perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ompelutauko ja paluu koneelle

Minulla on ollut paljon tekemistä ja ajateltavaa. Jotta jaksaa on pakko välillä pakko luopua jostain. Minä sammutin koneet hetkeksi ja annoin aikaa muille hommille. Samalla sain hieman etäisyyttä ompeluun. Huomasin, että olin jälleen kerran sortunut luonteelleni hyvin ominaiseen sataprosenttiseen omistautumiseen. Jos olisin syntynyt lähi-itään olisin juuri se lapsisotilas ase tanassa, jota me täällä länsimaissa paheksumme. Minä olen paneutunut ompeluun juuri tuolla intensiteetillä ja lopputulos on se, että kadotin sen keveän, kuplivan alkuaikojen hauskuuden. Ryppynaamalla ei voi nauttia saumurin hyrinästä tai paininjalan polkemisesta. Huomasin vertaavani tekeleitäni ompeluryhmissä julkaistuihin töihin. Etsin tunteja kankaita netistä ja saadessani kankaat paininjalan alle, oli netissä jo kymmeniä kankaista tehtyjä vaatteita ja omissa silmissäni kangas oli jo "kulunut". Unohdin, että suurin osa ihmisistä pukee lapsensa valmisvaatteisiin ja näkee tekemäni vaatteet ihan toisin silmin.
 
Onneksi koneet eivät jääneet pölyttymään vaan kesä pyyhkäisi meille ja samalla tuli tarve tehdä kesävaatteita. Koska kankaat oli ostettu, ei auttanut muu kuin aloittaa ompelu uudestaan. Nyt minulla ei enää ollut ahdistusta kankaista tai malleista. Ompelin vaan lapselle tarpeeseen. Seuraavissa kuvissa on niin bloggaustauon aikana valmistuneita, kuin tuoreita kesävaatteita. Minä olen vapautunut pakko-ompelusta ja nautin taas hommasta. Kyllä ompelu on parhaimmillaan aika ihanaa!


Ensimmäisenä suuri edistysaskel, joka on valmistunut jo hetki sitten. Elämäni ensimmäinen joustavalle kankaalle ommeltu vetoketjullinen vaate. Eikä edes vetoketju kupruile!!!

Sampsukan froteesta ommeltu huppari ja se mainostettu vetoketju.

 
 
Triteksin tennarit bodyna, jonka kaavana on leveämmäksi ja nepilliseksi muutettu Kisuliini.

U on mopomiehiä ja tämä on lempi vaate, jota U osaa pyytää. Opopaata ja kangas Verson puodista.


Rotat Selialta ja caprihousujen frotee Noshilta.



Majapuun työmiehet pitkähihaiseksi ommeltuna ja shortsit Kestovaippakaupan JC:stä.



Lopuksi nostalgiaa. Minä olen lukenut Pupu Tupuna kirjoja. Onneksi ystäväni Heli asuu Oulussa ja sain sitä kautta itselleni pätkän tätä kangasta. Aivan ihana!



 
 Lupaan päivittää blogiani useammin ja istua ompelukoneelle, etenkin sadepäivinä.
 


22 kommenttia:

  1. Somella ja blogilla on taipumus luoda paineita, kukapa ei tahtoisi kommentteja ja ihailua tekemilleen töille. Tuottoisakin pitäisi olla siinä samalla. Silti ne vaatteet tulevat pääasiassa omaan arkeen, jossa ihan peruspertsa on parasta! Ihanaa että olet unohtanut suorittamisen ja löytänyt ompelun ilon jälleen. :) Hienoja ja käytännöllisiä vaatteita, tupuna erityisesti <3.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko Some on aika kaksipiippuinen juttu. Toisaalta ihanaa saada ideoita, mutta toisaalta liialliset ärsykkeet pilaavat monta juttua. Pupuna on myös minun mieleen <3

      Poista
  2. Kirjoituksiasi ja pohdintojasi on aina yhtä virkistävä lukea, kiitos!

    Huomasin jokin aika sitten, että tietyt kankaat olivat omaan silmään niin last season. Samaten SOMEn toinen toistaan upeammat luomukset loi itselle paineita tehdä jotain muuta kuin peruspertsaa. Mutta miksi tehdä muuta kuin peruspertsaa, kun ei meillä käytetä muuta kuin juuri sitä? Todellisuudessa vain murto-osa tuolla hiekkalaatikolla tietää, että onko jokin kangas lähes puhkikulutettu tai mitä upeita taidonnäytteitä blogit ovat pullollaan.

    Siinä kohtaa kun harrastus rupeaa aiheuttamaan stressiä, niin pieni etäisyys vaikka kera rikkaruojohen tekee hyvää. Tänään onkin luvassa puutarhahommia :) Hyvät viikonloput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minun silmää uutuus kankaat vanhenevat tunneissa. Etenkin, kun itse siirtää kankaan pinoon ja jää odottamaan ideaa. Uutuuden viehätys säilyisi ilman nettiä hieman kauemmin, luulen.

      Puutarhaa täälläkin on hoidettu! Toimii hyvin.

      Poista
  3. Hienoa, että ompelu maistuu jälleen ja aivan ihania vaatteita olet tehnyt! :) Tupuna on kyllä <3

    VastaaPoista
  4. Joskus tauko tekee hyvää =) Tosi upeita vaatteita olet saanut kyllä aikaan.

    VastaaPoista
  5. Ihana, kun olet tullut takaisin! :)
    Samoja tuntoja itselläkin ollut pitkin omaa ompelu-uraani. Sitten olen ajatellut, että itselle ja omille lapsillenihan minä näitä teen, enkä muiden arvosteltavaksi. Minulla on sellaisia vuosia marinoituneita kankaita, joista kukaan ei ehkä enää tekis mitään, mutta minäpä saatankin tehdä, jos satun sillä mielellä olemaan. Olen päättänyt olla välittämättä muista. Ja toisakseen itse olen ajatellut, että blogia pidän myös vähän kuin ompelupäiväkirjana. Kirjaan sinne kaikki mukavimmat käsityöni. Lisäksi mulla on paljon sellaisia ompeluksia, joita en bloggaa. Nuo toissa kertaiset sortsitkin oli vähän siinä rajoilla, kehtaanko blogata, mutta kun kerran olin ottanut kierrätyshaasteen vastaan, niin paninpa ne sitten esille. Eli ei kaiken aina tarvi olla uutta ja ihmeellistä, erikoista ja ennennäkemätöntä.
    Ihania vaatteita olet taas tehnyt. Hirmuhauska tuo Verson mopokangas. En ollutkaan siihen aiemmin törmäännyt. :)
    Ihanaista kesänaikaa ja ompeluniloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tehnyt itseni kanssa sopimuksen, että teen vain käyttövaatteita. On aika mainiota, että päätöksen jälkeen paineet tuntuvat huomattavan paljon pienemmiltä.

      Lisäksi tämä on minulle ihan oma juttu. Niin ompelu kuin bloggaaminen.

      Poista
  6. Olipa tuttuja ajatuksia. Ompelun ja käsityöbloggaamisen pitäisi tuottaa iloa ja joskus tätä asiaa on pysähdyttävä miettimään. Tauot tekee hyvää. Kivoja huppareita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että en ole yksin ajatusteni kanssa <3

      Poista
  7. Tervetuloa takaisin! =) Itsellä on ollut kanssa päänsisällä sellainen myllerrys koskien juuri tätä ihanaa harrastusta. Lisääntyneet palkkatyötunnit on ainakin vaatinut veronsa ja ompelu on jäänyt väkisinkin vähemmälle. Kangaskasat pursuilee mutta silti mistään ei raaskisi luopua. Päätin myös että hampaat irvessä en tätä hommaa ala tekemään, hauskuus siinä tosiaan häviää. Annoin jopa sen verran itselleni anteeksi että kesän juhliin hain vaatteet minulle ja pojille ihan valmiina kaupasta sen sijaan että olisin yökaudet valvonut itku kurkussa niitä vääntämässä ompelukoneella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että muillakin sama tilanne. Ja tosiaan, tämän ompelun pitää olla hauskaa! Pidetään siitä kiinni ja katsotaan hukutaanko kangaspinojen alle viiden vuoden kuluttua :D.

      Poista
  8. Viisaita sanoja niin sinulla kuin muilla kommentoijilla. Pikku Akka kirjoitti tuossa minusta hyvin siinä, että jokainen tekee itselle/omille lapsilleen ja silloin pitää tehdä sellaista, mistä itse tykkää ja nauttii. Oli se sitten uusimmista trikoista, joustamattomista kankaista tai kierrätetyistä/vanhoista kankaista tai kaikista sopivasti sekaisin :). Somessa sitä helposti innostuu toisten ideoista ja käyttämistä kankaista, ja varmasti sitten tahtomattaan alkaa verrata omia töitä muiden töihin. Itse olen ajatellut, että pysyn tyylilleni uskollisena (enimmäkseen tyttömäisiä juttuja joustamattomista kankaista), jos toiset tykkää niin kiva, mutta pääasia että itse ja tytöt tykkää. Minusta on kuitenkin ihanaa, että vaikka meitä on tuolla ompeluryhmissä niin erilainen joukko (osalla alan opinnot, osalla vuosikymmenten ompeluharrastus takana, osa on innostunut vasta aikuisiällä ompelemaan, elämäntilanteet ja ajankäytön mahdollisuudet ompeluun ovat erilaisia, henkilökohtaiset "tavoitteet" tämän harrastuksen suhteen ovat varmasti jokaisella nekin erilaiset) niin voi saada ideoita ja vaihtaa ajatuksia konkareiden ja ompelun ilon vasta aikuisiällä löytäneiden kesken. Iloahan käsitöiden tosiaan tulee tuottaa :) Minä tein joskus hampaat irvessä tilaustöitä, siksi nykyään ompelen lähes poikkeuksetta vain omalle perheelle - ja just sellaista mitä sinä päivänä sattuu huvittaa :) Itse olen bloggaamisessa vielä niin tuore tapaus, että on kuherruskuukausi menossa, varsinkin kun se oli useamman vuoden haave. Silti aion pakottaa itseni pienelle luovalle tauolle kesän aikana niin ompelun kuin bloggaamisenkin suhteen. Tekee hyvää niin sielulle kuin ruumiille :) Niin ja se piti vielä sanoa, että tuo mopopaita on aivan huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bloggaaminen on kivaa, joskin aikaa vievää. Etenkin jos sattuu olemaan ihminen, jolla on monta ajatusta samaan aikaan ja kaikki sopivana sekamelskana aivoissa :).

      Poista
  9. Sun ajatuksia on niin kiva lukea! Kanssasi samalla alalla työskentelevänä ymmärrän myös hyvin kiireet, joita keväällä aina jostain ilmestyy. Vappu kun on ohi, niin tuntuu että seuraavaksi onkin jo kesäkuu. Se väli katoaa aina jonnekin.

    En ole juurikaan ostanut "muodissa" olevia kankaita, mutta nekin harvat, joita on tullut hankittua, ovat unohtuneet kaappiin, kun ei keksi sitä mahtavaa ideaa, joka olisi "riittävän" hyvä kyseiselle kankaalle. Ihan tajutonta... Siis ostaa kangasta kaappiin, jotta voi ihailla sitä siellä? ;) Ehkä tästä sain itsekin nyt syyn tarttua niihin unohtuneisiin kankaisiin ja rohkeasti tehdä niistä jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen todennut, että pitäisi pistää kaikki yli kahdeksan viikkoa hyllyllä maanneet kankaat kiertoon (ei yksivärisiä). Kuosit vanhenevat nykyään niin tuhottoman nopeasti ja "vanhoja" on vaikeaa kaivaa uudelleen käyttöön.

      Poista
  10. Ah tennartit bodyyn rakastuin! <3 Mukava blogi sinulla, siksi haluankin haastaa sinut "11asiaa minusta" haasteeseen. Haaste löytyy blogistani, tässä suora linkki http://minnijanannu.blogspot.fi/2014/06/haaste.html#more

    VastaaPoista
  11. Ihania aikaansaannoksia!! Nyt romukoppaan vertailut muihin, teet kuitenkin vaatteita "itsellesi" ja itsesi näköisiä! =)
    Minäkin olen lukenut Pupu Tupunoita. Ystäviäni ei asu Oulussa, mutta silti hyllystäni löytyy tätä samaa kangasta. En ole uskaltanut sitä vielä leikata....... ;)

    VastaaPoista
  12. Kun pitää taukoa niin tauon jälkeen ei mikään pidättele :) Ihania ompeluksia.

    VastaaPoista
  13. Puhut asiaa! Kivoja ompeluita olet tehtyn! 😊

    VastaaPoista