Toppahousut ja sukupolvien välinen kuilu

Toppahousut, vaatekappale joka jakaa ikäpolvet kahtia. Katselen lämmöllä ja kaikkitietävänä esiteini-ikäistä lastani, joka potee joka aamu pahalaatuista toppahousuangstia. Tiedän motkottavani aivan turhaa, mutta joka aamu kerron munuaisten hyvinvoinnista ja mainostan "virtsiksen pelko, on viisauden alku". Ja aivan yhtä usein toivon, että lapseni muistaa nämä hetket toistaessaan samaa mantraa omalle jälkikasvulleen. Kai jokaisen teinin on palellutettava omat kinttunsa, korvansa ja sormensa pystyäkseen aikuisena nauttimaan lämmöstä. Minä pidän ylpeänä toppahousuja ja villasukkia, tuntuu etuoikeutetulta olla iässä, jossa palelu ei ole enää coolia.

 

 

Viime viikolla se viimein tapahtui. Herra insinööri totesi U:n tarvitsevan lisää vaatteita. Toden totta, pikku-ukko on vihdoinkin kasvanut ulos kesäisen ompelumaniani tuotoksista. Ah, vihdoinkin voin ommella oikeaan tarpeeseen. Viime viikolla sainkin ommeltua yllättävän paljon, mutta kaikki vaatekappaleet jäivät viimeistelyä vaille. Miksi ihmeessä leikattuja kappaleita on vaikeampi sietää kuin päättelyä vaille olevia?

 

 

 

Onneksi sain yhden setin pääteltyä valmiiksi. Tämän setin valmistuminen vei ainakin neljä kuukautta. Aarrekidin kankaat ovat ihania, mutta minun saumurini rei'itti saumat inhottavasti. Heitin leikin sikseen ja menetin hermoni. Onneksi muistini toimii toistaiseksi moitteetta ja muistuttaa minua säännöllisesti keskeneräisyyksistä. Myönnän olevani pahimman luokan suorittaja. Niinpä suoritin tämänkin loppuun, rahalla tästäkin selvittiin. Saumuriin uudet neulat ja koko setti uusiksi. Esikoinen hoiti väritykset ja U valitsi värejä.

 

 

 

Sovituskuvia saatte myöhemmin. Herra "Enainakaanseisotaiolepaikallani" ei suostunut yhteistyöhön. Ihme.

 

 

Bodyssä kaavana Kisuliini.

Housuissa kaavana Saimi, joista katkaistu lahje ja lisätty pitkä resori.
Bodyn kangas Aarrekid ja housujen kankaat Nosh.