Kokoa 128 oleva paita, mutta kuinkas sitten kävikään?

Eilen illalla join kupin kahvia, koska luulin sen yhdessä Buranan kanssa häätävän päätäni viime aikoina luvattoman usein häirinneen päänsäryn. Cocktail toimi hyvin, mutta häädettävien joukkoon eksyi myös yöunet. Aamuyöllä valvoessa saan jostain kumman syystä parhaat ideat ja sen lisäksi öiset tuntini ovat täynnä itseluottamusta. Minulla on aamuöisin lähes poikkeuksetta tunne, että "lähes kaikki on mahdollista" ja "osaan mitä vaan".

Aamulla en sitten huomannut ajatella ja se oli koko projektin suurin virhe. Ajattelun merkitystä onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi ei voida koskaan vähätellä. Ajattelin ommella keskimmäiselle pukin konttiin vaakaraitaisen musta-valkoisen tunikamittaisen paidan, jossa olisi leveä helmaresori.... En edes jaksa kertoa mitä kaikkea purin ja ompelin uusiksi. Mutta lopputulos oli tämä....

Paita, jonka koko maksimissaan 100 cm. Kangasmenekki järkyttävä. Lisäksi menetyksiin voidaan laskea mukaan seuraavat seikat: hermot ja ratkoja (kadonnut).

Aikani mietittyäni päädyin muokkaamaan paidasta seuraavanlaisen bodyn....

Ja lopuksi sovituskuvat ja jälleen kerran tuli ommeltua hieman kasvunvaraa...

Ja loppuun vielä viikonlopun aikana surautettu tunika. Toivottavasti myöhemmin siitäkin sovituskuvaa...

Ompelu on siitä jännä laji, että ainakin minulla se usein kääntyy enemmänkin purkamiseksi. Luin eilen Kaksplus- lehdestä Liisa Taivasmaasta, joka karmajoogaa. Tämä karmajoogaa (eli työn jooga) harjoitetaan fyysistä työtä tehdessään. Liisa joogaa hoitaessaan lapsia. Minulle tuo purkaminen toimisi hyvänä karmajoogatyönä ja sitä riittäisi viikon mittaan!