tiistai 30. lokakuuta 2012

Elämäni ensimmäinen virkattu villapaita

Ruttunutun blogissa oli aivan ihana Möökö-villapaita ohjeineen. Ihastuin ajatukseen virkatusta villapaidasta niin paljon, että päätin tarttua koukkuun. Koska ohjeen paita oli liian pientä kokoa kummipojalle, tein virkkauksen niin, että pyysin lainaksi kummipojalle sopivaa paitaa ja virkkasin paidan sen mukaan. Mörkö sai käteensä ilmapallon, koska mörötkin ovat salaa kilttejä.


Hiippamallinen huppu ei ihan onnistunut, mutta seuraavassa paidassa menee jo paremmin.

Tämä työ valmistui kahdessa illassa, joten näitä saattaa tulla lisää. Ainakin omalle, kunhan kasvaa.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Voiko omia ompeluksia antaa lahjaksi?

Tänään rakas taisteluparini Pena (saumuri) päätti laittaa heti aamusta ranttaliksi. Tikki oli mitä sattuu ja mikään ei taas tuolle jästipäälle kelvannut. Noh, vaihdettiin taas kerran neulat ja langoitettiin koko kone uusiksi. Pena leppyi hoivaa saadessaan ja ehdimme huristelemaankin hetken nuorimmaisen vetäessä ensimmäisiä päiväunia ulkona.

Aamulla ulos katsoessa olikin siirrytty suoraan aikamatkalla jouluun. Valkoinen maa ja auringon paiste vei ajatukset kerralla talveen ja seuraavassa hetkessä olinkin jo suunnittelemassa villaisten kankaiden tilaamista. Onneksi tänään on kauan odotettu kankaiden yö.


Ajattelin ommella ystäväni tytölle paidan tuliaiseksi. Paidan ompelu sujui oikuttelevan koneen kanssa niin ja näin. Tikki ei kaikissa saumoissa oli ihan kauneinta mahdollista, joten nyt arvon voinko antaa lahjaksi sellaista, joka ei ole täysin onnistunutta. Omalla lapsella tämä setti tulisi varmasti käyttöön, mutta minua kauhistuttaa jos joku muu kauhistelee tikkiä tai saumoja. Toisaalta takaraivossa on myös ajatus siitä, että olen vielä ihan vasta-alkaja ompelijana ja jos oma työ ei kelpaakaan käyttöön vaan jää vaatekaapin perukoille makaamaan. Se olisi kamalaa.

Velour housujen kaava on itsepiirretty ja koko noin 86-92. Velour JNY ja tilattu Bellapuusta. Sirkustrikoon ostopaikkaa en kerta kaikkiaan muista. On marinoitunut hetken kangaskasassa. Musta resori on Royal-tuotteen. Paidan kaavana on Papana 86.
Lokakuun OE-ryhmän ompeluhaaste valmis. Aikaisemmin tikkasin kaksoisneulalla ja nyt tämä body valmistui. Olen todella tyytyväinen kanttauksiin, mutta kamala pettymys oli, kun huomasin olkasauman ompeleen jotenkin repsottavan. Ilmeisesti tähän ohutta trikoota olevaan bodyyn olisi pitänyt säätää tikkiä. Lisäksi bodyssä on elämäni ensimmäinen napilista. Ompelin alas vain hakaset, koska tuo ompelujälki on sen verran huonoa, että en viitsinyt "haaskata" Prymin neppejä. Mutta se on varmaa, että teen toisen bodyn jo viikonloppuna!!!!

torstai 25. lokakuuta 2012

Surautin vihreää

Muutamaan päivään en ole ehtinyt ompelemaan. Eilen intoa olisi ollut, mutta migreenin paholainen pilasi koko päivän. Vauvan hoitaminen on yllättävän haastavaa pää pöntössä ja pää räjähtäen. Mutta tässä ollaan.

En ole ollut sinisen ja vihreän ystävä sitten 90-luvun, mutta nyt viimeisten kolmen kuukauden aikana molemmat värit ovat hiipineet hiljaa meille kotiin. Sinisinä kankaina ja kivituikkuina. Tänään hurautin U:lle ensimmäisen vihreän setin.



Tässä meidän metsänvartija uudessa asussaan. Housun kaava on Little houses koossa 68 OB 1/12. Vihreä joustofrotee Royal-tuotteesta ja resorit Seliasta. Paidan kaavana on tuttu ja turvallinen Papana koossa 68. Värikäs kangas hampsuista ja yksivärinen Tritexistä.




Jostain luin housujen kaavan olevan kapea, mutta meidän ukkeli hukkuu näihinkin. Olisi pitänyt leikata ilman saumavaroja, mutta jospa menisivät näin pidempään.



maanantai 22. lokakuuta 2012

Haalarit from hell

Innostuin alunperin ompelemaan seurattuani aikani taitavien ihmisten plogeja. Yksi suosikeistani on Tosi mummon plogi, jossa on mielettömiä luomuksia, mutta myös kuvallisia ohjeita. Voi kuinka helpolta Mustikka-haalarit mummon ohjeessa näyttivät. Ja ihana kangas ja kaikki. Niin tilasin minäkin sydänvelouria ja hommiin.

Kaavojen piirtäminen meni hyvin ja kankaan leikkaaminenkin sujui melko hyvin. Mitä nyt saumavarat unohtui, mutta vaatteen saaja on hoikkaa mallia, joten päätin jatkaa hommia. Ensin ajelin väärän sauman kiinni ja ehdin kiinnittää tukikankaankin siihen, ennekuin tajusin tehneeni virheen. Purin osat toisistaan ja heitin tekeleen nurkkaan. Annoin sen marinoitua siinä viikon ja keräsin vihaa. Kerättyäni adrenaliinia tarpeeksi vetäisin haalarin uudelleen esille. Tällä kertaa oli hukassa takakappaleet, mutta etukappaleet yhdistin tällä kertaa oikein vain huomatakseni, että hankittu vetoketju oli auttamattomasti liian pitkä.

Hankin kaksi kertaa väärän vetoketjun. Ensimmäinen oli edelleen liian pitkä, joten opin laittamaan mittoja ylös puhelimeen. On muuten helpompaa kuin ajaa 20km/suunta ja arpoa vetskahyllyllä olisikos se tuollainen vai seuraava koko. Voin sanoa, että harmittaa kotona, kun huomaa omistavansa kaksi identtistä väärää vetskaa. Toisella kertaa väri oli noh, aivan väärä. Kolmannella kerralla sain ostettua vetoketjun. Onneksi tällä välin ompeluhuoneesta löytyivät kaikki tarvittavat osatkin.

Aloitin vetoketjun ompelun neulaamalla. Ei mennyt putkeen. Purin. Neulasin uudelleen ja ompelin. Purin. Harsin, ompelin uudelleen - huomasin ommelleeni liian läheltä hampaita ja purin. Onnistuin viimeinen. Ja älkää luulko, että jälki on lähellekään tyydyttävää, mutta vetoketju toimii ja ei vingerrä. Sitten kantauksiin. Pääntien kanttasin kolmeen kertaan. Onneksi muut menivät yhdellä kertaa, sillä olin jo lähellä luovuttaa.

Voin sanoa, että aloitan uuden haalarin aikaisintaan viikon päästä. Odotan sykkeen ja adrenaliinin laskeutumista. Mutta kyllä nämä käyttöön tulevat ja ovat kivannäköiset! Kiitos siis Tosi mummolle.

Mustikka haalari ob 6/09, koko 68. Kangas Ikasyr ja resori Royal-tuote.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Syyslomalla reissattiin hieman ja ompelu jäi vähemmälle. Oli melkein vierotusoireita, kun palattiin pääkaupungin sykkeestä. Odotin, että pääsen oikein laskettelemaan saumurilla. Noh, korkeiden odotusten ja mielikuvien jälkeen paluu maanpinnalle oli aika raju. Saumurin tikki oli mitä sattuu - lenkkiä siellä ja vetoa täällä. Ainoa positiivinen asia oli, että opin vaihtamaan neulat saumuriin. Se ei ollut lainkaan vaikeaa ja sain siitä taas lisää ompelukonevarmuutta. Sen jälkeen ompelin ensimmäistä kertaa elämässäni joustofroteeta. sekin meni ihan hyvin (hirveiden tikkisäätöjen jälkeen). Koska olin saanut roppakaupalla itsevarmuutta, päätin ottaa härkää sarvista ja ommella ensimmäistä kertaa elämässäni kaksoisneulalla. Onneksi kankaana oli joustis, muuten purkaisin saumaa vieläkin. Tälläinen tuli paidasta.

Kaavana tuttu Papana koossa 74 ja alaosassa kaksoisneulalla tehty taite. Kangas on Royaltuotteen autokorjaamo. Kuvio menee miten sattuu. Täytyy kiinnittää tuohon kuvion kohdistukseen enemmän huomiota.



Seuraavaksi päätin tehdä asuun sopivat housut ruskeasta velourista. Kaavaksi valitsin Little Rabbit-housut (OB1/12). Piirsin kaavoja ja hoidin 3kk vauvaa samaan aikaan, joka ei ole hyvä yhdistelmä. Etulahkeen kaava oli koko 68 (kuten pitikin) ja takalahkeen 74 (ei lainkaan kuten piti). Applikoinniksi päätin valita jakoavaimen. Ensimmäinen applikointi meni päin prinkkalaa alusta loppuun. Päätin tehdä kaiken alusta ja lopputulos miellytti silmää. Kun rupesin kasaamaan housuja huomasin jäljentäneeni kaksi erikokoista kaavaa. Koska olin jo aivan järjettömän ärtynyt vastoinkäymisistä, en miettinyt mitä tein vaan lyhensin tuon applikoidun lahkeen leikaten. Näin jälkikäteen olisin voinut ommella kahdet housut. Isommat ja pienemmät. Nyt siis melkolailla onnistunut applikointi on liian alhaalla......Nämä ovat housut, jotka tuskin koskaan tulevat käyttöön. Harmittaa, mutta opinpahan taas jotain. Kun sinulla on ongelma, älä ratkaise sitä leikkaamalla vaan istu alas ja hengitä. Tälläinen on päivän setti:

Pahan onnen housut ja hieman parempi paita.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Sisäinen insinööri nostaa päätään

Sisälläni asuu salaa pieni insinööri. Se nostaa päätään ajoittain ja nyt hän on huutanut naama punaisena jo viikkoja. Kyseessä on saumurikuumeen jälkitauti eli ompelukonekuume. Olen tähän saakka ommellut kaikki karvalakki Singerillä, kymmenvuotiaalla halppiskoneella ja täytyy myöntää sen toimivan edelleen melko hyvin. Ja jos jatkaisin edelleen verhojen ja pöytäliinojen ompelua niin kone kelpaisi minulle seuraavat vuodetkin. MUTTA nyt haluaisin ommella venyviä kankaita, applikoida ja kaksoisneulata. Ja Singer ei kertakaikkiaan enää riitä. Se on sellainen hienohelma, että kaksoisneulan se katkaisee surutta. Applikoinneissa löytyy vain yksi tikki ja sekin saa välillä koneen tunteet kuumenemaan ja silloin se laittaa sotkien nurjalle.

Nyt sisäinen insinöörini on ulvonut jo viikkoja ja kannettava suhauttanut ompelukonekauppoihin päivittäin. Enää puuttuu taloushallinnon ammattilainen, joka kertoisi miten tämä kustannetaan. Ja ymmärrys kuinka kalliiksi tämä vallan mahdottomaksi mennyt käsityöinnostus loppujen lopuksi tuleekaan. Mutta mielenterveyttä ei voi mitata rahassa, eihän?

Tämä se sitten olisi. Tuleva kumppanini..... jos vaan uskaltaisi tilata ja kertoa miehelle...


perjantai 12. lokakuuta 2012

Vaihtelua, mekko!

Tänään tuntui taas siltä, että ompelemaan olisi päästävä. Kävin miljoona kertaa näpyttelemässä kangastilauksia ja peruutin joka kerta viime hetkellä. En voi ostaa uusia kankaita, kun edellisetkin ovat ompelematta. Bodyn kaavat saan vasta illalla (kiitos aviomieheni), joten sain ajatuksen ommella ystäväni pienelle tytölle mekkosen. Valitettavasti tähänkään ei löytynyt valmista kaavaa, joten tein sellaisen Ottobreen paitakaavasta. Lehtenä oli 4/2012 ja kaava Princess.



Kangas hankittu Lasten Metsolasta ja kaava muokattu 1/2012 Princess-paidasta, koko 92 ilman saumavaroja. Ja nyt päätän postauksen lupaukseen, että tästä eteenpäin silitän kaikki ompelukseni ennen kuvaamista. Kuinka tuo viimeistely voikaan olla niin vaikeaa. Kärsiikö kukaan muu samasta vaikeudesta?


torstai 11. lokakuuta 2012

Hiki tulee ommellessa

Tänään ei mikään asia mennyt oikeastaan putkeen ompelun saralla. Ajatuksenani oli ommella body. Sain nimittäin vihdoinkin, kuukauden odottamisen jälkeen, kirjastosta lainaan Ottobre 1/2012. Tässä lehdessä oli kaksi helpohkoa bodykaavaa, joita ajattelin kokeilla. Pettymys oli valtava, kun huomasin lehdestä puuttuvan juuri tarvittava kaava-arkki. Yritin paikata tilannetta ja tilata ko numeron verkosta, mutta kas, sitä olikin vain saksan kielellä. Ei onnistu ompeluohjeiden lukeminen onnettomalla saksan taidollani.

Koska innokas ompelija ei pienistä lamaannu, selasin kaikki lainassa olevat Ottobret ja päädyin kokeilemaan Panda-velourhupparia (3/12). Niin syntyi ensimmäinen vuoritettu huppu ja sitä tehtiin hiki hatussa. En meinannut millään ymmärtää ohjeita. En edelleenkään ole varma menikö ompelu ohjeen mukaan vai ei. Samapa se, koska vuoritus näyttää siistiltä. Kuvassa ei vielä ole iskettynä neppareita, mutta ne tulee illalla. En vaan malttanut olla bloggaamatta tätä saavutusta. Ja sitten osioon opitut asiat: kaava on leveä ja helmaan olisi voinut lisätä pituutta ja resoria ei kannata venyttää. Onneksi käytin tähän velouria, joka ei ole niin mieleinen. Seuraava tuleekin Metsolan Orava-kuosista ja ehkäpä jo huomenna. Katsotaan.



Panda-huppari koossa 68 (Ob 3/2012) velour kangashamsterit, musta resori ja pallotrikoo Royaltuote. Housut jo aikaisemmin esitellyt.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Apinat, apinat!

Nyt olen ommellut peruspaitaa ja housuja. Täytyy miettiä aloittaisinko hajoittelemaan jotain uutta, nappilistaa tai vaikka bodyja. Tuo kanttaaminen tavallisella ompelukoneella on vain todella haastavaa. Vain muutaman kerran olen saanut aikaiseksi jälkeä, joho voi olla edes likimain tyytyväinen.

Toisaalta mikään hyllyssä olevista kankaista ei juuri nyt inspiroi. Joten kankaita pitäisi saada ja pian. Huomaan, että olen ensimmäisiksi kankaiksi valinnut lähinnä ruskeaa ja keltaista. Nyt haluaisin ommella vihreää ja sinistä. Luulin kankaita tilatessani olevani järkevä, joten tilasin kankaita joiden arvioin sopivan toisiinsa. Mutta eihän se mene niin! Jotta into ommella säilyy täytyy kankaiden olla inspiroivoa. Ja huomaan, että valmiina vaatteina moni erikoinenkin yhdistelmä näyttääkin hyvälle. Lasten vaatteissa saavat kuosit ja materiaalit sekoittua.

Ajattelin seuraavaksi kokeilla joustofroteeta, mutta laatikostani puutuu sininen joustofrotee. Pitää varmaan odottaa kankaiden yötä, jotta saisin täydennettyä kangasvalikoimaa.

Tässä tämän päivän setti.

Apinatrikoo ostettu Kangashamstereista (ihana) ja velour Royal-tuotteesta. Resorit Triteksiltä. Housun kaavat ovat omat ja pyserossa tuttu Papana koossa 68. Tähän kokoon U:lla on runsaasti matkaa.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Hieman vanhaa ja uutta

Tänään olen käyttänyt aikaani lähinnä saumurin lankojen säätämiseen. Aamulla avatessani koneen ja hurautellessani leikkaamiani kankaita paidoiksi huomasin tikin olevan ihan mitä sattuu. Opetus nro1: älä heti aloita renklaamaan lankojen säätönappeja. Niitä on neljä ja yhdistelmiä siis lukuisia. Hengitä ensin ja tarkista lankojen asettelut. Opetus nro2: Voit aina kysyä apua FB: ompeluelämää ryhmästä. Sieltä apu tulee kuin tykin suusta.


Sain hyvillä neuvoilla koneen taas yhteistyökykyiseksi ja tälläista jälkeä siitä sitten syntyi:

Kaavana Ottobre 1/2009 Hupsis-housut, laitoin vyötärölle kuminauhan sijasta resorin. Resori on ostettu Tampereen Tritexistä huiman huokeaan hintaan. Paidan kaavana taas tuttu Papana (68) ja kärpässieni kangas on Kestovaippakaupasta. Resori on Royal-tuotteesta. Tämä ompelus onnistui mielestäni ihan hyvin.





Seuraavassa vielä muutama aikaisemmin valmistunut työ. Kyllä, olen aivan menettänyt tilanteen hallinnan ja töitä tulee ommeltua enemmän kuin tarve olisi. Jatkossa pitää aloittaa myös isoille tytöille ompelu, muuten U hukkuu vaatteisiin. Harjoitteluvaiheessa vaan tuntuu paremmalta ettei hukkaan mene metriä kangasta vaan puolikas... Jos siis kaikki ei mene ihan nappiin ja sehän vaara on jatkuvasti olemassa.

U:n päällä toinen aplikaationi. Malli on itse piirretty ja esittää ankkaa. Potkareiden kaavat piirsin mieheni vanhoista, jotka olivat vuodelta 76 ja anoppini hyvin säilyttämät. Hyvä kaava ja juuri nyt sopiva.


Tässä on ihka ensimmäinen applikaationi. Housujen kaava on piirretty Me and I-housuista ja istuu juuri nyt hyvin. Applikaatio singertää ja aaltoilee hieman, joten opeteltavaa riittää tällä saralla. Onneksi Ompeluelämää-sivuston ihmiset auttavat mielellään.


Ja tässä U:n päällä omalla kaavalla tehdyt haalarit. Resor Royal-tuotteelta ja JNY:n viidakkovelour tilattu Lasten Metsolasta.


Ensimmäiset askeleet saumurilla

Ensimmäiset koesurautukset tehtiin jo viime viikolla. Voi kuinka nopeasti trikoo lentääkään saumurin paininjalan alla. Istuessani koneen ääressä aika riensi ja päässä muodostui lukuisia ideoita, joita voisin jalostaa vaatteeksi. Toisaalta huomasin surukseni tehneeni muutamia hutiostoksia kankaiden saralla. Ne kankaat, jotka istuessani tietokoneella ja shoppaillessa näyttivät lähes valmiilta puserolta, ei livenä enää inspiroineet. Mutta annetaan näille kankaille aikaa, ne paranevat vanhetessaan.

Paidan kaava on Ottobren Papana koossa 68, helmaa lisätty resoria (Royal tuote) ja Liandlon Krokotiili trikoo on puolestaan Lasten Taikamaan valikoimista. Housut ovat mustaa velouria (EK) ja mallina Ottobre (4/12) Crawl and roll.


Tästä se alkaa!

Olen aina pitänyt kädentaitoja tärkeinä. Arvostanut taitavia käsityöläisiä ja heidän tuotteitaan. Olen neulonut, virkannut ja kutonut. Ommellutkin olen. Olen melko taitava verhon käänteiden ompelija ja lahkeen lyhentäjä. Tyttöjen ollessa pieniä surruuttelin helppoja hameita, mekkoja ja huiveja. Mutta nyt jäädessäni kotiin hoitamaan kolmatta lastamme sain herätyksen. Haluan oppia oikeasti ompelemaan ja tekemään vaatteita.

Muutaman viikon haudoin unelmaa ja ajatusta, jonka jälkeen päätin toimia. Luettuani kymmeniä blogeja lastenvaatteiden ompelusta tulin vakuuttuneeksi siitä, että selvitäkseni kunnialla lasten vaatteiden ompelusta tarvitsen saumurin. Saumurin hankita oli raastavaa. Malleja ja vaihtoehtoja on paljon ja vain taivas tuntuu olevan hintakattona.

Tässä se nyt sitten on. Kone, jonka kanssa aion sukeltaa lastenvaatteiden maailmaan itse tehden.

torstai 4. lokakuuta 2012

Kun ajatukset siirtyvät teoiksi

Olen kirjoittanut päiväkirjaa, aineita ja lukenut. Lukenut vallan kamalasti. Viimeiset vuoden olen kiitänyt internetissä blogeja lueskellen, vain aiheet ovat vaihtuneet. Olen tutustunut sisustuksen, perhelämän, musiikin, kuvataiteen, matkailun ja ruoanlaiton ihmeelliseen blogimaailmaan ajatellen, että minustakin olisi bloggaajaksi. Aina kirjoittaminen on jäänyt. Olen aina miettinyt olisiko minulla mitään sanottavaa lukijoille tai olenko tarpeeksi kiinnostava.


Nyt olen kuitenkin istunut näppäimistön äärelle ja aloittanut kirjoittamisen. Aion ikuistaa retkeni käsityönmaailmaan, mureutettuna kokkauksella ja muulla elämällä. Tallentukoon blogiin myös pieni osa perheemme arkea.

Tästä se alkaa...