maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ompele kuin viimeistä päivää!

Viime sunnuntaina se jysähti. Minusta tulee työssäkäyvä ihminen ihan muutaman viikon päästä. Ohi ovat ajat, kun saa U:n päiväunien aikaan kampeutua ompeluläävään ja suruutella. Iski pakokauhu ja ahdistus. Ei töistä, sillä olen siitä harvinainen ihminen, että pidän työstäni suurimman osan aikaa. Mutta välttämättäkin kuva kiireisestä ja aikataulutetusta arjesta sai palan nousemaan kurkkuun. Melkein rupesin itkemään, kun ajattelin yksinäistä ompeluhuonetta, Penaa ja varahenkilö P:tä. Ne kun ovat tottuneet äkkiväärän ompelijan seuraan ja minä päässyt kiintymään heihin. 

Paniikinomaisesti minä aloin ompelemaan. Ihan vaan varastoon. U:lle tarhavaatteita selitin. Heikkopäistä, sanon minä. Seuraavaksi surffasin ompelukoneliikkeiden sivulla, otetaan paras kone markkinoilta, huokailin. Koska jos ihmisellä on kallis kone, kaikista kallein, on sen pakko ommella. Sekopäistä, sanoin minä. En tilannut konetta, tilasin kankaita. Ihan vaan vähän, hellitelläkseni levotonta mieltäni.

Viisi vaatekappaletta myöhemmin voin sanoa, että jatkan ompelua töistä huolimatta. Eihän töitä tehdä ympäri vuorokauden. Kiitollisena saa taas aloittaa ruoanlaittoa.
Tälläistä jälkeä syntyy, kun ompelee "varastoon".

Päätin pistää kuosit sekaisin. Kalastaja-trikoossa on kivissä raitaa ja palloa, joten olkoon tässäkin.

Bert-body (OB4/12) koossa 86, liian iso. Kalastaja-trikoo on Majapuulta ja pallotrikoo Triteksiltä. Raidat ovat Marimekkoa ja saatu rakkaalta ystävätä.

Housut harmaata joustista ja ommeltu ompelijaystävän piirtämällä ja lahjoittamalla kaavalla. ihanat.

Settinä.
Sovituskuvia...






Tästä syystä siivoaminen puhuttaa. Ensin syötiin lautaselta ja pöydältä. Jälkiruoka nautitaan suoraan lattialta, minulla on ikävää koiraa....


Kun ei mieli näistä vielä tasaantunut ompelin jumpsuitin Mussukoiden Sienitalojoustiksesta. Ihana, mutta sopinee pitkään tämäkin. Vetskaria ei tietysti ollut varastossa, joten vaihdoin nepparit keskelle suittia. Kiva tämäkin.



Lopuksi muutama sovituskuva.







Kaksi viimeistä vaatetta täytyy esitellä myöhemmin, loppui niin ompelijalta kuin mallilta maltti.

34 kommenttia:

  1. Täällä myös työt alkaa pian,kotona tosin, mutta ompelulle ei taida aikaa löytyä päiväsaikaan(perhepäivähoitaja) ja hieman surettaa että ompeluaika vähenee...mutta eiköhän sille jostain saa nipistettyä aikaa :)
    Niin,hienoja ompeluksia sulla taas :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toisealta töiden alkaminen on ihanaa. Saa olla aikuistenkin kanssa, mutta osaakohan sitä puhua enää mitään järkevää. Kyllä aikaa ompelullekin löytyy, pakko löytyä.

      Poista
  2. Juu, uskon kylla etta lahestyvat tyot aiheuttaa tietynlaista ahdistusta haviavan vapaa-ajan takia. Minakin tykkaan tyostani muttakylla se vaan niin on etta on kiva tehda ompluksia, kasitoita, omia juttuja niina pienina hetkina kun on hiljaista. Tsemppia ompelu-urakkaan. Kylla loydat ihan varmasti ompulrytmin myos toiden alettua. Viikonloppuisin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ina olen kanssasi aivan samaa mieltä, että kotona ollessa on ihanaa tehdä käsillä ja nauttia vapaudesta valita mitä ajallaan tekee. Viikonloppuisin kenties ehtii ompelemaankin, tai iltaisin.

      Poista
  3. Ihania vaatteita taas! Mulla on vielä n 6kk töiden alkuun ja oon hamstrannu ihan järkyttävän määrän kankaita kotiin. Millään ilveellä en ehdi kaikkia tai edes puolia ompelemaan ennen töihin menoa, joten töiden ohessa on vaan saatava vähän ompeluterapiaa :) Ihanat muutamat viikot vielä ennen töihin palaamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauti täysillä puolesta vuodestasi! Kotona oleminen on etuoikeus, ihana sellainen. Minä yritän nauttia viimeisistä viikoista.

      Poista
  4. Voin niin kuvitella tuon tunteen! Onneksi itsellä vielä äitiyslomaa monenmonta kuukautta... kuvia katsellessa ajattelinkin, että kun mallilla näyttää olevan vauhtia, niin ihme jos saat kaikki tuotokset kuvattua, ja niinhän siinä kävi että osa jäi ensi kertaan. Hienot kangasvalinnat muuten tuon kalastaja-trikoon seuraksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tykkään tuosta kalastajasotkusta...vaikka alkuun ajattelin, että raitaa, palloa ja kuvaa on aivan liikaa. Kuvaaminen on haasteellista, kun U:n vauhti vaan lisääntyy.

      Poista
  5. Ihania ompeluksia ja onhan tuo hyvä että on kasvunvaraa muutoinhan nuo ihanat vaatteet jäävät heti pieniksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun ompeluksissa tuntuu olevan aikalailla kasvunvaraa. Nyt alkaa menemään pieniksi ensimmäiset itsetehdyt bodyt :)

      Poista
  6. Ihania taasen! Ja U, voi miten söpis!!!!! Mulla alkaa työt kahden viikon kuluttua ja ahdistaa niin pirusti. Onneksi mies on vielä hetken kotona pojan kanssa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä töiden alkaminen on aika jännää :). Mutta hyvin se meillä molemmilla alkaa <3

      Poista
  7. Ihankuin meidän pöydän alla, sieltä löytää myös jälkkäriä :) Kivoja on ompelukset ja samanlaisia mietteet työn ja ompelun yhdistämisestä, sen TÄYTYY olla mahdollista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että muillakin löytyy jälkkärit pöydän alta. Ja hei, työn ja ompelun yhdistäminen ON mahdollista. Ainakin meille <3

      Poista
  8. Sun ompelukset ovat ihastuttavia. Ja malli on niin syötävän söpö kaikissa vaatteissaan, että ei mitään rajaa. Ihmettelen vaan, että missä ajassa mallista on tullut noin iso poika :) Ymmärrän ahdistuksesi. Mulla häämöttää parin viikon päässä vain isäkuukauden työt ja sekin meinaa välillä kuristaa kurkkua. ps. käyn täällä usein ihastelemassa kättesi töitä ja kirjoituksiasi, joista tykkään kovasti - merkkiä en vaan muista usein jättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kivaa, että jätit merkkisi nyt! Hauskaa kuulla, että ihmiset käyvät lukemassa tekstejäni. Kyllä tämä arki tästä lutviutuu.

      Poista
  9. Samaistun noihin tuntemuksiin täysillä! Ensi viikolla alkaa harjoittelu ja pakko se on raahautua jo haistelemaan tulevia töitäkin. Sain vielä vuoden virkavapaata ja tulin lähemmäksi , jos jäisi edes vähän enemmän aikaa. Pelkään vain pahoin, että vapaa-aika menee kuskauksiin ja salibandyhallissa istumiseen.
    Mutta ommellaan nyt kuin viimeistä päivää! Ihana tuo norppabody ja sinä saat sentään nepparitkin pysymään.
    Hengessä mukana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nepparit alkoi pysymään, kun hankin Prymin pihdit. Norppabody on aika kiva minustakin. Tsemppiä harjoitteluun ja töiden haisteluun....on tämä sellaista.

      Poista
  10. Samoja tuntemuksia täälläkin, vaikka edessä onkin innolla odotettu opintojen aloitus... Muutoksiin liittyy ainakin minulla aina sekä innostusta että luopumisen tuskaa : D Ihania vaatteita taas!

    VastaaPoista
  11. Teit sen taas! Sait toimivalla yhdistelmällä kuosista tosi kivan :)
    Olin norppa-kankaasta eka sitä mieltä, etten tykkää, mutta tämä body kivoine hihoineen on tosi hyvä kokonaisuus ja kangas pääsee oikeuksiinsa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm. Minun täytyy myöntää, että kun sain norpat käsiini en oikein tykännyt kankaasta. Meinasin jo laittaa sen kiertoon, kunnes mallailin sitä kaikkien mahdollisten ja mahdottomien kuosien kanssa. Nyt sitten tykkään kankaasta valmiina bodynä tosi paljon.

      Poista
  12. Ihana norppasetti ja kiva haalari! :)

    Koira on kyllä lapsiperheen ruokasotkujen sankari, imuroiva kompostori! Tosin karvanlähtöaikaan tulee kirottua kerran jos toisenkin, mutta muuten kovin kätevä vekotin! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta jospa ottaisi sellaisen nypittävämallisen koiran niin imuri olisi aina päällä ja karvatkin jäisi trimmaajan siivottavaksi :D.

      Poista
  13. Oi kuinka ihania vaatteita jälleen ja erityisesti haalari. Nepparit vaikuttaa hyvältä idealta, kos kauhistuttaa vetskarin ompelu. Mistäköhän sekin kammo tulee, vaikka olen niitä ommellt ennenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vetoketjut ja minä emme muodosta harmoonista parisuhdetta. Neppareiden kanssa pärjään paremmin, mutta ehkäpä seuraavaan kokeilen taas ommelle vetskaria...tai sitten en.

      Poista
  14. Aivan ihanat! Ja niin suloinen malli! Mutta kuka sitä nyt mallin töitä jaksaa koko päivän tehdä ;D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, ei Naomikaan jaksanut koko aikaa poseerata vaan kiukutteli ja diivaili osan aikaa. U:lla on sama lähetymistapa mallinuraansa.

      Poista
  15. Sä kirjoitat niin hauskasti ja ryydität tekstin mahtavilla kuvilla ettei tässä blogissa voi olla viihtymättä :)

    VastaaPoista
  16. Kirjoittaminen ja valokuvaaminen ovat minulle yhtä tuoreita harrastuksia ompelun kanssa. Oikea uuden oppimisen vuosi takana. Mukavaa kuulla, että viihdyt blogissani.

    VastaaPoista
  17. Ihanan pirteitä vaatteita sinulla täällä. Taitavasti yhdistetty kankaita.

    VastaaPoista