kestää paineita, kun voi hetkeksi ummistaa korvansa ja ajatella vaikka kaavoja. Niin minä huomaan tekeväni ja saavani siitä uutta virtaa.
PoistaIhanaa hattarakekkeriä! Mulla on samaa vaaleanpunaisena odottamassa jotain ihanaa kaavaa :) Ihanaa, että jaksat töiden ohessa ommella ja ehdit, sun töitä on aina yhtä kiva katsoa!
VastaaPoistaKiitos, tämä on aivan ihana kuosi....
PoistaIhania vaatteita jälleen kerran.
VastaaPoistasadepilvi-kangas on kivannäkönen. Mistä se on tilattu? Kivoja on vaatteetkin:)
VastaaPoistaMuistaakseni Käpysestä keväällä. En ole aivan varma ja siksi en sitä uskaltanutkaan tuohon laittaa.
PoistaIhan huvittava, minäkin monta kertaa työpäivän aikana ehdin miettiä, ajatella ja suunnitella tulevia ompeluksia. Ompeluajatukset jopa jollain tavalla rauhoittavat kiireistä työpäivää. Ja sitähän sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Tässähän alkaa tällä menossa olla aika iso pino jo niitä puolivalmiita... ;) Kivoja vaatteita taas olet suristellut.
VastaaPoistaNiinpä. Harmi, että muisti ei toimi ajatusten lailla. Usein töissä tehdyt mielettömät visiot muuntuvat illan kahussa peruspaidoiksi. Mutta sitä tehdään mihin rahkeet riittää...
PoistaIhania!
VastaaPoistaJos katkeamaton tai edes nykyisiä kestävämpi kaksoisneula keksittäisiin niin olisin ekana jonossa, tai ehkäpä mieheni, joka niitä joutuu hakemaan harva se päivä! ;)
Juu, mie en voi käsittää miten nipoja nuo kaksoisneulat ovatkaan. Vähän kun osuu paksumpaan kohtaan niin jo ovat poikki.
PoistaIhania ompeluksia siellä tien toisella puolella syntyy! Tuu tänne kahteenkymppiin kahville joku päivä kun sopiva väli sattuu! Ja vetskareitakin voitais hakea! :-)
VastaaPoistaKiitos kutsusta, tulen varmasti <3
PoistaTykkään jotenkin tuosta hattarakekkerin asettelusta tuossa bodyssä. Ei ole aina pakko laittaa niinkuin "kaikilla muillakin", uskoakseni kuosien koko kuosi on tarkoitettu käytettäväksi (vaikka tämän kankaan pesukarhu ja pingviini syötävän suloisia ovatkin) ja tämän kuosin salmiakkiasettelu on jotenkin ihanan symmetrisen epäsymmetrinen. Rauhoittaa mukavasti tuota kuviota. Muutkin ompelut kyllä tässä postauksessa oli taas kateutta aiheuttavan siistejä ja teksti jälleen kerran mieleenpainuvaa! :)
VastaaPoistaOikeastaan minäkin tykkään tuosta asettelusta yhä enemmän ja housujen kanssa se on suorastaan huippu. Joten hyvin tässäkin kävi. Ompelusten siisteudestä en tiedä ;), kuvissa osaan jo piilottaa kämmit.
PoistaIhania aikaansaannoksia! Minäkin pidän kirjoitustyylistäsi kovasti! :)
VastaaPoista