tiistai 15. tammikuuta 2013

Ompeluharrastus vai vuoristorata-ajelu?

Hyvä maailmankaikkeus,

Voisitko olla ystävällinen ja lopettaa iänikuisen rienaamisesi. Jos kerran on niin ettei Sigu ja Pena halua työskennellä näinkään ongelmattoman tyypin, kuin minä kanssa, voisitko hajoittaa ne. Ihan sellainen keskikokoinen sähköpiikki riittänee. Samalla voisit poistaa aivoistani maanisen ompeluosaston. Tähän riittänee ihan pienikin sähköisku.

Mikäli kuitenkin ajattelet, että mielenterveydelleni ja tätä kautta ympäristölleni olisi hyvä, että jatkaisin ompeluharrastustani, niin voisit osoittaa sen muutamalla sangen helpolla keinolla. Ensinäkin anna minun ommella yksi vaate niin, ettei se sisällä massiivisia purkamissulkeisia. Lisäksi anna joskus kohdistusten mennä oikein, ihan vaan tsägällä, koska älykkyyteni ei ilmeisesti riitä niitä hahmottamaan ihan tiedostavassa tilassa. Tämän lisäksi arvostaisin kovasti sitä, että koneet toimisivat moitteetta ja ilman kiristelemistä.

Kiitos.

Niin, kolme työtä. Yksi valmis, muut purkukasassa odottamassa sykkeen ja verenpaineen laskeutumista normaalilukemiin.  Ompelu muistuttaa minusta vuoristorata-ajelua. Ensin odottaa hurjasti pääsevänsä vaunuun ja ajelemaan eli ompelemaan. Parhaimmillaan ajelu on vauhdin hurmaa, sopivia mutkia ja kaarroksia. Kyydin loputtua on hyvä mieli ja lähtee suoraan jonottamaan uudelle kierroksella. Pahimmillaan vaunu jää jumiin ylämäkeen ja takana istuu idiootti pariskunta, joka pussaillee hillittömästi tai alkaa riidellä. Kuski ajelee holtittomasti ja verenpaineesi on katastrofaalisissa lukemissa. Kun kyydin jälkeen oksennat kalliit ranskikset ja hattarat miehesi uusille kengille, toteat ettei koskaan enää. Sellaista se on vuoristorata-ajelu ja ompeleminen.

Jep.

Tunika Nanson trikoosta, joka ostettu Riteksiltä (Triteksiltä). Ommeltu ensin SK:n kaavalla kertaalleen. Purettu takaisin osiin ja ommeltu uudelleen kasaan pienemmällä kaavalla. Hihat menivät liian kapeiksi purkamisen yhteydessä, joten eipä mitä, hihat ovat täysin erilaiset. Muotilehdessä puhuttaisiin villistä raidoittelusta, mutta tässä kohtaa taitaa olla kyse vain pieleen menneestä ompelusta.Myös pääntie ommeltu neljä kertaa ja vieläkään en ole tyytyväinen, mutta johonkin raja on vedettävä. Vetämisestä puheenollen, myös mahaa olisi voinut vetää sisään!

Sivusaumassa nuo raidat menee kivasti. Noh, kyllä minä tätä käytän. Ainakin sen verran, että voi sanoa käyttäneensä. Kaava paitaan on tehty edellisen postauksen tunikan ja jokatyypin kaavakirjan pohjalta. Sellainen kaava piirrettiin, johon purettu kangas riitti!

Ja tervetuloa uudet lukijat! Teitä tulee säännöllisesti lisää ja se ilahduttaa tälläistä peruspessimistiä.



6 kommenttia:

  1. No mutta on sulla ollut haasteellinen kangaskin.
    Mä en huomaa mitään epäonnistunutta tuossa. Voit pitää ylpeydellä!

    Mutta tunnistan tuon maailmankaikkeuden ja Murphyn yhteistyön hedelmän. Kai se on sitten niin, että meidät jotkut on tehty sellaisiksi, että ei me tajuta, vaikka kuinka hakataan seinällä päätä, kun aina joskus tulee sekin päivä, että osuukin kohdalle se oviaukko ja pääsee seuraavaan huoneeseen.

    VastaaPoista
  2. Tea, tuo kangas oli haasteellinen ja en mie oikein osaa katsoa miten nuo raidat sitten ommellessa asettuu. Jotkut ompelukset ovat vaan tosi haastavia ja joissain pääsee ompeluhurmokseen...

    VastaaPoista
  3. Hieno tunika! Mutta purkaminen on pyrstöstä. Toivottavasti maailmankaikkeus keksii jotain muuta puuhaa, ja jättää ompeluksesi rauhaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Purkaminen on niin syvältä ja aina yhtä harmillista. Mutta toisaalta kivun kautta tuloksiin!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Yritän vastata siihen mahdollisimman pian. Ja täytyy sanoa, että sinulla ihana blogi ja kauniita kuvia <3.

      Poista