torstai 13. helmikuuta 2014

Rusetteja ja olympialaisia

Minä olen oppinut uuden taidon ja kyllä, se tuntuu huumaavalta. Ainoa haitta on, että uusi taitoni on pitsineuleen neulominen, joten ompelukoneet ovat joutuneet yskimään käyttämättöminä ompeluläävässä. Ranteita pakottaa ja silmissä sumenee, kun laji toisensa jälkeen lipuu televisiosta verkkokalvojeni ohi ja lanka juoksee puikoilla. Voi kuinka mielenkiintoista voi curling:kin olla, kun siinä sivussa saa tehdä langankiertoja.

Vaan olen minä ehtinyt ajattelemaankin, esimerkisiksi sprinttihiihtoa ja halfpipeä. Miten vaikeaa on muka hiihtää neljä minuttia ihan täysillä, ei voi olla ylitsepääsemätöntä. Ja sitä miten sillä Peetu-riepukalla hävisi se laskutuntuma ihan vasta Sotsissa. Että voiko muka olla niin kamalan hankalaa lasketella lumilaudalla rinteessä ja vähän kieppua ilmassa. Sitäkin olen ajatellut, että Enni:stä voisivat ottaa mallia. Menee rinteeseen paikat kipiänä ja tekee temppuja, joita ei ole koskaan kisoissa edes yrittänyt. Ja on se hyvä, että olympialaisiin on otettu uusia lajeja mukaan. On niin mukavaa seurata snoukkakilpailuja, joissa kisan aikana iloitaan onnistujien mukana ja kilpailijat onnittelevat toisiaan reippaasti! Toisaalta olisihan se vähän vistoa, jos kymmenen kilometriä räkä naamalla hiihtäneet ihmiset rupeisivat toisiaan maaliviivan jälkeen halimaan. Olisi tilaa lähtörivissä seuraavassa kisassa, kun oltaisiin laitettu taudit kiertoon.

Mutta on se hyvä, että olympialaiset ovat vain joka neljäs vuosi. Leviäsi minun takamukseni, jos joutuisin joka vuosi seuraamaan skeletonia, kaukalopikaluistelua ja curlingia. Mutta käväisin minä ompeluhuoneessakin lapseni pyynnöstä ja ompelin rusettikankaan uusimman OB:n kaavalla huppariksi keskimmäiselle. Ihana kaava ja kangaskin on huikean hieno. Ja ensimmäistä kertaa ompelin framilonia ilman kiroilua; kehitys kehittyy.









13 kommenttia:

  1. Ihana huppari! Ehkä sitä pitäis ruveta urheilemaan, jotta tajuais miten se tuntuma häviää... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mutta mie aloitan kelkkailun, koska makaamisen mie osaan :)

      Poista
  2. Ihana huppari piti minunkin sanoa. Jotenkin tosi mahtavasti sopii tuo kangas tähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos. Tämä kangas on todellakin luotu huppariin.

      Poista
  3. Söpö huppari! Minunkin piti illalla katsoa skeletonia, ihan uteliaisuudesta, kun ei ollut hajuakaan etukäteen, mitä se on :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoja uusia lajeja! Kiitos, S:kin tykkää hupparista.

      Poista
  4. Pitsineuleet on myös minun suuri rakkaus! <3 Neulominen on vaarallisen koukuttavaa puuhaa... =) Ja hyvää ystävänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Onpa ihanaa, että joku muukin tykkää pitsineuleista. Nyt haaveilen pitsineule huivista...

      Poista
  5. Ihana huppari neidille! Mulla kanssa on koneet seisoneet kayttamattomina sitten muuton. Ja se oli lokakuun lopulla. Kunhan ma saan tai koiven kuntoon niin ma en varmaan tule pois tuolta ylakerrasta ollenkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ompelussa on sellaiset maaniset vaiheet ja sitten suvantoa. Joskus tuntuu ettei millään saa aikaiseksi mitään ja sitten ompelee monta päivää hulluna. Pysyy keskiarvo kohtuuden rajoissa....

      Poista
  6. Onnea uudesta taidosta. Minulta loppuu välittömästi aivotoiminta, jos käsiin eksyy jotain kutimia. Niin ja kiva huppari. Koskahan saisi oman palan rusetteja ommeltua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olen aina ajatellut etten missään nimessä osaa neuloa pitsineuletta, mutta esteet taisivatkin olla pään sisällä.

      Poista
  7. Olipa kivaa, soljuvaa tekstiä.Voisit alkaa vielä kirjailijaksi! Ja ihania ovat tekemäsi vaatteet! Paula Kempeleestä

    VastaaPoista