Siiri ja Myyry pisti ompelijan hikoilemaan

Minä olen mukavuudenhaluinen ihminen. Inhoan ylenmääräistä itseni rääkkäämistä ja jään helposti nautiskelemaan elämästä. Haluan myös nopeasti valmista. Ei siinä kerkiä visioida ja pohtia, kun antaa vain mennä. Paha kombinaatio ompelijalle. Ihan paha.

Minulla oli kova tarve saada harmaa Siiri ja Myyry kangas ommeltua. Päätöntä alkaa leikkelemään kangasta ja visioimaan settiä, kun on neljäpäivää yksin U:n kanssa kotona. Mutta niin minä tein. Ompelin ensin paidan. Purin jokaisen resorin kerran. Tuli hiki ja ärsytys. Mutta ymmärsinkö lopettaa ja jatkaa hommia seuraavana päivänä. No, en ymmärtänyt. Päätin ottaa sitten revanssin Ottobren Jumping Jack-kaavasta. Edellisellä kerralla lappuhaalarit muuttuivat hermojen loppuessa housuiksi. Kyllä on sen jälkeen harmittanut mokoma selkärangatonvellihousuääliö-asenne. Nyt kun alkulämmittelyt oli tehty, oli aika ottaa revanssi.

Ja menikö tämä sitten paremmin. Noh, meni. Ensimmäisen kokoonpanon sain valmiiksi ompeluystävän lähettämien ohjeiden ansiosta melko mallikkaasti. Illalla katselin housuja roikkumassa henkarissa ja alkoi sitten harmittaa, että taas Huiski ja Haiski pääsivät työnsyrjään kiinni ja huseerasin aplikoinnin kanssa. Aamulla ratkoin aplikaatiot, purin housut osiin ja aloitin alusta. Ei päässyt ompelija raukka tänäänkään tuntiansioille, ei. Kyllä me ollaan melkoinen tiimi Rouva Ratkojan kanssa. Saisi sekin pitää hetken kesälomaa, ansaittua sellaista.

Harmaa Siiri ja Myyry on Pehemiältä ja kaavana on On the road-luottokaava. 

Väriä pitää olla, joten jokainen resori on erivärinen.

Kaksi kertaa ommellut Jumpin Jack- haalarihousut. Etutaskut jätin pois, koska tein tuon applikaation. Liika on liikaa.

Settinä.

Lopuksi sovituskuvia. Aika ihanat tuli ja taas kerran kasvunvaraa ....

Valmista on. Moneen kertaan ommeltu vaate. Voisiko joku hakea tuon Rouva Ratkojan meiltä lomalle. Käydään kuumana, me molemmat leidit.