Sovituskopissa ulvova hyeena

Minusta on tulossa keski-ikäinen. Kampaamossa minulle myytiin ikääntyville hiuksille sopivaa shamppoota ja myyjät rouvittelevat. Nautin siitä, että alan vihdoinkin näyttää pontenttiaaliselta asiakkaalta myös vähän fiinimmässäkin liikkeessä ja saan koko ajan parempaa palvelua. Valitettavasti asiakkaana henkinen kehitykseni ei ole pysynyt muutoksen mukana. Sovituskopissa nauran edelleen pissit housussa ylipursuileville tisseille, mahamakkaroille ja vesiraja hameille.  Mikään ei ole niin hauskaa, kuin sovittaa todella epäistuvia vaatteita ja pullistella peileille. Ja sekin pysyy muuttumattomana, että joka kerta unohdan, ettei verho pidättele hyeenanaurua.

Lisäksi huomaan kulkevani joka paikkaan käsityö mukana, koska aina on aikaa muutamalle silmukalle. Hetkittäin luulen ohittavani kultaisen keski-iän ja siirtyvän samoin tein mummovaiheeseen kutimineen ja virkkuukoukkuineen. Onneksi Herra U ja teini-ikäiset rakkauden hedelmät pitävät minut tässä hetkessä, saa keski-ikäinen paheksunta ja totaalinen mummous vielä odottaa. Mutta ompelukoneen huristessa ja puikkojen kilkattaessa tänään ajattelin, että elän elämäni parasta aikaa.

Herra Pääjohtajalle setti Käpysen ihanasta uutuustrikoosta, jossa on aivan mieletön tuntu.

Huomaan hinkuttavani yhä enmmän ja paitoihini tuntuu ilmestyvän yhä enemmän niskakarrokkeita ja muita yksityiskohtia. Koska vaatteiden määrää ei enää voi nostaa, täytyy saumojen määrää korottaa. Sama määrä ommelta, vähemmän kappaleita.

Aivottomana ryhmäsieluna olen viimeaikoina ommellut lähinnä JC:tä. Tähän settiin ompelin housut velourista ja olipa se ihana materiaali pitkästä aikaa. Lämmin ja pehmeä - kuin tehty talvikeleille.

Itselleni olen ommellut muutaman työvaatteen Selian kankaista. Koska sovituskopissa joutuu toteamaan olevansa isompaa kokoa kuin tahtoo myöntääkään, niin itse ommellessa saa aina olla kokoa S. Helppo tapa laihduttaa ja todella paljon nopeampi kuin Nutrilett-kuuri. Tokikin tämän kuurin jälkeen kannattaa varoa pelikuvaa ja valokuvattana oloa.....

Ja lopuksi muutama neulomus...

Uusi vuosi

Uusi Vuosi tuli taas ja sai naistenlehtien mukaan kaikki kanssasisaret lupaamaan terveempiä elämäntapoja,  hoikistelua, jumppaa ja joogakursseja. Minä en luvannut mitään noista. Lupaaminen on siitä kenkkua, että loppujen lopuksi huomaan kolmannen jäätelöannoksen jälkeen unohtaneensa sokerilakon tai yrittää kymmenettä vuotta etsiä sisäistä Jane Fondaa. Kyllähän se turhauttaa. Minä lupasin tulla itseni kanssa toimeen ja kohdella läheisiäni niin hyvin kuin osaan. Ja jos yläkerrassa on rahtunenkaan oikeudenmukaisuutta lähetetään perheeseemme hitunen terveyttä ja ämpärillinen huumoria. Tulkoon tästä hyvä vuosi.

 

 

Minä olen ollut kangaslakossa kuukauden. Ja onnistuneesti. Ihme. Olen kuukaudessa oppinut ymmärtämään miksi toiset onnistuvat laihduttamisessa tai säästämisessä. Alun kankeuden jälkeen opin nauttimaan kieltäytymisestä, joka on minulle ruoan kuin kankaidenkin osalta täysin käsittämätöntä. Kuukauden jälkeen huomaan tulleeni harkitsevammaksi ostamisen suhteen, ehkäpä tämä on uusi alku. Onneksi varastoja on kertynyt siihen malliin ettei ompelukoneiden tarvitse pölyttyä ainakaan kangaspulan tähden. Jokseenkin laiskanlaisesti olen saanut varastojani purettua armottomasta uhoilustani huolimatta.

PaaPiin ihanat Reppunallet ja niskakaarroke hifistelyä.

Pikkuhippu ihanana minttuna ja siihen joustokollarista housut sivutaskulla.

Pikkupiltin kasettitrikoo 80-lukulaisen jälkikasvulle. Jotain ajasta kertoo se, että lapset kysyivät "Mitä noi muka on?".

 Edelleenkin blogini on keskittynyt ompeluun, mutta haluan muistiin myös muut käsityöni, joten yrittäkää kestää. Tässäpä menneen vuoden viimeiset tuotokset.

 

 

Hyvää alkanutta käsityövuotta!