sunnuntai 23. joulukuuta 2012


Blogini hiljenee jouluun! Ompelukoneetkin pysähtyvät hetkeksi, mutta vain hetkeksi. Tämän syksyn aikana olen oppinut ompelusta valtavasti ja addiktoitunut surutteluun ja kauniisiin kankaisiin. Purkanut olen, joskus jopa enemmän kuin ommellut. Olen solminut viharakkaussuhteen koneisiini, jotka uskollisesti käyttäytyvät äkkiväärästi, vaikka kuinka yrittäisin heitä hyvitellä ja hoivailla. Olen löytänyt ompeluyhteisön ja huomannut, että en ole ainoa joka ompelee, se on ihanaa.


 Viimeinen joululahja valmistui kymmenen minuuttia sitten. Olen tehnyt lähes kaikki joululahjat itse ja jos ensi vuonna aion tehdä saman urakan, lienee viisainta kääriä hihat juhannuksen jälkeen. Viimeiset joululahjat tehtiin silkalla päättäväisyydellä ja apinanraivolla, joka kieltämättä kostautui laadunvalvonnassa. Mutta lahjat ovat valmiina ja voin taputtaa itselleni. Huoh. Huomenna aamulla en siivoa ompeluhuonetta, mutta käyn antamassa joululahjan Sigulle ja Penalle - puhdistan ne huolellisesti ja peittelen muutamaksi päiväksi. He ovat lomansa ansainneet.
 
Kiitos myös kaikille lukijoilleni, joita olen saanut tasaisesti lisää. Jokainen uusi kävijä on minulle iloinen yllätys! Etenkin jokainen kommentti on lämmittänyt sydäntäni.

Nyt aion syödä, lukea, tallustella yöpuvussa ja rauhoittua ( sekä ehkä ihan vähän vaan ommella).
 Hyvää ja rauhallista Joulua kaikille.

PP, Sigu ja Pena

maanantai 17. joulukuuta 2012

Salarakkaita ja pikkuäitejä

Maailma on taas ihan kelpo paikka. Naapureiden kanssa selvittiin piparitalkoista, joissa jokaiseen perheeseen taiottiin piparikarusellin. Taiottiin ei todellakaan kuvaa prosessia, mutta koska haluan ensikin vuonna loihtia mielettömät piparilinnat, ei kannata edes kirjoittaa miesten kipeistä vesikellukoista tai talkoiden pituudesta. Ihmisen muisti on näet metka juttu, edes kipumuisti ei elä vuotta, niin se on.


Minun koneiden personoiminen on mennyt aivan liian pitkälle. Selailin aamulla netissä ompelukoneita ja minulle tuli syyllinen olo. Aivan kuin katselisin vieraita miehiä, salarakkaita. Tuli sellainen tunne, että Sirkka Impi Irmeli katseli loukkaantuneena, kun ihailin vieraiden ompelukoneiden lukemattomia tikkejä, säädettävää paininjalanpuristusta ja linjakkaita muotoja. Olen morkannut Sigua täällä kaikelle kansalle, mutta salaa olen kiintynyt tuohon helvetinkoneeseen, joka on uppiniskainen ja arvaamaton (ja ehkä hieman ruma ja halpakin). Onhan siinä tekemisen meininkiä, kun kone jyskyttää niin, että pöytä heiluu ja ompelijalla saisi olla kuulosuojaimet. Lisäksi muistan aina kiittää kelvollisesta jäljestä ääneen tuota rakasta taistelukumppania. Jos saisin uuden koneen, juttelisinko sille enää ääneen? Tai saisiko se nimen? Olisiko sillä persoona?


Luettuani tarpeeksi monta pettämistarinaa kaikkitietävistä naistenlehdistä, tiedän petettyjen aavistelevan jonkin muuttuneen parisuhteessa. Sama pätenee myös Siguun. Aamuisten harharetkien jälkeen Sigu päätti yllättää minut ja ompeli ilman temppuilua kaksi tuntia. Ei katkenneita neuloja, sylttyä, hyppytikkiä tai äärimmilleen pingoitettua hermosäikeitä. Tähän voisi tottua, helposti. Kaduin aamuista uskottomuuttani ja kiitin Sirkkaa uskollisuudesta.


Tämmöinen me sitten tehtiin...Sigu ja minä.

Ihana Pikkuäiti-velourmekko keskimmäiselle pukinkonttiin käärittäväksi. Tämä Majapuun kangas oli pakko tilata ihanalle isosiskolle mekkokankaaksi. Huomatkaa Tmi Kuvapalvelu Huiski ja Haiski, varjokuvauksen mestarit palveluksessanne. Huokeasti ja salaa.

Opettajien lahjat paketoituna, toimitusvalmiudessa neljä päivää etukäteen. Minulla on vinksahtanut pahemman kerran. Tämä kuitenkin lienee vain väliaikaista ja korjaantunee pian.
Lopuksi joulusiivouksen kanssa painivat sisareni internetin aalloilla. Lohdutan teitä kertomalla, että olen edelleen siivouksen kanssa alkuvaiheessa. Olen aloittanut mittavan joulusotkun tekemisen. Tiedättehän vaiheen jossa jokainen tavara, jonka olet jo unohtanut, nousee uljaasti tasoille muistuttamaan olemassaolostaan. Kaikki ne tavarat, joiden vuoden aikana toivoit jo kadonneen tavaroiden äärettömyyteen löytyvätkin. Tästä se alkaa, joulusiivous!

ps. Mihin ihmeeseen olet hukkunut ainoa todella tarpeellinen tavarani, ratkoja? Rakas joulupukki, voisitko lähettää paketissasi muutaman ratkojan minulle? Ja mieluiten sillä tavalla kilttejä, että palaavat itsestään käytön jälkeen saumurin oikealle puolelle. Kiitos.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Mustaa valkoisella...

Vauva ei tarvitse joka päivä uutta vaatetta, ei vaikka kuolaisi kuin auki jätetty vesihana. Tämä on ikävä tosiasia, johon olen nyt joutunut törmäämään. Rakas aviomieheni on ottanut vielä ystävälliseksi tavaksi muistuttaa minua tästä valitettavasta realiteetista. Ja oikeassahan hän on, kuten aika usein muutenkin. Kuitenkin maaninen ompeluaivolohkoni ei kerta kaikkiaan tunnu ymmärtävän tätä, vaan ideoita syntyy kuin sieniä sateella. Minusta maailmankaikkeus voisi olla reilu ja hoitaa homman niin, että aivot lopettaisivat liiallisen meuhkaamisen, kun huomaisivat esim. vaatetarpeen täyttyneen. Noh, onneksi isommatkin lapset hyväksyvät päälleen äidin tekemää ja joulukin on tulossa. Isommille ommellessa menetän vain ompelun väriterapia puolen, koska pyyntö ommella sisältää reunaehdot mustaa ja valkoista. Onneksi tontut tuo edes kettuja....


Tässä tämän päiväinen setti. Tuo karvaliivi on jo syksyllä hankittu valmisliivi, johon ompelin paidan ja housut. Tässä paita EK:n pallotrikoota ja housut Triteksin gollegea. Paita on More Grey ja housut Saimit.


Tässä paita ja liivi.


Untolle kuolalappuja, koska valitettavasti maailmankaikkeus on hoitanut tämänkin keissin päin puuta. Antaa nyt kosteutta inhoavalle vauvalle ylitehokkaat sylkirauhaset.

Seuraavaksi toiseen lempilapseeni ruokaan! Jossain postauksessa ihailin ruokablogien kauniita ruoanlaittokuvia. niitä, jossa sokeri on lasipurkissa ja kaikkialla on kaunista ja hallittua. Tältä meillä näyttää, kun minä kokkaan...




Tässä resepti meidän perheen suosikkirisottoon:

Sienirisotto

3dl risottoriisiä
oliiviöljyä
1 sipuli
8dl kanalientä
2dl kuivaa valkoviiniä
tatteja, suppilovahveroita tai kanttarelleja
raastettua parmesania
timjamia
mustapippuria
Kuulota risottoriisit (Arborio) öljyssä ja lisää pieneksi silputtu sipuli. Anna kuulottua vielä hetki. Lisää valmista kanalientä hiljalleen riiseille ja anna imeytyä. Lisää sienet puolessa välissä nesteen lisäämistä ja jatka keittämistä. Lopuksi lisää sekaan valkoviini ja raastettu parmesaani. Mausta mustapippurilla ja timjamilla. Tarjoile heti.

Leivoin myös toista lempiruokaa eli saaristolaisleipää, joka paranee vain vanhetessaan. Hieman leivät ehtivät taas tummua, kun keittiössä päästin taas irti Tmi Huiskin ja Haiskin, jotka onnistuivat tällä kertaa säätämään uunin lämpötilan liian korkeaksi.

Saaristolaisleipä
1l piimää
75g hiivaa
3dl siirappia
3dl vehnäleseitä
3dl kaljamaltaita
3dl ruisjauhoa
n 10dl vehnäjauhoja
1rkl suolaa

sekoita kädenlämpöiseen piimään hiiva. Kun hiiva on kokonaan liuennut lisää suola ja siirappi. Tämän jälkeen lisää kaikki muut aineet taikinaan ja sekoita. Anna kohota 2h. Kaada taikina voideltuihin leipävuokiin (minä tein tästä taikinasta kolme leipää) ja paista 175asteisessa uunissa 2h. Valele paiston aikana siirappi (1/3) vedellä (2/3). Säilytä leipä jääkaapissa. Suosittelen nauttimaan oikean voin tai oivariinin kanssa.



Ja lopuksi. Sain tunnustuksen Miinullekko-blogin Julialta. Kiitos tunnustuksesta Julia, se tuntui mukavalle.

 Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia ja tämän Liebster-palkinnon tarkoituksena on saada huomio blogeille, joissa on alle 200 lukijaa. Eipä jäänyt minun kohdalla osallistumisoikeus tiukille. Minullahan on 15 ihanaa lukijaa!!!

Säännöt kuuluvat näin:

1) Kiitä antajaa ja ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
Kiitos Julia. Tunnustuksesi ilahdutti minua kovasti.

2) Valitse viisi (5) blogia, joissa on alle 200 lukijaa ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3) Toivon, että annat tämän eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi. 
Tämä oli vaikein kohta. Ihania blogeja ja bloggaajia on niin monta ja osan kanssa pidetään yhteyttä muutenkin. Mutta nyt valitsin arpapelillä seuraavat blogit.


Pikku-Mameli
Suorat saumat
Emeli
Riinun käsin
CeeDesign

maanantai 10. joulukuuta 2012

Päivän teema, sieni

Taas uusia lukijoita! Tervetuloa mukaan!

Tämä sieniteema tuli nyt hieman myöhässä. Maa on jo valkea ja joulu tulee kuin hiipien eteen. Onneksi joululahjat alkaa olla valmiina ja olen psyykannut itseäni siihen, ettei joulua vietetä komeroissa tai listojen alla. Miksi kuitenkin sisäinen siivousmarttyyri nostaa päätään ja availen komeroiden ovia huolestuneena siitä tosiseikasta ettei komeroiden joulusiivousta ole edes aloitettu?

Koska vaihtoehtoisesti olisin voinut aloittaa joulusiivouksen, päätin sulkea ovet ja piiloutua pajaani. Pajassa Sigun ja Penan kanssa sotkut menettävät merkityksensä ja kangas soljuu paininjalkojen lävitse. Terapiaa, terapiaa.

Tälläistä jälkeä tuli tänään...

Untolle body joululahjaksi. Tämä on taas tehty tutulla kaavalla Kisullini, joka löytyy uusimmasta OB. Tein tällä kertaa bodyn koossa 74, koska pienempiä kokoja meiltä löytyy jo. Tämä kangas on Mussukoiden Sienitalo-joustofroteeta.



Tässä settinä jo jonkin aikaa valmiina olleiden ruskeiden velourhousujen kanssa. Velourhousuihin minulla sattui olemaan ihan samanväristä resoria, mutta harmittaa kovasti, että se oli Neumannin sanoja lainaten, "osastoa lörpähtävä". Tänään sitten jouduin pienentemään resoreita ja itsestä riippumattomasta syystä pääsin taas purkuhommiin. Zen.

Froteeta jäi hieman, joten tein housut. Tuo toinen lahje näyttää kapeammalta kuvassa, mutta samanlaiset ovat! Kuvaussihteeri vaan ei tänäänkään hoitanut hommiaan vaan antoi kuvaajan räiskiä miten sattuu. Taas kerran apulaisiksi pestautuivat minun alteregot Tmi Huiski ja Haiski.

Viimeiseksi tänään siistitty ja päätelty velourista tehty tunika koossa 92. Ihanaa materiaalia ja kuosia. Menossa pakettiin pienelle ja ihanalle neidille.

Häviääkö teillä samat tavarat? Minä vihaan kahta esinettä; mittanauhaa ja ratkojaa. Molempien esineiden suurinta huvia tuntuu olevan piileskely. Ihan käsittämätöntä miten suuri osa minun ompelustani on erinäisten esineiden hakemista tuosta koirankopin kokoisesta tilasta. Saarnaan isommille lapsille koko ajan tavaroiden paikalleen pistämisestä, mutta olen itse täysin kykenemätön huolehtimaan näistä kahdesta esineestä! Ärsyttävää.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Lamput himmennöö eli tajunnan räjäyttävä avokadopasta

Ihan ensimmäiseksi on todettava, että ihmisen tajunnan pysyvyys on ilmeisen yksilöllistä. Tämä seuraava pasta aiheuttaa monille ruokabloggaajille tajunnan räjähtämisen, jonka vuoksi tätä reseptiä oli pakko kokeilla. Olisihan tuo ensimmäinen karta, kun minun tajuntani olisi jysäytetty uusiin muotoihin. Lopputulos oli sangen maukas ja ruoka valmistui noin vartissa, joka on suorastaan ilmiömäistä. Pasta pääsee tästä syystä varmasti suosikkiruokien joukkoon, mutta ei tämä ruoka minun tajunnalleni mitään ihmeitä tehnyt. Ei edes itkettänyt, niinkin on syödessä tapahtunut.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan reseptiä ja koskaanhan ei voi tietää kenen tajunnan tämä laukaisee tähtiin. Alkuperäinen resepti löytyy Alexander ja Hanna Gullichsenin kirjasta Safkaa, parempaa arkiruokaa.

Avokadopasta neljälle

1 valkosipulinkynsi
1/2 chiliä (poista siemenet)
1 limetti
2 kypsää avocadoa
suolaa
mustapippuria
n. 05 dl oliiviöljyä
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1dl) raastettua parmesania
400-500 g spagetti (me käytimme täysjyväversiota)


Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli ja chili, laita ne kulhoon. Halkaise avocadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avocado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Purista joukkoon limetin mehu. Silppua joukkoon yrtit, mustapippuri ja suola. Lisää kastikkeen joukkoon al dente-tyyppiset pastat (ota keitinvettä talteen 0.5dl ja lisää se pastaan) ja sekoita. Lisää lopuksi joukkoon oliiviöljy ja raastetut juustot. Nautitaan heti.



maanantai 3. joulukuuta 2012

Kokoa 128 oleva paita, mutta kuinkas sitten kävikään?

Eilen illalla join kupin kahvia, koska luulin sen yhdessä Buranan kanssa häätävän päätäni viime aikoina luvattoman usein häirinneen päänsäryn. Cocktail toimi hyvin, mutta häädettävien joukkoon eksyi myös yöunet. Aamuyöllä valvoessa saan jostain kumman syystä parhaat ideat ja sen lisäksi öiset tuntini ovat täynnä itseluottamusta. Minulla on aamuöisin lähes poikkeuksetta tunne, että "lähes kaikki on mahdollista" ja "osaan mitä vaan".

Aamulla en sitten huomannut ajatella ja se oli koko projektin suurin virhe. Ajattelun merkitystä onnistuneen lopputuloksen saavuttamiseksi ei voida koskaan vähätellä. Ajattelin ommella keskimmäiselle pukin konttiin vaakaraitaisen musta-valkoisen tunikamittaisen paidan, jossa olisi leveä helmaresori.... En edes jaksa kertoa mitä kaikkea purin ja ompelin uusiksi. Mutta lopputulos oli tämä....


Paita, jonka koko maksimissaan 100 cm. Kangasmenekki järkyttävä. Lisäksi menetyksiin voidaan laskea mukaan seuraavat seikat: hermot ja ratkoja (kadonnut).
Aikani mietittyäni päädyin muokkaamaan paidasta seuraavanlaisen bodyn....

Ja lopuksi sovituskuvat ja jälleen kerran tuli ommeltua hieman kasvunvaraa...

Ja loppuun vielä viikonlopun aikana surautettu tunika. Toivottavasti myöhemmin siitäkin sovituskuvaa...





Ompelu on siitä jännä laji, että ainakin minulla se usein kääntyy enemmänkin purkamiseksi. Luin eilen Kaksplus- lehdestä Liisa Taivasmaasta, joka karmajoogaa. Tämä karmajoogaa (eli työn jooga) harjoitetaan fyysistä työtä tehdessään. Liisa joogaa hoitaessaan lapsia. Minulle tuo purkaminen toimisi hyvänä karmajoogatyönä ja sitä riittäisi viikon mittaan!