maanantai 7. lokakuuta 2013

Tekemällä oppii tai sitten ei

Minusta jumppaaminen on nykyään vastemielistä. Minua ahdistaa ajatus seisoa rivissä tuntemattomien kanssa ja heilua hulluna yhden ihmisen ohjeiden mukaan. Jumpatessa tulee aina ihan älyvapaa olo. Valitettavasti lanteeni eivät pidä tästä, ne tuppaavat levenemään samaan tahtiin jumppakammoni kanssa. Viimeisen niitin "Mrs tuhtiahteri"-kanteen niittasi ihana Hulda-rellu, joka poisti yhdessä pamauksessa työmatkaliikuntani. Tässä sitä ollaan. Joko minun on lisättävä salibandy- ja jalkapallotreenejä tai otettava hattu kauniiseen kouraan ja kammettava jumppariviin. Syömisestä en pysty tinkimään, sillä nälkäisenä vastaan mullilaumaa ja kiihtyvyyteni kohoaa hyvin viritetyn formula-auton lukemiin. Tänään olenkin kuluttanut ompeluaikani selailemalla uusia liikuntaharrastuksia netistä. Ei ole helppoa tulla kauniiseen keski-ikään.

Eilen sunnuntaina päätin ommella esikoiselle mekon. Eipä taas ompelukonetta viritellessä tiennyt mitä tuleman piti. Hyvä niin sillä en olisi mokomaan edes lähtenyt, jos olisin tiennyt ompelevani kaksi hihaa yhteen, purkavani pääntien kolme kertaa ja langoittavani saumurin kahdesti. Mutta mekko on valmis ja M kovasti vannoo siitä pitävänsä. Minusta tuo on ihan karmea tekele. 



Takaosan pitäisi olla etuosaa pidempi, mutta ei se taida olla.

Niin ja hieman kinnaa tuosta kainaloista, kun ratkoin saksilla. Juu ei pitäisi sillekään tielle lähteä.

Tyär pyysi pitsiä ja sitä sai. Kangas on Kestovaippakaupasta ja pitsi paikallisesta kivijalkamyymälästä, jossa on ihan kaikkea.

Tästä ompelukerrasta oli terapia kaukana. Mutta sinnikkäästi jatkoin loppuun, vaikka silppukori ulvoi tekelettä hukkumaan uumeniinsa. Valittaessani ompelun kauheutta S lohdutti minua "Äiti, tekemällä oppii tai sitten ei." Lapseni on viisas. Ompelin lohdutukseksi muutaman peruspaidan ja kyllä, minä osaan vielä ommella.

23 kommenttia:

  1. Ihana on mekko pitseineen (: ja kyllä sie ossaat ommella ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei siltä tunnu, mutta eiköhän tämä taas tästä :D

      Poista
  2. höh, minä olisin hyvinkin tyytyväinen tuollaiseen lopputulokseen, nätti on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, kuvat antavat lohdullisemman kuvan mekosta, kun todellisuus on. Mutta siitä olen onnellinen, että tämän sain edes kasaan.

      Poista
  3. Tuo mikään karmea tekele ole! Ihana mekko suloisilla pitseillä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Hiki tulee uudelleen pintaan kuviakin katsellessa.

      Poista
  4. Ihana mekko! Ja sopii kantajalleen täydellisesti :)

    VastaaPoista
  5. Voi, minusta tuo on kaunis ja niin on tyttökin! Välillä ei mikään suju ja tulee helposti jätettyä työ odottamaan jotain muuta hetkeä. Ja sitten niitä tosiaan kertyy ja kertyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö on onneksi äitiään kauniimpi painos. Kerrankin maailmankaikkeudella on oikeat suunnitelmat :D

      Poista
  6. Ihana mekko!! Tosi kaunis. :)

    VastaaPoista
  7. mekko on minustakin kaunis!
    mitä liikuntaan tulee... se ei valitettavasti auta yhtä hyvin kuin syömisten vahtiminen - mitäs jos pitäisit ruokapäiväkirjaa vaikka viikon ja sitä kautta saisit selville, mistä kilosi oikein tulevat...? siis koettaisit viilata syömisiäsi terveellisempään suuntaan (mulle kompastuskivi syömisessä on kaikki herkut... en vaan osaa syödä niitä kohtuudella, eli mun on pakko karsia ne pois ja se onnistuu mulla proteiinia lisäämällä, se vie multa makeenhimon pois...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syömisen tarkkailu on varmasti helpompaa, kuin liikunnan lisääminen....Päiväkirja olisi hyvä idea, mutta juuri nyt ei ole lainkaan voimia siihen. Täytyy odottaa, että tämä uusi arki, (uusi työ, uusi työpaikka, tarhat ja harrastukset) kuvio asettuu paikoilleen ja ottaa sitten tämä työn alle. Siihen saakka siis armotonta liikkumista :D

      Poista
  8. Ihana mekko! Istuu todella hyvin tyttäresi päälle. Sitä on itselleen vaan joskus liian ankara :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin varmasti. Tässä tein kaikki virheet ja pelkkä mekon näkeminen saa ahdistumaan.

      Poista
  9. Ihanasti sopii nuo pitsit tuonne! Tämä sun blogi saa kyllä aina hymyn huulille, niin mainiosti kirjoitat näitä juttujasi :) kuulostaa aika tutuilta välillä nuo epäonnistumiset. Kerran jos toisenkin olen minäkin epäonnistuneen ompeluksen jälkeen ollut myymässä koneita pois ja vannonut etten koskaanikinä enää ompele :D vaan aina sitä hetken kuluttua palaa kiltisti koneen äärelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukavaa, että viihdyt blogissa (tuulettaa salaa).

      Poista
  10. Mutta tuohan on ihana mekko! Mullekin kelpais! :D

    VastaaPoista
  11. Nätti on! Miulla hyvin sama tekniikka - välillä homma sujuu ihanasti ja välillä voisin koneet heittää ulos ikkunasta. Piirrän ristin seinään sitten, kun ompelus onnistuu ilman ratkojan käyttöä :P

    VastaaPoista
  12. Kaunis mekko tuli, sopii ihanasti tyttösi päälle! Mun blogissa on sulle haaste. :) Tarkoitus lisätä blogien näkyvyyttä.

    VastaaPoista
  13. Ihana kuvaus jälleen kerran! Ja hienoja ompeluksia, vaikka työt harrastuksia haittaavatkin!

    VastaaPoista