Haastoin itseni ja sitten taas ajattelin ajatuksen.

Olisikohan ihmisillä vähemmän paha mieli, jos jokaisella olisi jokin harrastus mitä miettiä. Niin kuin ompelu. Aina voi upota ajatuksiin ja miettiä tärkeitä kone- tai kangasjuttuja. Ei siinä elämää suurempia asioita pohtiessa niin kauheasti viitsi hermostua väärin pysäköidyistä autoista tai korjaamattomista koirankakoista. Keskittyy vaan olennaiseen ja antaa ajatusten risteillä.

Voisinkin markkinoida tätä ajatusta vaikka kansalaisopistoihin: Harrastustoimintaa pahanilman linnuille. Olisi mahtavaa mennä kurssille, jonka nimi olisi "Perhonsidontaa ammattivalittajille" tai "Ristipistotöitä taloyhtiöiden naakoille". Juu, olisi näillä kursseilla kysyntää tässä maassa. Samaan aikaan voisi laittaa vähemmän rahaa masennuslääkkeisiin, kun kurssilla ihmiset paranisivat ihan ykskaks. Tai sitten ei, kuka tietää, kun tämä elämä on niin kummallista.

Jotta jos jossain kansanopistossa on vapaana suunnittelijan paikka, niin ei kannata ottaa yhteyttä. Ei ole minulla tämän enempää annettavaa.

Meidän FB:n ompeluryhmässä oli huhtikuun haasteena ylittää itsensä. Tässä haasteessa ei ollut vaikeaa keksiä mitä tekisi vaan valinnassa iski runsauden pula. Tälläinen itseoppinut ompelija, jolla on takana vasta 8kk:ta ompelua ylittää itsensä lähes joka kerta, kun koneet jyrähtävät käyntiin. Päätin haastaa itseni varmuuden vuoksi kahteen kertaan, ensimmäinen haaste oli applikaatio ja toinen raitojen kohdistus. Minä vaan en osaa applikoida siististi ja raidat menevät aina enemmän tai vähemmän mutkalle.

Lopputulos on tässä, päätelkää itse onnistuinko...

Kisuliini-kaava pääsi jälleen kerran käyttöön. Ei nyt sentään haasteta  itseä joka osa-alueella. Kankaana Selian ihanaa  Sateenkaariraita, joka on kyllä superkivaa kangasta ommella.

Värikästä, ihanaa!

Bodyn kaveriksi Fabriinan harmaasta justofroteesta  housut.



Lopuksi sovituskuvia....

Haasteisiin vastauksia

Olen saanut kaksi haastetta, joihin olen vakaasti päättänyt vastata. Tällä kertaa en kuitenkaan laita niitä eteenpäin, sillä ehdin jo kerran pistämään ilon kiertoon. Kiitos haasteista AnuLou ja Virityksiä ja väkerryksiä blogin naiset!

Ensin AnuLoun kysymykset:

1. Kuinka usein päivität Blogiasi? 

Blogini päivittyy uusien ompeluksien tahdissa. Välillä useinkin ja välillä verkkaisemmin.

2. Mikä on rakkain aarteesi? 

Perheeni on ainoa asia, jonka menettämisestä en selviäsi. Myös vihkisormukseni merkitsee minulle paljon.

3. Mistä haaveilet? 

Haaveilen siitä, että mieleni olisi selkeä ja tyyni. Haaveilen myös siitä, että lapseni saisivat hyvän ja omannäköisen elämän. Ja siitä, että läheiseni olisivat onnellisia.

4. Mitä harrastat? 

Käsitöitä, jalkapalloa, salibandyä, ompelua, Kalevalaisia naisia (perinnejärjestö), Helkanuoria, ruoanlaittoa, leipomista ja lukemista.

5. Elätkö elämän ruuhkavuosia juuri nyt? 

Teoriassa kyllä, mutta en koe olevani rasittunut vaan pikemminkin onnellinen. Elämä on juuri nyt hurjan antoisaa!

6. Haluaisitko vielä opiskella ja mitä? 

Opiskelin juuri toisen pätevyyden ja haaveilen jo seuraavista opinnoista. Uskon siihen, että tulen aina opiskelmaan jotain. Maailmassa on niin monta mielenkiintoista asioita ja ilmiöitä.

7. Suurin saavutuksesi? 

Ehdottomasti suhteellisen seesteinen ja vankka avioliitto sekä tasapainoiset ja viisaat lapset. En ymmärrä miten se on näillä geeneillä ja ihmisluonnolla edes mahdollista.

8. Oletko optimisti vai pessimisti? 

Olen kumpaakin. Haluisin olla optimisti, mutta usein huomaan lasini olevan puoliksi tyhjä. Työskentelen asian kanssa varmaan loppu elämäni ajan.

9. Mistä innostut? 

Minä innostun hirmuisen helposti ja aika monestakin asiasta. Minut on helppo höynäyttää mukaan kaikenlaisiin tempauksiin.

10.Minkä harrastuksen haluaisit oppia? 

Haluaisin olla parempi futari.

11.  Kuinka paljon aikaa vietät tietokoneella? 
Liikaa, tätäkin työstän koko ajan .

Ja sitten Virityksen ja väkerryksen kysymykset:

1. Kuinka montaa blogia seuraat?

Liian montaa ja liian usein.

2. Koska olet aloittanut käsitöiden tekemisen?

Olen tehnyt käsitöistä aina. Ompelun olen alottanut viime syyskuussa ja sen kyllä huomaa!

3. Harrastatko käsitöitä yksin vai käytkö myös kursseilla tmv?

Yksin, mutta netissä olen aktiivisesti mukana virtuaalisissa ompeluryhmissä.

4. Mitä haluaisit oppia käsitöiden saralla?

Nypläämään. Tarvikkeet on peritty ja harmittaa, että taito ei tullutkaan tarvikkeiden mukana.

5. Mikä on sinulle punainen vaate ompelun saralla?

Ei oikeastaan enää mikään. Ennen pelkäsin kaikkea uutta, mutta nyt suhtaudun ompeluun rennommin. Aina voi purkaa ja ottaa uusiksi.

6. Mikä on sinulle paras aika tehdä käsitöitä?

U:n päiväuniaika, josta kotityöt kilpailevat tasavahvasti.

7. Mistä keräät ideoita käsitöihisi?

Blogeista, vaatekaupoista....kaikkialta missä liikun.

8. Paljonko käsityötarvikkeita ostat kuukaudessa?

Vaihtelee. Joskus liikaa ja toisinaan en ollenkaan.

9. Pidätkö uusiokäytöstä?

Juu, mutta olen siinä todella huono. Ihan hävettää.

10. Kirkkaat värit vai musta-harmaa-valkoinen?

Itselle teen aika usein musta-harmaa-valkoista, mutta lapsille värejä. Yritän itsekin reipastua värien käyttäjänä, mutta menestys on aika huonoa toistaiseksi.

11. Mistä käsitöissä pidät eniten?

Siitä, että saan aikaiseksi valmista ja näkyvää. Ja itse tekemisestä, kun saa vaan keskittyä hetken johonkin konkreettiin.

Kevät sotkee ompelijan aikataulut!

Juuri edellisessä postauksessa niin retostelin kuinka ihanaa aikaa kevät on. Eikä ole, tuumaa ompelija viisastuneena. On kyllä kaikkea muuta tekemistä kuin suruttelu. Katko talventörröttäjät, haravoi piha, tsuumaile aurinko, kanna pöllejä, harjaa saumahiekkaa, leikkaa ruusut ja kaikki tämä ulkoilmassa. Illalla ei jaksa ommella, kun silmiä tikuttaa auringon takia ja lihaksia särkee mokoma hyötyliikunta. Ei jaksa, vaikka mieli tekisi.

Maanantaina päätin taas kerran kokeilla tuota "raivopäähikikainalo"-tekniikkaa. Suoritin ulkohommia raivoisasti saadakseni leikattua U:n uniajasta edes häviävän pienen siivun ompeluksille, mutta oliko maailmankaikkeus ompelijan puolella. No ei ollut. Kun sain haravoitua tavoitteena olleen puoli pihaa niiin vaunuista kuului häly. Että turhautti palata sisälle kainaloita kuivattelemaan ilman ompelu aikaa. Life is life, sanoisi suuri ajattelija Nykänen.

Onneksi illalla sain tarmonpuuskan ja leikkelin valmiiksi Tiikeri housut ja Kisuliini-bodyn. Otinpa sitten oikein kokoakin lisää suurellisuuksissani ja leikkasin molemmat koossa 80. Vaatteiden valmistuttua hieman naurattaa, on nimittäin kasvunvaraa.

 Luonteeni hätäisyys näkyy ompeluksissani, sitä tehdään mikä päiväunien aikaan valmistuu. Perushousua ja paitaa tulee tuutista, mutta applikoinnin olen jättänyt taitavammille ja pitkähermoisemmille kollegoille. Mutta tällä tällä kertaa minun oli pakko saada visiot tuotteeksi ja tälläistä siitä seurasi...

Nightfox kangas on tilattu Seliasta ja resori on omasta varastosta pengottu. Kaavana Kisuliini OB 6/12.

Hihansuu kantattu. Ja eipä tässä vielä kaikki...

Myös alaosa on kantattu!!!!

Täytyy vielä sanoa, että minä olen oikeasti oppinut kanttamaan! Innostuneena aiheesta kanttasin myös kädensuut ja koko bodyn alaosan kolminkertaisella resorilla. Ja onnistuin ja kyllä, olen liekeissä! Tämä on aivan mahtavaa!!!

Ja sitten vielä se applikaatio.

Housujen lahkeeseen applikoin tälläisen nukkuvan ketun.

Harmittaa, että koko on aivan liian iso, mutta kai tämäkin käyttöön tulee ennen kouluikää.

Kerrankin olen tyytyväinen.

Voi Brasilian ompelijoita!

Pidän kaikista vuodenajoista. Mutta koko vuoden kohokohta on ne muutamat hassut päivät, jolloin puissa näkyy silmiä siristämällä lupaus tulevasta vihreydestä. On ihanaa, että  on jotain mitä odottaa. Aivan sama tunne, kun olet matkalla kahvilaan, jossa tarjoillaan mainiota suklaakakkua. Matkalla voit tuntea maun kielellä ja fiilistellä tulevalla herkulla. Parasta on odotus ja tunnelmointi, niin keväässä kuin suklaakakuissa.

Uusin Ottobre, jonka tilaajaksi minäkin nyt tunnustaudun, oli täynnä kesävaatteita ja kaavoja. Luin lehteä aamukahvilla ja yht'äkkiä se ajatus sitten iski. Minua rupesi säälittämään kaikki maailman ompelijat, jotka asuvat seuduilla jossa ei ole vuodenaikoja. Ajatelkaa nyt, ommella kesähamosia, shortseja ja lyhythihaisia vuodesta toiseen. Kyllä sitä ompelija saa olla tyytyväinen, että on syntynyt tänne pohjolaan ja saa ommella neljään vuodenaikaan sopivia vaatteita. Varmasti ovat ne Rion sambakarnevaalitkin sitä tautta keksineet, että pääsevät ompelemaan.

Tänään riennettiin kohti kesää ja kokeiluun pääsivät uuden Ottobren "Helepot palat" ja "Urheat palomiehet". Hyviä kaavoja molemmat!

Raaskin käyttää Käpysen Aamu satamassa-trikoota kaavakokeiluun. Onneksi tuli hyvä!

Toisinaan tämä kuvaaminen ei ole niin pienen miehen mieleen. Kaava on siis OB 3/13 Barave Fireman koossa 74.

Lökäpöyksyt <3

Sitten housuihin. Näissä OB 3/13 Easy Piece-housuissa koot alkoivat 92:sta. Pienensin kaavaa noin kokoon 74 ja ihan hyvä tuli. Ei se kuulkaa ole rakettitiedettä tuo kaavojen pienentäminen, mutta mieluummin ottaisin ne silti valmiina oikeassa koossa. Oranssi velour on Seliasta ja raitaresori Febriinasta, jossa on kyllä hyvä palvelu!

Nämä on ihanat takaa.

Kuvaus päättyi siihen, kun U päätti irrottaa molemmat kädet. Johtopäätös: meillä ei vielä seisota ilman tukea.

Kangasholismin taudinkuva

Kangasholismia esiintyy usein maanis-maanisen ompelusyndrooman yhtenä oireena. 

Kangasholisti käyttää aikaansa mallailemalla kankaita, silmäilemällä kangaspinoja ja haikailemalla kauppoihin ilmestyvien uutuuksien perään. Holistin on vaikeaa luopua kankaista ja hän saattaa säästää kaunista kangasta niin kauan, ettei pihinä hetkenä ostetusta soirosta saa enää taiottua tolkullista vaatetta. 

Kangasholismin yksi oireista on paha-asteinen kangaskateus, joka esiintyy nettisurffauksen yhteydessä. Kangasholisti löytää sekä lukemistaan blogeista että nettikangaskaupoista viljati uusia kankaita ostettavaksi. Lisäksi jo "ei tämä ole niin kiva"-koriin laitetut kankaat alkavat välittömästi kiinnostamaan valmiiden ompelusten ilmestyttyä verkkokalvoille. Kangaskateus on pahimmillaan jo loppuunmyytyjen kankaiden kohdalla ja saa joskus jopa naurettavia mittasuhteita Facebookin Kangashamsteri-sivuilla.

Kangasholsmista kärsivällä ompelijalla on kaksi suuntainen suhtautumistapa kankaiden leikkelyyn. Toisaalta hän nauttii ompelusta, mutta suree kauniin kankaan loppumista jo etukäteen. Kangasholistille pienikin soiro ihanaa kangasta on tyhjää parempi. Ajatusissahan siintää aivan ihana tilkkutäkki tai pieni tasku mekon etukappaleeseen. Kangasholismi on kuitenkin suhteellisen vaaraton tauti. Se ei pilaa terveyttä tai uhkaa ympäristön hyvinvointia. Oikein hoidettuna tauti pysyy hallinnassa ja tuottaa kantajalleen jopa iloa.

Hei, nimeni on Pikkupippuri ja olen kangasholisti. Tällä viikolla en ole tilannut mitään ja olen siitä ylpeä. Paranemisprosessini on vasta alussa ja luulen etten tule koskaan enää paranemaan taudistani täysin. Ainakin jos Pena toimii, ompelukone hyrrää ja pysyn järjissäni.

Seuraavan kankaan olen ostanut vain siksi, että se oli ihana. Nyt se jatkaa elämää 5-vuotiaan E:n mekkona. Hei hei kangas ja hauskaa matkaa!

Ihana oranssi apilajoustis Kestovaippakaupasta ja resori on Marimekosta. Tunikan kaava on oma.

Toinen pitkään ihailtu ja tykätty kangas on Käpysen Mustikka-velour, josta valmistui jo hetki sitten. Näistä piti tulla Jumping Jack-haalarihousut, mutta prosessissa oli jotain vialla. Ihan kelpo housut kuitenkin.

Saisinko yhden kodinhengettären, kiitos.

Elämä on täynnä valintoja. Niin kuin joka maanantai, aloitanko laihdutuksen vai heitänkö läskiksi? Tai tilaanko kankaan vai kärvistelenkö? Tai leivonko vai syönkö suklaan suklaana?

Joka päivä ihan kamalasti valittavaa ja sitten pitäisi vielä olla hehkeä, laitettu ja rento. Jatkuvan valintatulvan lisäksi päässäni pyörii nonstoppina ompelusuunnitelmia tai kuvia kangashyllyistä. Keskity siinä sitten kodinlaittoon tai yritä  vastailla isojen lasten tärkeisiin kysymyksiin, kuten "Pääsenks mä discoon, kun kaikki muut menee?". Tänä aamuna istuin kahvikupin kanssa keittiön pöydän ääressä ja ärsytys oli katossa (maito oli loppu). Katselin lattiaa, jossa muruset leikkivät leikkiä "peitetään koko tää lattia, jookos" ja jokaisella tuolin karmilla oli vaatteita tai lelu. Joku kutsuisi näkymää kotoisaksi, minusta se oli vain sotkuinen. Ensimmäinen ajatukseni ei ollutkaan minäpäs siivoan tänään vaan mihin piilottaisi nämä tavarat, jotta ehtisi ommella U:n päiväunien aikaan.

Eipä ihme, ettei meillä ole enää supersiistiä, minähän keplottelen ulos kaikista kotitöistä, jotta pääsisin suruuttelemaan.

Tänään tein viisaan valinna (aikuisten sellaisen). Siivosin ihan raivona ja kainalot kastuen, jonka jälkeen ehdin vielä surauttelemaankin. Ehkäpä siis kyse ei olekaan valinnoista vaan työtehosta?

Olen siitä onnellisessa asemassa, että toistaiseksi kaikki lapseni pukeutuvat mielellään äidin tekeleisiin. Viime viikolla esikoiseni suorastaan loukkaantui siitä ettei hänelle ole vähään aikaan ommeltu mitään uutta. Ompeluaddiktin korville tämä oli silkkaa mannaa ja alle aikayksikön oli napsautettu kangasta tulemaan. Mieheni sanoisi tähän Raisa Reikänaaman sanoin "Elä käy ehotteleen".

Musta tuntuu, että valokuvaus on mun juttu. Kangas on siis Sari Ahokaisen suunnittelema Scandifruit Seliasta ja resori samasta osoitteesta.

Kaava on muokattu Ottobren peruspaidasta ja on oikeasti A-linjainen, mutta eipä sitä kuvista huomaa.

Tyär antoi kiitoksensa sanoin "Mä pistän tän maanantaina kouluun" ja äidin  sielu kilisi ilosta.

Hyvää syntymäpäivää...

Syntymäpäiville on tullut aivan uusi merkitys ryhdyttyäni maaniseksi ompelijaksi. Jokainen lähipiirin merkkipäivä on potentiaalinen ompelumahdollisuus. Valitettavasti hyllyissä ei  juuri koskaan ole sankarin näköistä kangasta, joten jokainen merkkipäivä on potentiaalinen kangasholistin retkahdushetki.

Tänään kuitenkin saan olla ylpeä itsestäni. En sortunut ostamaan sankarille uutta kangasta, vaikka mielessä se kävi ja saatoin (siis kävin) selaamassa nettikauppojen tarjontaa. Onkohan minusta tulossa harkitsevainen, hiljainen ja säästäväinen. Tuskin, mutta ihmeen helposti pystyin vastustamaan kiusausta.
Ehkä minulla on vielä toivoa, enkä joudu ilmoittautumaan nimettömin kangasholistien viikottaisiin tapaamisiin.


Tätä tunikaa ommellessa huomasin, että olen oikeasti oppinut kanttamaan kaksoisneulalla. Lisäksi pidän kanttaamisesta, kun se ennen oli tuskaista ja koko ompelun inhottavin (turhin) vaihe. Nyt voinkin harkita hankkivani kantinkääntäjän, jotta uusi hieno taito pääsisi koppaan "taidot jotka hankin vaivalla, mutta turhaan". Eiköhän ole aika tarttua toimeen myös applikoinnin osalta, kai minä senkin joskus opin???

Tälläinen syntymäpäivälahja käärittiin postisedän kuljetettavaksi. Tokikin muodikkaasti myöhässä.

Znokin trikoosta ommeltu tunika. Pohjana on  perus pitkähihaisen kaava ob 1/13, jonka muutin tunikamittaiseksi ja- levyiseksi (kai?).

En meinaa pysyä pöksyissä, tämä kanttaus kestää lähikuvan. Maailma on taas himpun verran hauskempi paikka (uudesta lumesta huolimatta).

Ai niin ja lyhensin minä nämä hihatkin. 

Ompelevan äidin talossa...

Ompelevan äidin talossa asia jos toinenkin on muuttunut....

Ompelevan äidin talossa siivouksen yhteydessä löytyy 12 nuppineulaa.

Ompelevan äidin talossa tiskipöytä täyttyy rauhassa likaisista astioista.

Ompelevan äidin talossa tekstiilipöly ja langanpätkät tanssivat kevätauringon valossa.

Ompelevan äidin talossa värikkäät kankaat valtaavat yhä enemmän hyllytilaa.

Ompelevan äidin talossa lapset kulkevat itsetehdyissä vaatteissa ja lasten nukeilla on lasten tekemät vaatteet.

Ompelevan äidin talossa asuu insinööri, joka ihmettelee kuinka monta vaatetta lapsi tarvitsee ja kuinka monta kangasta sen vaimo aikoo hankkia.

Ompelevan äidin talossa asuu onnellinen äiti, joka on ylpeä uudesta taidostaan ja siitä, että saa tehdä käsillään.

Ompelevan äidin pajassa syntyi tänään Mustikka-haalari Verson puodin Aurinko-kunkku kankaasta. Oli ihanaa huomata, että olen oppinut ompelemaan vetoketjun niin ettei lopputulosta katsoessa ala päässä soimaan "Leipuri Hiiva, hän asuu Kumputiellä". Eipä ole väärässä Nykäsen Matti todetessaan "Kehitys kehittyy.".

Vatsa sisään, rinta ulos!

Tämä postaus kertoo kuinka kiva kangas pilataan! Ihan helposti. En tarvitse siihen edes apua, vaan suoriudun siitä mallikelpoisesti itse. Tai oikeastaan olen tehnyt kovasti töitä tämän epäonnistumisen eteen. Ei se kuule ole niin helppoa hankkia kupruilevia makkaroita ja kasvattaa rintalihaksia, eikä ole halpaakaan ei. 

Minä olin odottanut Peppi Bloom-kangasta vesi kielellä aika pitkään (ja en ole hyvä odottajakaan). Sain vihdoinkin kankaan kotiin ja ompeluystäväni kanssa leikkailimme molemmille tunikat kankaasta. Tähän saakka tilanne eteni hallitusti, koska paikalla oli valvontaa. Valitettavasti emme ommelleet asujamme yhdessä, siitä se sitten lähti tämäkin alamäki.

Ompeluhuoneeseen saapuivat avustavat työntekijät Huiski ja Haiski, jotka antoivat Pertsalle kyytiä siihen tahtiin, että saumat vingersivät ja mutkittelivat. Ja kun tilanne oli todettu hieman huonoksi kutsuttiin apuun Lapamato, joka huolehti siitä, että purkuhommissa käytettiin ratkojan sijaan saksia. Eipä ollut taas äly tai järki paikalla, kun hommiin lähdettiin.

Lopputulemana on siis hintsusti ahdas kesä-asu. Mutta äläpä mitä, muutaman viikon nälkäkuurilla ja ahkeralla päivittäisellä lenkkeilyllä saattaa asusta saada vielä ihan kivan. Toinen vaihtoehto on tyytyä vetämään vatsaa sisään ja näyttää siltä, että pullistelisi koko ajan. Eipä paljon naurata, ei. 

Tämä Sari ahokaisen kuosi on ihana ja näin rajattuna asu näyttää melko sopivalta. Uskokaa tai älkää niin tässä minä hengitän.

Koska maailmakaikkeus perustuu tasapainolle, jaetaan sitä myös ompeluksissa. Innostuin ompelemaan keskimmäiselle Sari Ahokaisen Sweet Day-kankaasta tunikan. Ompelin sen 70-luvulta peräisin olevalla kaavalla. No älähän mitä, kaavahan oli superleveä. Joten laskennallisesti tässä taloudessa on siis kaksi sopivaa mekkosta. Onneksi lapset eivät tunnu olevan niin istuvuuden perään vaatteissa, herkkukuosi riittää.

Tällä kertaa kuvauksia johti ihana S ja tältä näyttää lapsen mielestä parhaat kuvat.

Pomppuista viikonloppua!