Ompeluahdistusta ja valmistuneita

Työt alkoivat ja samaan tahtiin kuluneiden työpäivien kanssa laski minun jaksamiseni. Työpaikan oven sulkiessa ja kulkiessa pimeyden läpi autolle ei päässä liiku säkenöivää tai ainutlaatuista ompeluideaa, vaan jauhelihapaketteja, kaatuneita nokkamukeja ja joka paikkaan vyöryviä pyykkikasoja. Arki on ihanaa, mutta kyllä ikuiset kotityöt sylettävät välillä. Kun ei saa ommeltua sairastuu ompeluahdistukseen. Oireet ovat seuraavanlaiset: käyt vähän väliä ompelukoneiden luona, mittailet kaavoja ja kankaita saamatta aikaiseksi mitään. Puhut enemmän ompelusta kuin ompelet ja näet sekavia unia ompeluun liittyen. Ompeluahdistus poistunee ompelemalla.

 Pyykkejä viikatessa on aikaa ajatella. Ompeluahdistukseenkin ehdin löytämään syyn, kotityöt. Vaikka miehenikin osallistuu kotitöihin, tuntuu niiden määrä kasvavan jatkuvasti. Tänään yrittäessäni taltuttaa kodinhuoneen yhä pahenevaa "tuomionpäivän tilaa" muistin muutaman vuoden takaisen mainospätkän. Mainoksessa hekumoitiin pesuvapaita ikkunoita, jotta ihan turha keksintö. Kenen arkea likaiset ikkunat tai niiden peseminen kuormittavat. Ei ainakaan minun. Mutta rakkaat insinöörit, keksikääpä itsestään peseytyvä laatta- ja parkettilattia, iIkipuhto kaakelit tai pölyvapaa viilupinta. On nimittäin naista K-raudan edessä jonoksi asti. Ja mikäli en saa itsestään siivoutuvia tasoja tai lattioita niin elähän huoli, lottovoittokin kelpaisi. Kyllä minä sitten muutaman ihmisen lupaisin työllistää ja ilolla. Edellä mainittuja odotellessa kotityöt verottavat ompeluaikaa ja ainakin ideointia.

Selian laulukalat olivat minun ensimmäisiä "ihan pakko saada- kankaita". Onneksi minulla on arviointikykyä omien luomusteni suhteen ja päätin säilöä kangasta kunnes olen oppinut ompelemaan edes auttavasti. En tiedä halusiko maailmankaikkeus opettaa minulle jotakin vai mistä johtuu, että laulukalajumpperia ommellessa Pena meni rikki, kaksoisneula katkesi ja ompeluksesta tuli ompeluhuoneeni ensimmäinen UFO. Haalari huuteli minulle keskeneräisyyttään marraskuusta lähtien, mutta minä olin loukkaantunut koko vaatteelle. Tammikuussa uuden elämän aikakaudella viimeistelin haalarin loppuun. Ja kyllä minä siitä tykkään, vaikka enää en koskaan haudo kankaita, sen olen oppinut. Ommeltavaksi kankaat on tehty!

Laulukala jumpsuit Ottobren kaavoilla ja koossa 80cm. Hupun raitakangas Triteksiltä ja muut Saliasta.

Koska minusta pienet pojat jumpsuiteissa ovat ihania ja pelkään, että lapseni ei muutaman vuoden päästä haluakaan käyttää äidin ompelemia pukuja vaan pukeutuu kaupan hirviövaatteisiin, päätin ommella vielä toisen jumpsuitin. Tällä kertaa käytin Metsolan froteeta ja jätin hupun ompelematta. Ehkä hieman yökkärimäinen lopputulos, mutta ei haittaa.

Lopuksi ennen joulua bloggaamatta jäänyt tonttuasu. Valmistui kuusi tuntia ennen määräaikaa. Ennakoiminen ja minä emme edelleenkään asu samassa osoitteessa.

Yläosassa Kisuliini-body ja ompeluystävän (Mari <3) avulla leikattu tonttuhattu.
 Trikoo tilattu Seliasta.

Housut ovat Fabriinan velouria. Täydellinen väri.

Nyt ompeluahdistus on selätetty. Kunhan ompelen kangaspinoja pienemmäksi vapaudun kangasahdistuksestakin. Tervetuloa tervemielinen ompeluvuosi 2014!