Älypuhelin, älyttömin nimi ikinä

Joskus minä kaipaan "vanhoja hyviä aikoja". Siis niitä aikoja, kun torin puhelinkopista soitettiin kohmeisin sormin isää hakemaan tai sovittiin treffit kaverin kanssa kahvilaan. Ei nimittäin ollut vielä älypuhelimia, joita rapsutella koko ajan, ihan vaan jouduttiin keskustelemaan ja keskittymään toiseen ihmiseen. Minä nimittäin olen ruvennut pohtimaan tuota yhdessäolon käsitettä. Yhä useammin ihmiset istuvat lähekkäin, mutta sen sijaan että keskittyisivät olemaan yhdessä tsättäillään 300 muun ihmisen kanssa internetissä. Jotta onko se sitten sitä yhdessäoloa, no ei ole.

Ja kyllä se minua ihmetyttää, että samassa paikassa olevat ihmiset laittavat ilmoituksen naamakirjassa seinälle, jotta ovat samassa paikassa ja kehuvat hauskuutta toistensa feispuuksivuilla. Jotta ei ole kuitenkaan niin hauskaa, että toiselle sitä viitsisi ihan sanoa. Niin on mennyt ihmeelliseksi maailma. Ja älkää luulko, että olisin pekkaa parempi tässä asiassa. Tunnustan räplääväni ihan liikaa puhelinta, sen sijaan, että olisin ihan vaan läsnä. Ei kasvanut minunkaan äly älypuhelimen myötä. Niin, että välillä tuumin tuon älypuhelinnimityksen olevan kuluttajan harhaanjohtamista. Tai sitten sillä tarkoitetaan sitä, että käyttäjän täytyy olla älykäs hallitaksensa vekotinta, eikä toisin päin. Paljon on ihmisellä opittavaa tässäkin suhteessa.

Uusi työ on ihana. Mutta kauhean väsyttävä. Ja ei ole minusta ompelemaan saumaa maanantaina ja seuraavaa tiistaina. Meinaavat keskeneräiset ompelukset karata uniin. Joten olen sitten ommellut ihan perusvaatteita. Mussukoiden kankaat tilasin hetki sitten. Ensin pidin niitä hieman tyttömäisinä, mutta eikös tuo lehmä ole aika kiva myös pojalle ja siilit myös. U kiittää häissä, kun laitetaan kuvakimara rullaamaan.

Mussukoiden ihana jersey ja Triteksin musta resori. Kaavana moneen kertaan muokattu On the road, joka on saanut himpun verran pituutta helmaan ja jotain muutakin....en vaan muista mitä.

Mustat velluhousut, kaikkien värikkäiden paitojen kaverit.

Samalla kaavalla Mussukoiden Siili-kankaasta. Ensi oli hieman epäileväinen tämän kankaan suhteen, mutta lehtien muututtua punaisiksi tämä onkin minusta yksi ihanimmista kankaista.

Postaus tällä kertaa ilman sovituskuvia. Parhaatkan mallit eivät aina pysty työskentelemään, etenkään kuumeisina.