Paljon ajatuksia = paljon ommeltua

Minun pääni sisus on aina ollut melkoinen sekametelisoppa. Ajatuksia risteilee sinne tänne, enemmän tai vähemmän keskeneräisinä. Viime aikoina olen huomannut ajattelun helppottuvan, kun ompelen. Yleensä pystyn ommellessa muodostamaan muutaman lohdullisen ajatuksen loppuun saakka. Tänä viikonloppuna minulla oli paljon ajateltavaa. Maailmantuska ja epävarmuus on helpompi kantaa, kun Pena ja Varahenkilö P. lohduttavat puskemalla tikkiä. Kyllä tässä on saanut aivot savuta ja paininjalka vinkua.

Kyllä olisivat Kiinan ompelusiskot ihmeissään, kun näkisivät ompelukoppini sisälle. On nimittäin sadateltu, purettu, ommeltu ja taas kerran ratkottu. Mutta nyt sunnuntai iltana mieleni on sees ja olen saanut ajatukseni järjestykseen. On ompeluterapia ihan huomattavan halpaa, kun psykoterapiaan vertaa. Tässä kohtaa ei kankaiden hintaa kannata nyt niin tarkkaan ajatella.

U:kin kasvaa vaikka neuvolan käppyröistä sitä ei meinaa millään nähdä. Taitaa olla jättiläisille laadittuja nekin mokomat ja meidän kaltaiset pygmiperheet ovat ikuisesti manattu miinuskäyrille, jossa kenenkään täysijärkisen kansalaisen ei kannattaisi majailla. Mutta minkäs teet. U on perinyt minun kasvugeenini ja toivottavasti myös rikkaan sisäisen elämäni. Eipähän tule junassa, odotushuoneissa tai tyhjänpäiväisiä jaarituskia kuunnellessa tylsää. Onneksi aikaisemmat vaatteet alkoivat olla kitsaita, joten ei mennyt ajatussurautukset hukkaan.

Sattumalta paininjalan alle pääsivät Selialta tilatut ihanuudet...

Ritarimaailma-kuosi on aivan mielettömän ihana. Paidan kaava taitaa olla  On the Road (OB  3/13). Housut on ommeltu Metsolan vihreästä joustiksesta ja kaava on oma.

Housut ovat ensimmäiset lökäpöyksyt kuminauhoilla., tähän saakka olen käyttänyt aina resoria. Minusta näistä tuli aikasta kivat.

Harmaa resorikin on Selian valikoimista.

Seuraavaan settiin pääsi mukaan Selian Laulukala-kuosi, jonka laatu on kyllä mahtava. Ei huomaa pesua lainkaan.

Paita on nyt Papana-kaavalla tehty ja tykkään tästäkin. Housut ovat Svetarihousut, jostain vanhasta  Ottobresta. En tykkää, mutta tulipahan tehtyä.

 Kolmanteen settiin käytin kaiken lopun SavaWay kankaan. Jouduin kyllä turvautumaan toista hihaa leikatessa omiin varastoihin. Minulla ei ollut kovinkaan paljoa kangasta, joten hihoihin tuli raidat hieman hassusti.

Housut ovat taas omalla kaavalla tehty ja joustis on tilattu Metsolan alesta. Ihana väri ja kangas.

Juu, on se turvaportti...

Otin vielä yhden kuvan kaikista vaatteista. Luulen, että ihan hetkeen ei tule ommeltua tällä ponnekkuudella. 

Taksikuskin Savaway

Ajatus perhe-elämästä oli melkolailla erilainen vaiheessa, jossa ensimmäinen rakkauden hedelmä asusteli viattomasti vatsanahkani sisäpuolella. Sanottakoon lapsieni kunniaksi, että he ovat muutaman millin kokoisista alkioista asti yrittäneet vihjata ettei mikään ole niin kuin ennen. Jotta on tulleet tutuksi laatoitushommat, diabetekset ja makuuttaminen. Mutta ei, minä en usko. Kauniissa postikortissa, joka verkkokalvoillani liiteli, laittelin ruokaa ja pelailin lautapelejä iloisten vesseleiden kanssa. Minä mitään lautapelejä pelaa, meillä istutaan autossa, etsitään hukattuja pelikamppeita ja sovitellaan aikatauluja. Ah kuinka minä vihaan katoavia säärisuojia, juomapulloja ja hikisiä jalkapallosukkia. Jos joku insinööri joskus keksii takaisin vislaavat nappikset, jalkapallosukat ja säärisuojat, olen ensimmäisenä jonossa ostamassa. Raha ei ole este! Äitinä olen etsinyt tavaroita enemmän kuin löytänyt. Mutta ihmisenä olen taas löytänyt enemmän kuin etsinyt yhdentoista vuoden aikana. Joten eiköhän me maailmankaikkeuden kanssa olla sujut. Kiitos.

Otin osaa jo toisen kerraan FB:n Saumavara-ompeluryhmän SavaWay-tapahtumaan. Tässä osallistujille annetaan kaksi tuntia aikaa ommella annetusta kankaasta tai aiheesta tuotos. Sanottakoon suoraan, että tälläinen astetta yksinkertaisempi ihminen meinasi lentää pyrstölleen, kun joku oli loihtinut kankaasta kassin. Eihän minulle tullut edes pieneen mieleenkään ommella muuta kuin vaatteita. Toiset osaa ajattella laajasti ja toiset ovat tyytyväisiä, kun saavat edes yhden ajatuksen loppuun.

Haastepäivä oli aivan kamalaa lentoa paikasta toiseen, siis ihan tavallinen perhepäivä. Sain olla taksikuski, muonittaja ja vääpeli. Kello 9 kangas oli pesemättä, kaavat leikkaamatta ja idea syntymättä. Meinasi lentää nuppineulat, langat ja ompelukoneet nurkkaan, mutta minä en ole luovuttaja tyyppiä. Sitä paitsi kangas oli Selian kangasta ja minä olen Selian tyttöjä. Hirveää vääntöä tämä oli, mutta valmista tuli ja annetussa ajassa.

Minä tein sen! Elämäni ensimmäisen leikkipuvun, kaaritaskut, niskayksityiskohdan ja lisäksi sain ommeltua melkein toisen paidan. Mahtava reissu!

Kangas on siis Selian Sateenkaariraitaa ja resorikin sattumalta samasta kaupasta. Puvun kaava on  uusimmasta OB:tä ja koko vaatimattomasti 86 (menee U:lle varmaan ensi keväänä).

Harmaa resori ja pallokangas sopivat yllättävän hyvin raitoihin.

Kaaritaskun ompelu alkaa jo sujua.

Paketissa oli myös kaksi nappia, joten kyllä niillekin piti paikka löytää.

Raidatkin kohdistuivat sekä selässä, että sivuilla. 

Parasta oli, että yön aikana näki yli sadan ihmisen tuotokset samasta kankaasta. Ja täytyy sanoa, että tästä maasta löytyy taitavia, luovia, kreisejäkin ompelijoita. Mahtava tapahtuma ja pian taas uudelleen....

Voihan viikset!

Ihminen on kyllä kumma värkki. Se ei kerta kaikkiaan tunnu muistavan mitään itselleen epäedullista tai oppivan mistään. Rattijuopot uusivat tekonsa lähes poikkeuksetta, aina tulee syötyä ruokaöverit joulupöydässä, suklaa ei muistin mukaan lihota ja lapsiakin tehdään useita, vaikka raskaus, synnytys tai valvominen ei sopisikaan omalle keholle. Minäkin tunnun täysin unohtaneen seitsemässä vuodessa miten kamalan väsynyt ihminen voi olla jälkikasvun kiekkuessa maitobaarissa yöt läpeensä. Kyllä on kuulkaa katkeamaton yöuni arvossaan täällä. Nyt on tämä tarjoilija siinä pisteessä, että maitobaari on suljettu ja asiakkaita on usemman yön ajan kehoitettu nukkumaan. Vaan jotta helpottako kasvanut yöuni väsynyttä matkustaajaa, no ei tietenkään. Nyt kun keho on saanut levätä, se palkitsee olemalla vieläkin väsyneempi. Taas olisi maailmankaikkeudella hommia.

Minä olen aina pitänyt viiksekkäistä miehistä. Sellaisista kalapuikkomallisista. Minun isälläni oli viikset ja oma tuoksunsa. Sellainen turvallinen tuoksu, johon oli sekoittunut partavettä ja pettänyt deodorantti. Hajumuisti on huikean tarkka, sillä edelleen voin palauttaa muistiini miltä isäni tuoksui. Ei siis ollut ihme, että minä ihastuin Käpysen viiksitrikooseen. Lisäksi ajatus alle yksivuotiaasta viiksipaidassa oli minusta hupaisa. 

Aivojen ollessa telakalla ei kannata aloittaa mitään vaativaa ompelusta. Perussurautuksilla siis mentiin. 

Paidan kaavana on On the Road OB 4/13 ja housuina aikaisemmin valmistuneet. Paidan kangas on siis Käpysestä.

Oikeastaan minun olisi tehnyt mieli maalata U:lle viikset. Järki voitti.

Tätä kuvalaatua tuli otettua noin 20.

Tämä on kyllä aika hauska kangas.

Kilpa-ajot ovat alkaneet!

Maailma on siitä ihmeellinen paikka, että nuoruus ja älykkyys ovat aina yhtä viehättäviä asioita. Viime viikonloppuna lakin saivat taas tuhannet ja taas tuhannet nuoret. Iloitsen joka vuosi nuorten kanssa ja ihailen heidän kauneuttaan. Samalla tunnen pienen kateuden piston sydämmessäni. Ihanaa oli se huumaava vapauden tunne, kun kirjoitukset olivat ohi ja elämä kaikkine kommervenkkeineen edessä. 

Toisaalta ihminen voi olla vapaa halutessaan. Minä koen edelleen vapauden tunteen jopa ommellessa tai seikkailessani omissa ajatuksissani. Unissa vapaudesta ei ole tietoakaan. Niissä tippuilen hissikuiluihin, olen vankilassa tai muuten vaan vietän rietasta elämää. Onhan se helppoa olla paheellinen, kun saa aamulla herätä perhe-elämään ja ei ole edes krapula.

Ja ei se selkäranka vieläkään ole kaivautunut esille. Täytyisi varmaan lopettaa edes sen etsiminen, menetetty peli. Enhän minä sitten voinut vastustaa kiusausta, kun Herra Insinööri yllytti minua ompelemaan pitkähihaisia paitoja kesään. Pitkään kuitenkin taistelin asian kanssa, mutta tunnustan tappioni. Koneetkin tuntuivat aistivan, että olin ompelemassa "tarpeettomasti", sillä ne vastustivat vaatteiden valmistumista kadehdittavan sinnikkäästi. Pena ja Varahenkilö P. ansaitsevat suorituksestaan vilpitöntä ihailua. Ainoastaan Rouva Ratkoja toimi jälleen kerran moitteetta ja kokemuksen tuomalla varmuudella. Ammattilainen ei hyydy tosipaikan tullen!

JA eivät nämä turhia vaatteita ole.  Minä uskon kemialliseen kivunlievitykseen ja  mekaaniseen auringonsuojaan. Joten täältä pesee....

Paidan kangas on Sari Ahokaisen Race. Paidan kaavana on Mint ilman takahalkiota. Toimii pienellä fiksauksella aika hyvin!

Housut ovat joustocollegea Kestovaippakaupasta ja kaava on Easy  Piece pienennettynä muutamalla koolla.

Ja näin kuvaukset loppuivat....

Taas mennään kohti portaita....

Edit. Huomasin, että kohta blogilla on 90 lukijaa. Hurjaa. Olen jossain kohtaa uhannut, että haluaisin arpoa jotain. Olisiko sen aika sitten, kun blogi siirtyy kolminumeroisille lukijaluvuille....
Huimaa ja ihanaa, että te kaikki olette täällä.