Kaavojen piirtäminen meni hyvin ja kankaan leikkaaminenkin sujui melko hyvin. Mitä nyt saumavarat unohtui, mutta vaatteen saaja on hoikkaa mallia, joten päätin jatkaa hommia. Ensin ajelin väärän sauman kiinni ja ehdin kiinnittää tukikankaankin siihen, ennekuin tajusin tehneeni virheen. Purin osat toisistaan ja heitin tekeleen nurkkaan. Annoin sen marinoitua siinä viikon ja keräsin vihaa. Kerättyäni adrenaliinia tarpeeksi vetäisin haalarin uudelleen esille. Tällä kertaa oli hukassa takakappaleet, mutta etukappaleet yhdistin tällä kertaa oikein vain huomatakseni, että hankittu vetoketju oli auttamattomasti liian pitkä.
Hankin kaksi kertaa väärän vetoketjun. Ensimmäinen oli edelleen liian pitkä, joten opin laittamaan mittoja ylös puhelimeen. On muuten helpompaa kuin ajaa 20km/suunta ja arpoa vetskahyllyllä olisikos se tuollainen vai seuraava koko. Voin sanoa, että harmittaa kotona, kun huomaa omistavansa kaksi identtistä väärää vetskaa. Toisella kertaa väri oli noh, aivan väärä. Kolmannella kerralla sain ostettua vetoketjun. Onneksi tällä välin ompeluhuoneesta löytyivät kaikki tarvittavat osatkin.
Aloitin vetoketjun ompelun neulaamalla. Ei mennyt putkeen. Purin. Neulasin uudelleen ja ompelin. Purin. Harsin, ompelin uudelleen - huomasin ommelleeni liian läheltä hampaita ja purin. Onnistuin viimeinen. Ja älkää luulko, että jälki on lähellekään tyydyttävää, mutta vetoketju toimii ja ei vingerrä. Sitten kantauksiin. Pääntien kanttasin kolmeen kertaan. Onneksi muut menivät yhdellä kertaa, sillä olin jo lähellä luovuttaa.
Voin sanoa, että aloitan uuden haalarin aikaisintaan viikon päästä. Odotan sykkeen ja adrenaliinin laskeutumista. Mutta kyllä nämä käyttöön tulevat ja ovat kivannäköiset! Kiitos siis Tosi mummolle.
 |
| Mustikka haalari ob 6/09, koko 68. Kangas Ikasyr ja resori Royal-tuote. |
Mutta hienot niistä tuli kaikista vastoinkäymisistä huolimatta! Jotkut ompelukset vaan jaksaa vastustaa oikein urakalla, mutta ens kerralla noi sitten menee kuin vettä vaan ;)
VastaaPoista