Miksi kukaan ei kertonut?

Kyllä olen kuullut kaiken ehkäisystä ja seksin vaaroista. Ja olen onnistunut sekä ehkäisemään, että välttämään vaarat, kiitos suomalaisen peruskoulun laadukkaan seksivalistuksen. Mutta hieman katkera olen siitä, että lasten saamisen yhteydessä ei kehotettu laskemaan ja suunnittelemaan perheen kokonaisuutta paremmin. Että olen minä välillä ihmeissäni, kun murkkuikään laakista tuupattu teini kalisuttaa koulupäivän aikana teroittuneita hampaitaan alakerrassa ja uhmaikäinen makaa lattialla yläkerrassa. Ei ole kyllä hääppöistä. Ruskista siinä sitten jauhelihaa ja laita rakkaudella laitettua terveellistä ruokaa.

 

Onneksi kehitys kehittyy ja minä olen tehnyt taidetta siitä, että voin "ymph" huokaukseen sisällyttää henkisen lobotomia. Kyseinen huokaus sulkee minut hetkeksi pois sekä henkisesti, että fyysisesti. Saavat meidän kaksi kullanmurua lasketella rauhassa paineensa ja räiskiä ovenkarmit uuteen uskoon. Minä juon kahvia ja mietin Pasta Bolognesen syvintä olemusta.

 

Minä olen aina pyrkinyt olemaan samistelematta, mutta nyt sorruin lievään sellaiseen ja oikeastaan ei tämä kummempaa ole.

 

Minulle Ikaryrin Pitsistä A-linjainen mekko ja keskimmäiselle Peplum suurennettuna kokoon 146.

Samisteluosuus löytyy olkapäältä. Pitsitamppi on tikattu vain suoralla olkapäille.

 

Herra A sai hetki sitten asennepaidan, johon en vieläkään ole saanut aikaiseksi ommella sopivia housuja. Ehkä joskus...

 

 

Vetoketju hieman kupruilee huolimatta tukikankaasta ja silityksestä, mutta otan vielä uusinnan tästä hommasta.

Ja loppuun tämän hetken lempisukkani.

 



Anna hyvän kiertää...

 Pikku Akan tilkkuvakan ihana bloggaajakaverini valitsi minut ilahdutushaasteeseen. Pakkohan siihen on osallistua, koska liian harvoin huomaamme ilahduttaa toisiamme pyyteettä tai edes silloin, kun olisi aihettakin. Tunnustan olevani maailman surkein lähettämään syntymäpäiväkortteja tai viemään kukkapuskia. Arki vaan puskee niskaan ja huomaan viikon lopussa kulkeneeni putkiaivoisena viikon alusta loppuun. Mutta sellaista se on, siis elämä.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot nämä haasteen säännöt ja 
haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). 
Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, 
laita ilahdutusasia vireille. 

Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

Haastan seuraavat bloggaajat mukaan:

Miinan langat, tämän bloggari nimittäin ompelee!
Porkkanatarha, jonka superompelija on auttanut minua sekä ompeluongelmien ratkonnassa, mutta myös täydentämään kangasvarastoani.
Vänän väkerryksiä, jonka ihana ompelija jakaa minun kanssani muutakin kuin innon ommella.

Lopuksi haluan kiittää Pikku Akkaa pienestä kirjeestä, joka tupsahti erään erittäin epämiellyttävän päivän päätteeksi postilaatikkoon. Edelleen olen sitä mieltä, että se ketutus, joka ei ystävällisellä eleellä tai sanalla korjaannu on kuolemaksi. Suklaa tasoitti loput rypyt. Ihania lukijoita minulla.

 

Salmiakkisadetta leluaarteille

Olin ensiapukurssilla. Tunsin itseni ilmoittauduttuani hyväksi ihmiseksi ja päätin olevani kelpo oppilas. Psyykkasin itseäni selviämään verikuvista ja mahdollisista muista K-18 materiaaleista. Toisen päivän aamupäivän aikana kävi selville psyykkauksen olleen tehotonta, suorastaan ajanhukkaa. Minä ja ihmisruumiin eritteet emme tule toimeen. Kuva verestä saa minut kakomaan, räkä nostaa mahanesteet kurkkuun ja oksennus....te ette halua tietää. Ei tule minusta lääkäriä tai mentaalivalmentajaa.

Perjantain aikana istuin enemmän katse maahan käännettynä ja sormet korvissa, kuin katsoen eteen. Kyllä oli niskatkin jäykkänä, kun kotiin pääsin. Ihmeellisintä kyllä sain loppukokeesta lähes täydet pisteet huolimatta kakomisesta, ylösnousevista mahanesteistä ja pyörrytyksestä. Teoriassa minä olen siis kelpo ensiapuhenkilö, mutta toivottavasti tosipaikassa pystyn
myös siirtämään teorian käytäntöön eritteistä huolimatta.

Viime viikkoina on tullut paljon uutuuksia. Minulla on kaksi kuosia, jotka ovat sykähdyttäneet. Jenni Mäensivun suunnittelema Salmiakkisade Ikasyriltä ja Selian Leluaarre. Niissä on kaikki kohdillaan; kuvio, sommittelu ja värit.

Ompelu on ihanaa <3

ps. Huomasin vasta kuvista, että Leluaarre-paidassa on eripari hihansuut. Tarkkaavainen ompelija on ollut työvuorossa.



Kevät toi polkupyörät ja rasvatahrat

Kevät on ihanaa aikaa. Valo saa ihmiset kömpimään ulos kodeistaan ja meidän korttelissa alkaa vallattoman pyörärallin päivät. Kyllä on mukavaa katsoa, kun koululaiset kruisaavat kevään ensimmäiset kierrokset. Vaan kyllä hymy hyytyy, kun kohdentaa katseensa ikkunalaseihin, piironkejen pintoihin ja kaapin oviin. On se kuulkaa upeaa asua Suomessa, jossa sentään puolet vuodesta saa uskotella itselleen asuvansa siistissä ja rasvatahrattomassa taloudessa.

Eihän tuossa tahra- ja pölypaljoudessa olisi mitään ongelmaaa, jos omaisi ylimääräistä aikaa (jota ei haluisi käyttää käsitöihin) tai valtavasti palveluskuntaa. Minusta on huutava vääryys, että kevään kutsuessa ulkoilemaan täytyy jyystää keittiönkaappeja uuteen uskoon. Tai eihän olisi pakko, mutta olkapäälläni istuskelee aika usein pieni ukkeli, joka huutaa suorittamaan kaikenlaisia typeryyksiä, kuten siivoaminen ja järjestely. Otetaan siis vastaan täydellinen kevätsiivous tai lobotomia, jolla pääsisisi suorittamisen ikeestä. Siihen saakka jatkan jyystämistä ja rättirallia....

Herralle Eurokankaan lentokoneista ihan peruspaita. On muuten herran lempivaate tällä hetkellä.

Kaikki uudemmat vaatteet on kuvattu. Saisiko tästä auringosta buustia myös kirjoittamiseen....

Loma on ihmisen parasta aikaa....

Elämä on aika ajoin aika kuormittavaa. Plussa tikussa muuttaa kokonaan sinun elämäsi ja kolme plussaa tekee sinusta aikatauluttamisen mestarin. Arjen harmaassa huurussa alkaa tahtomattaankin odottamaan lomaa samaan tapaan, kun labradorin noutaja odottaa kuivia raksujaan. Kuola valuu suupielistä ja pää tekee innokkaita nyökkäyksiä. 

Onhan se loma ihanaa, mutta pakkaaminen ei vaan ole minun juttu. Yritän aina laskea kuinka monet pikkarit, sukat, paidat ja housut pakkaan kellekin. Apinan raivolla teen kasoja ja pidän kamalaa meteliä, jotta perhe todellakin tietää minun uhrautuvan. Lopuksi paiskon kassit täyteen keräilyeriä ja puhisen etupenkillä tuskanhikeä pois ensimmäiset sata kilometriä. Lomalta palattua saan purkaa kasien sisällöistä noin 98% takaisin omille paikoilleen ilman pitstoppia pesukoneessa. Kyllä se perhematkailu on ihanaa.

Herra U on tehnyt lomailusta vielä asteen jännempää. Viimeinen rakkautemme hedelmä on nimittäin ansioitunut tulehdustautien asiantuntija. Lisäksi lapsemme osaa ajoituksen jalon taidon ja ette varmaan ylläty tiedosta, että tämäkin loma alkaa muutaman päivän lasarettiseleirillä. Kyllä on perhelomailukin kivaa.

Piti sitten ommella, kun lomaillaan näin alkuun kotona.

Tämän pupun piti tallustella ihan muissa maisemissa. Sattumalta nämä kankaat olisivat vierekkäin ja näin niille kävi. Kiitos ihanalle ompeluystävälleni A:lle kankaista <3

Tämäkin Käpysen kangas on ompeluystävältä.

Nappinjan kuosi on mielestäni todella onnistunut ja onneksi tätä jäikin vielä reilusti.

Selian huippulaatuisesta joustokollarista tein vielä yhdet Mock Denim-housut taskuilla. Muokkasin mallin sivusaumallisiksi, koska muuten taskujen ompelu olisi ollut uuvuttavaa.

Noshin uutuuskuosi ommeltiin heti, raksi seinään. Kaikki paidat ovat On the Road-kaavan muunnoksia.

Ja huomenna pakaan ja hikoilen.

Täh, täh...tähtiä!

Tänään päätin kuumeettoman päivän kunniaksi siivota tilkkulaatikoita. Pääsin ehkä toiseen tilkkuun saakka, kun saumuriin ja päähäni syttyi valo. Tilkkulaatikossa oli Selian Shalk Star-paloja ja joustocollegesta leikattu paidan etukappale, josta kuitenkin löytyi reikä keskeltä. Muistan kironneeni asiaa ja paiskanneeni kappaleen tilkkuihin. Noh, elähän mitä. Siitä se tilanne lähti kehkeytymään siten, että kaksi tuntia myöhemmin oli tilkut ommeltu vaatteiksi. En muista milloin viimeksi olen ommellut näin intoa piukassa ja fiiliksellä.

Mutta se täytyy sanoa, että fiilisompeluksien siivoaminen laskee ompelueuforian nopeammin kuin ydinpommi. Käsittämätöntä kuinka paljon ompelusta lähteekään jätettä ja roskaa. Vastentahtoisesti jouduinkin tarttumaan imuriin ja käyttämään viimeiset toipilastunnit roskien ja langanpätkien häätämiseen. En tiedä johtuuko tämä keväästä ja lisääntyneestä valosta, mutta meinaan kirjoittaa ihanaa, joka toiseksi sanaksi. Tälläisen peruspessimistin on vaikeaa sulattaa tälläistä euforista tikkipirkkoa, joten päätän kirjoitelmani seuraavaan tiivistykseen;

ompelu on ihanaa, mahtavaa ja hitsit, tunnen oppineeni paljon tai ainakaan en joudu tanssimaan poskitangoa enää niin taajaan Rouva Ratkojan kanssa.

Paita ommeltu On the Road-kaavalla. Hihassa tähti, jossa ensimmäistä kertaa kokeilin tuota päällekkäin ompelu-leikkaus tekniikkaa. Ihan vaan itselle muistutukseksi, ei kannata leikata liian läheltä reunaa.

Taakse lisäsin taas kaarrokkeen, olen ihan jumissa tässä asiassa.

Housuissa kokeilin elämäni ensimmäistä kertaa sirkkarenkaisen asentamista ja Mock Denim kaavaa.

Tässä settinä.

Valitettavasti sovituskuvia ei nyt ole tarjolla. Tahtoikäinen ei vaan tahdo ja äiti ei vaan jaksa.

Viro ei virka mitään - väärässä ovat.

Olen viime viikon kurkkukipuilun jälkeen sairastanut koko tämän viikon. Lääkäri neuvoi olemaan hiljaa, juomaan kylmää ja lepäämään. Siis aikuisten oikeasti makaaminen käy työstä ja en varsinaisesti ole hoitanut työtäni järin menestyksekkäästi. Aina tämän hetkisen pääravintoni eli Buranan, kadotettua hetkeksi kuumeen olen ommellut muutaman sauman. Kuka oikeasti pystyy makaamaan mikäli kuumetta on inan alle 38C tai on tajuissaan? En pysty vaikka kuinka yritän.

Verson piuhat ovat odottaneet minua hetken. Olen käännellyt kangasta kuin lobotomian läpikäynyt mielisairaalan potilas, ilman ajatuksen häilyvää varjoa. Tämä on melkoinen pettymys, sillä hetkellisen selkeän ajattelukauden aikana taisin luvata, että tilaan vain niitä kankaita, joihin minulla on idea. Sittemmin harkintani ja ajatteluni ovat sumentuneet normaliin olotilaansa ja hermojärjestelmä napsusormen ja viileän harkinnan välillä näyttää jälleen olevan vaikeuksissa. Miksi nettikaupoissa ei myydä ompeluaikaa, viileää harkintaa ja säästäväisyyttä, kyllä ostaisin.

Tämmöinen tästä nyt sitten tuli....

Verson Pitkät piuhat ja musta farkkucollari (muistaakseni Nosh) tapasivat. Kaava on oma. Lue olen taas kaavoittanut.

Käytin tikkauksia tehostamaan saumoja.

Taakse lisäsin kaaren, jonka saumuroin ensin ja kaksoistikkasin sitten kiinni. Tuli aika kiva.

Kaveriksi paidalle uusimmasta OB housut pyöreällä haaraleikkauksella. En oikein tiedä mitä ajatella. Päällä kivemmat kuin tässä tasolla.

Ja yhdessä kuvattuna.

Ja lopuksi sovituskuvat, jotka maksoivat minulle paketillisen rusinoita ja keksin. Tällä kertaa pidän korvausta kohtuullisena.