TOE-mekko vol:1

Jotkut asiat ja ajatukset vain jäävät kummittelemaan pitkäksikin aikaa, tai ainakin niin pitkään kuin muistia riittää. Toisinaan se on vuosia ja toisille ajatuksille minuuttikin on liian pitkä aika. Tämä ompelus sai ajatuksensa mekosta, jossa kaikki muu oli paikallaan paitsi hinta. Se oli karmaiseva! Mietin ja mietin mekkoa, kunnes huomasin tilaisuuden karanneen käsistä ja mokomasta koltusta oli jäljellä enää vääriä kokoja, kuten naurettava XXS. Hetkeksi unohdin koko koltun ja maailmankaikkeuden vääryydet, kunnes palasin asiaan.

Etsin mekon kuvan netissä ja rupesin kyselemään Tampereen alueen ompeluelämää-ryhmässä miten tällainen mekko ommellaan. Liikkeelle lähti tapahtumien sarja, jonka myötä unelmieni mekosta tulikin TOE-mekko (jonka taitava Jenna kaavoitti). Niin seilaa unelmakoltun kaavat ympäri pitäjää ja ompelumanian riivaamat naiset tyhjentävät Riteksin laarit trikoista saadakseen TOE-mekon. Sellaista on elämä naisten kanssa, joilla on kyky innostua.

Tässä minun ensimmäinen TOE-kolttu. Ja vaikka kuvista saattaisi saada sellaisen kuvan, että kankaassa olisi mieletön harmaa kuviointi, niin tuotan teille pettymyksen. Kyseiset kuviot löytyvät meidän eteisen peilistä. Mekkoni on tylsästi vain musta.

Ja lopuksi tunnustan olevani turhamainen. Poistin jalasta tuet saadakseni kuvauksia varten jalkaani korkkarit. Viiden kuvan ja muutaman sentin tähden kärsin helvetilliset kivut. Joten nauttikaa kuvista, niiden takana on kipua ja aimoannos naisellista turhamaisuutta. Harmi etten huomannut punata huulia.

Tässä kaunis bodariposeeraus. Lupaan seuraavassa viikkosiivouksessa pyyhkiä myös peilit.... 

Musta tämä on ihana, tälläiselle paksulle pygmillekin!

Näin mie sitten keväällä kärryttelen U:n kanssa.

Lopuksi teille, jotka jaksoitte katsella koko kuvakavalkadin niin lopuksi kummipojan pakettiin surautettu setti. Znokin Tiikeristä ommeltu paita ja housut. 

Papana paita koossa 92 ja Saimit 98. Resorit Majapuulta, Znokin Tiikeri-kangas Seliasta ja musta gollegekangas Riteksiltä.