sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Quick and easy, jepulis!

Kävin alennusmyynneissä, ei olisi pitänyt. Alkoi vaan ahdistamaan oman vyötärön lisäksi vaatteiden hinnat. Lasten vaatteet eivät maksa mitään, kun hinnat on leikattu puoleen. Miten kukaan Intiassa voi saada reilun korvauksen työstään, kun body maksaa 3€. On kyllä vaikeaa olla kuluttaja ja tehdä oikeita valintoja. Ainoa tie taitaa olla ommella itse.

Samalla reissulla menin vessaan. Käsienpesualtailla oli kaksi nuorta äitiä, jotka puhelivat ajankäytöstä. Eivät kuulema ehtineet tekemään mitään muuta kuin siivoamaan ja laittamaan ruokaa. Kyllä minä pöntöllä pyörittelin silmäni, kun kertoivat kaksi kertaa viikossa pesevänsä lattiat, imuroivansa joka päivä ja pyyhkivänsä pölyt kerran päivää. Olivat ihan kauhean rasittuneita, nuo pikkuäidit. Siinä minä sitten istuin miettimässä valintoja. Meidän kotona saattaa olla sotkuista ja joskus jopa läikkäistä, mutta minulla on aikaa ommella ja leikkiä. 

Kun aloitin ompelemaan viime syksynä tilasin Ottobrelta kaavasetin, jonka nimi oli harhaanjohtavasti Quick and easy. Kaava-arkissa oli body ja haalarit.  Ei tiennyt aloitteleva ompelija ettei kanttaaminen ole helppoa tai haalarin olkainten siististi ompeleminen on edelleen osastoa "hankalaa". Jotta ihan oli harhaanjohtava nimi tuollakin paketilla. Mutta kehitys kehittyy ja nykyään kanttaaminen onnistuu usein miten hyvin, etenkin kun olen saanut hankittua kantinkääntäjän ja asentanut sen viereen patentin, jotta tulee kaunista kanttia.

Haalarin kaava on siis Ottobren Quick and easy ja kangas on Verson puodin Sokerihiirtä.


Haalarin alle puettavaksi peruspaita, johon tikkasin helmaan koristetta. Aika kiva.

Settinä.
 Sovituskuvia...





Ja lopuksi kantinkääntäjäkikka. Kantinkääntäjä on ihana vehje, mutta tiukoissa kurveissa saa ohjailla kangasta ettei tikki tipu resorilta. Aluksi työntelin kangasta ratkojalla ja pienellä ruuvarilla, kunnes välähti! Teippasin paininjalan alhaalla ollessa sen viereen ompelukoneen neulalaatikon kannen nurinniskoin. Aivan huippua, ei tarvitse tökkiä ja tikki pysyy prikulleen kohdallaan!




21 kommenttia:

  1. Hupsis tuli kommentoitua tyttäreni profiililla, jos viitsit poistaa tuon ylemmän poistetun kommentin niin kiitän ja kumarran!? :D
    Elikkä kehuin kivaksi setiksi ja löpisin jotain ajankäytöstä! :D
    Jokainen tekee arjestaan juuri niin kiireistä kun haluaa. Toki on asioita, jotka on hoidettava ja jopa ajallaan! Mutta monesti kyse on vain valinnoista.
    Toiset nauttivat siivoamisesta, se heille suotakoon ;) Toiset tekevät sen vain pakosta, kuulun tähän ryhmään. Silloin en tosiaan tee siitä itselleni kiirettä. :D
    Ei ne lapset isona muistele ihanan tahratonta kotia tai aina siivoavaa äitiä, kyllä ne hyvät muistot yleensä syntyvät jostain ihan muusta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poistettu :). Minulle on sattunut joskus sama moka. Minusta arki on yksi haastavimmista asioista. Haluaisin tehdä montaa asiaa ja pitää kodin puhtaana - se ei vaan ole mahdollista. Joten olen hiljaa hyväksynyt, että meillä on tälläinen koti ja arki. Ihana sellainen.

      Poista
  2. Söpö setti!
    Meilläkään ei tykätä siivota, kuin pakosta. Kerran viikossa siivouspäivä johon koko perhe osallistuu olisi ihanne ja tästä yritetään pitää kiinni, mutta juu, yleensä tupsahtaa jotain muuta ohjelmaa samalle päivälle ;)
    Vaikka on se kyllä ihana tunne sitten kun koti on (edes sen hetken:)siivottu ja siisti. Minulla on jääkaappimangnetti jossa lukee: Kodin siivous kun lapset ovat pieniä, on kuin lumenluonti lumisateessa. :) Tämä on kyllä meillä niin totta :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin olen markkinoinut tätä torstai on koko perheen iloinen siivouspäivä. Lieneekö markkinointitavoissani jotain hiottavaa, mutta varsinainen menestys tämä ei ole ollut.

      Poista
  3. Uh, kun tökki kommenttiloota, mutta josko vihdoinkin saisin sanottua että onpas istuvan mallinen haalarikaava! Sopii pienelle miehelle mainiosti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä on kiva kaava! Näitä tulee varmasti lisää.

      Poista
  4. Ihana haalari. Ja ihana sinä kun jaoit tuon kantinkääntäjäkikan. Täytyykin kokeilla. Olin jo päättänyt hylätä koko vekottimen, kun mulla aina tippuu se kangas sieltä välistä, mut ehkä tuolla konstilla vois vielä koittaa. Mä oon just semmonen siitä mistä aita on matalin -äiti. En todellakaan siivoa ennen kuin on ihan pakko (ja sitä oppii yllättävän hyvin sietämään sotkua...) lapset saavat aika usein einesruokaa ja muumit pyörii liiankin usein. Oon aatellut, että tärkeintä on että rakastaa ja huolehtii perustarpeet ja on lasten kanssa. Mies tosin ehkä toivoisi että kämppä ei olis aina pommin jäljiltä. Mutta saa sitä itsekin siivota jos liikaa ahistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saat kikan toimimaan. On aivan mielettömän hyvin toiminut ainakin minulla.

      Poista
  5. Hyvännäköinen haalari :) mulla on edelleen opettelua sen väistämättömän sekasotkun sietämiseen, johon täytyy vain oppia kun on lapsi talossa. Imurointi ja luuttuaminen voi puolestani odottaa, mutta sekasotkua en oikein osaa katsella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en kestä taas tahroja, siinä on opettelemista.

      Poista
  6. Mun kääntäjä se kulkee kaikessa omia polkujaan. Mulla tuppaa mieluummin ajautumaan se tuonne toiseen suuntaan. Etenkin paksumpia kohtia kantatessa. Oon käyttänyt sen säätämiseen nyt niiiin monta tuntia, että tällä hetkellä vain hengittelen syvään ommellessani ja toivon parasta ;)

    Ihana haalari! Tuokin kangas piru vie jäi ostamatta. Niin nätti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirrä kääntäjää oikealle ja iske siihen tuo loota. Onnistuisiko silloin?

      Poista
  7. Ihana ihana haalari! Mulle tulee erinäisistä asioista suorituskammo ja tuolla roikkuu ompsun katossa tälläkin hetkellä potkarit, joihin pitäisi ommella kanttaukset. Ehkä jo huomenna. Tai tiistain. Jos vaan löytäisin ensin tukikankaan jostain. Ja sitten uskallan laittaa nepparitkin paikalleen. Jep :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minäkin pyrin saamaan asiat loppuun saakka, mutta huonolle hermojärjestelmälleni en voi mitään. Onneksi keskeneräiset asiat tuppaavat kummittelemaan ja saan aina joskus itsestäni niskaotteen ja otan revanssin. Onneksi otin, koska näin huomaa oman kehityksensä. Se mikä vielä puoli vuotta sitten oli vaikeaa sujuikin nyt helposti, jes!

      Poista
  8. Hieno setti, tuo sokerihiiri vaan on niin suloinen! :) ja hyvä vinkki tuo kantinkääntäjän "reunanpidin", pitääpä kokeilla. Ajankäyttö on tosiaan vaan asioiden priorisointia. Meilläkin on ajoittain sekaista, eikä tosiaan päivittäin imuroida, mutta lapseni kanssa olen ja leikin. Ehdinpä ommellakin usein, eikä lapseni opi stressaamaan ainakaan turhanpäiväisestä (näin ainakin toivon...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reunanohjain pelasti minun hermoni. Nyt nautin kanttailusta, kun ei tarvitse pelätä kantilta tippumista. Niin, elämä on täynnä valintoja ja minä taidan valita ompelun.

      Poista
  9. Siis oletko oikeasti aloittanut ompelun vasta viime syksynä? Jos olet, niin olet kyllä varsinainen lahjakkuus :) Hienoja töitä ja niin siistejä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, saumurin hankkimisesta se alkoi. Ensimmäinen päivitsy on myös "ompeluharrastuksen" lähtölaukaus. Lahjakas en ole, vaan kova purkamaan ja yritteliäs. Paksuilla takamuslihaksilla ja sisulla on menty eteenpäin.

      Poista
    2. Olkoon se sitten yritteliäisyyttä tai mitä vaan, niin taitava olet :)

      Poista
  10. Mistä sie ostit kantinkääntäjän? Käykö se vaan tiettyyn merkkiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kantinkääntäjä on ostettu ebaysta. Se sopii kaikkiin ompelukoneisiin, jossa on edessä noin 5cm tilaa teippaukseen. Minun kääntäjä on muistaakseni Janomen malli, joka toimii minun vanhahkossa Pfaffissa erinomaisesti.

      Poista