Maire suoraan Ameriikan mailta

Hyvää Uutta vuotta kaikille lukijoille ja blogiin piipahtaville!
Tervetuloa myös uudet lukijani. Kohta teitä on jo 20!

Viime vuosi oli täynnä onnea ja ompelurintamalla vuoden viimeiset kuukaudet lähestyivät jo ompelumanian rajaa. Tuo terveen kiinnostuksen ja maanisen tuottamisen raja on kovin häilyvä. Pidettyäni muutaman viikon joululomaa koen tervehtyneeni pahimmista psyykkisistä vaurioista ja voinen jatkaa ompelua.Kohtuus ja siinä pysyminen ei ole vahvimpia puoliani.

Joulupukki, tuo kaikkien kilttien ja ilmiselvästi hieman vähemmänkin kilttien ihmisten ystävä, toi meille Ameriikan mailta Disney Animator- nuken, joka oli tuolla valtameren takaisessa valtiossa ristitty Belleksi. Olihan sekin kelpo nimi, mutta tälläisen tavallisen tallukan suussa tuo Belle luisuu helposti Pelleksi. Pidimme sitten nimitalkoot ja saanko esitellä, tötterötöö,

Maire Tuulikki

Koska Maire-riepu joutui jättämään kotimaansa yhdessä koltussa, oli meidän perheen naisten pakko tarttua puikkoihin ja antaa Penan ja Sigun moottoreille kyytiä. Voiko ihminen kokea suurempaa iloa, kuin ommella omien lapsien kanssa? Kyllä varmasti voi, mutta aika ihanaa yhdessä ompelukin on. Harmi vaan, että jälkikasvu ei osannut arvostaa yli puolen tunnin kestävää ompelusessiota, mutta jostain on alettava, eikös?

Tämmöisiä vaatteita meille valmistui....

Mairelle pallokolttu. Kaava on muokattu Ninnuskan-blogista löytyvästä peruspaidan kaavasta. Kangas on palakassista pengottu.

Paidan ompelin selästä aukeavaksi. Kaava muokattu taas samasta peruspaitakaavasta. Legginssit ommeltu tyttöjen vanhoista housuista ja nämä ompeli alusta loppuun saakka 10-vuotias tyttäreni M. Aika hienot totesi tytär ja äiti huokasi ylpeydestä.
Paidan kangas on Aamu satamassa Käpyseltä. Ihana kangas <3.

Lopuksi matka-asu ja matkalaukku, jossa Mairen koltut lepäävät. Perushousut ommeltu netistä löytyneillä legginskaavoilla mustatsta velourista ja paita oma kaavamuunnos, joka toteutettu Muru neuloksesta.

Ihana nukke ja eikö se olekin niin, ettei nukella voi olla liikaa vaatteita? Ah, taas saa ommella. Ainoa mitä nukkeen kaipaisin olisi pistävä vaniljantuoksu. Sain lapsena lahjaksi Kaalimaan kakara-nuken, jonka jalat tuoksuivat ihanasti vaniljalle. Niitä sitten nuuskuttelin.