Huono työntekijä ompeli puudelia.....

Minä pidän työstäni. Ihan oikeasti pidän. U puolestaan ei pidä siitä, että minä käyn töissä ja viis veisaa aamuisin päiväkotielämästä. Mielipiteensä hän ilmoittaa kovaa ja korkealta. Päivisin U leikkii ihan rauhassa, mutta aamuja pelkään minä yhtä paljon kuin U. Huutavan lapsen tarhaan jättäminen on kamala aloitus päivälle. Ja kiitos vaan kaikille niille, jotka hokivat lapsen tottuvan nopeasti tarhaan viemiseen. Ei totu helposti tai pian.

U on tehnyt minusta myös osa-aikaisen työntekijän. Tilastollisesti olen tehnyt sairaanhoitajan hommia lähes yhtä taajaan, kun olen tehnyt täyden työviikon. Tunnen itseni huonoksi työntekijäksi, kun joudun jäämään hoitamaan sairasta lasta. Se on kuitenkin helpompi kestää kuin sen, että kokisin itseni huonoksi äidiksi ja jättäisin sairaan lapsen muille hoidettavaksi. Kukaan ei ole sanonut minulle mitään poissaoloista, minulla on näet suuremmoisia työkavereita. Olen onnellinen siitä, että saan ympäröityä itseni itseäni paremmilla ihmisillä. Osaan syyllistää itse itseni suorastaan kadehdittavan hyvin. Minun järkähtämätön yliminä ulvoo lähes taukoamatta poissaoloistani, voisi tuokin hetkeksi hiljetä.

Viime perjantaina Saumanvara-ryhmässä oli huikea SavaWay. Sain sen kautta tutustua kahteen ompelijaan, joiden kanssa muodostimme ryhmän. Kiitos seurasta Marja-Liisa ja Eija. Kahdessa tunnissa ryhmämme "Ratkoja hukassa" ompeli sauhuten. Tämä setti lähtee ihanalle I:lle myöhästyneenä synttärilahjana.

Puudeli-trikoo oli se rypyssä tai ei on Viljamin puodin huipputuote. Leggarit on Marimekon trikoota.

Paineessa ne timantitkin hiotuu, joten tässä elämäni ensimmäinen pisarahalkio ja helmaan tein tuollaisen sipulimallin ihan vaan kanttaamalla. Minä niin rakastan kantikääntäjää.

Tasku kalleuksia varten. Kaava on muokattu On the Roadin pohjalta.