lauantai 25. heinäkuuta 2015

Ompelijan itsetunto

Ihmisen itsetunto on jännittävä asia. Usein pystyn analyyttisesti ja melko realistisesti ajattelemaan mihin rahkeeni riittää. Sitten on niitä päivä, joskin harvoin, kun minua vaivaa yltiöpäinen optimismi. Ja maailmankaikkeus, jonka toimilla on minusta hyvin vähän tekemistä oikeudenmukaisuuden tai järjen kanssa, onnistuu järjestämään minulle näille päiville mahdottomasti haasteita. Eräänä tällaisena "pystyn melkein mihin vaan"-päivänä ystäväni pyysi minua ompelemaan mekon. Huomasin vastaavani kyllä ennen ajattelua ja se oli virhe.
 
Malliksi sain valmismekon kuvan ja siitä minä sitten lähdin kaavaa suhraamaan. Kaavoitus, josta tässä kohtaa yleensä puhutaan, kuulostaisi liian hienolta. Kamalaa suhraamista ja mittailua - ärsytystä ja muutama kirosana. Ompelukin takkusi ja sain purkaa niin, että yksi uskollisimmista Rouva Ratkojista katkesi, mutta mekko siitä lopulta syntyi. Valmiista mekosta lähetin kuvan ystävälleni ja vastaus oli rehellinen; "En tiedä onko tuo kuitenkaan mun juttu". Kyllä jouduin nielemään oman kaikkivoipaisuuteni ja turhantärkeyteni nielusta alas ja istumaan hiljaisena ompelukoneen eteen.

 Edelleen arvostan ystäväni rehellisyyttä ja tulipahan opittua läksy niin omasta kaikkivoipaisuudesta ja höveliydestä. Mutta kaikista eniten arvostan ystävääni, joka ei ottanut mekkoa omaan kaappiin vain siksi ettei minulle tule paha mieli. Nyt minulla on kiva taskumekko ja hyvä kaava. Ja ehkä aika paikkaa ompelijan henkiset kolhutkin.


Tässäpä tämä mekko. Ja taskuihin rakastuin.


Kolme tuntia myöhemmin pystyy tilanteelle jo hymyilemään.

Koska olen miehelleni luvannut ommella tarpeeseen, joskin tarpeitahan on monenlaisia ja ne ovat alati vaihtuvia, olen joutunut neulomaan ompeluhimoon. Perjantaina kuitenkin Facebookin ompeluryhmässä heitettiin haaste, jossa piti hakea netistä kuva ja inspiroitua. Tällainen mekko siitä syntyi ja alla olevasta kuvasta näet myös inspiraationi lähteen, joka on siis Lumoan mekko.
 
 






Nyt on tarpeet täytetty tällä erää ja jatkan neulomista. Nuolen mekkohaavoja hetken ja ompelen itselle syksyyn muutaman mekon. Ja olen pahoillani, että joudutte tyytymään kännykkäkuviin. Meidän uusi Nikon lähti takuukorjaukseen. Epäilen, että siihen oli asennettu liian voimakas apinasuodatin ja se lopetti kuvien ottamisen sopivasti kesälomamatkalla. Maailmankaikkeus.

23 kommenttia:

  1. Nomutta, nuo molemmathan ovat kerrassaan valloittavia!! Aattele, nyt sain "yhden ylimääräisen" itsellesi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin minäkin järkytyksestä selvittyään ajattelin ja lisäksi sain aika kivan kaavan 👍

      Poista
  2. Nomutta, nuo molemmathan ovat kerrassaan valloittavia!! Aattele, nyt sain "yhden ylimääräisen" itsellesi ;)

    VastaaPoista
  3. Mekkokaava näyttää tosi hyvin istuvalta! Ihana tuo sinisen mekon sininen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tänä kesänä löytänyt sinisen ja sitä tuntuu nyt löytyvän vaatteistani ja jopa kodin sisustuksesta.

      Poista
  4. Ihania molemmat, tuo kukallinenkin on just sopiva siulle ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukallinen kangas tuntui aluksi kovin vieraalta, mutta nyt tykkään siitäkin. Joten ei tässä huonosti käynyt.

      Poista
  5. Upeita molemmat mekot! ja ihanat taskut tuossa kukallisessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taskujen suunnittelu olikin kaikista vaikeinta koko hommassa. Mutta tykkään taskuista ja nyt olen saanut sellaiset yhteen mekkoon, joten eiköhän niitä ala ilmestyä muihinkin.

      Poista
  6. Ihania munkin mielesta molemmat ja toi taskumekko erityisesti on mun mieleen. Siis ymmarsinko oikein etta itse teit kaavat? Mista inspiraatio? En osaa kaavoja tehda niin etta ei silla sinansa mitaan mutta mielenkiinnosta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukallinen mekko on itse kaavoitettu ja mallia olen ottanut kaupan valmisvaatteesta. Oikeasti en ymmärrä kaavoituksesta paljoakaan, mutta miettimällä ja mittaamalla sain tehtyä kaavat. Siniseen mekkoon levensin hieman vaan vanhaa mekkokaavaa :D.

      Poista
  7. Aivan ihanat mekot! Tykkään kummastakin. Oliko sinun ystäväsi saman kokoinen kanssasi vai jouduitko muokkaamaan hänelle tekemääsi mekkoa itsellesi sopivan kokoiseksi? Minä kyllä vähän raivostun ystävällesi, joka ensin pyytää ja sitten ei kelpuutakaan. Höh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jouduin ottamaan hieman sisään mekkoa, mutta nyt se onkin ihan sopiva 😀. Minusta on hyvä ettei mekko joudu roikkumaan kaapissa käyttämättä vaan pääsee minun kaapista ulkoilemaan.

      Poista
  8. Ihailen asennettasi! Toivottavasti ystäväsi tietää, minkä työmäärän aikuiselle suunniteltu, kaavoitettu ja ommeltu vaate vaatii ja miten paljon edullisemmin sen tunikan saa kaupan hyllystä.... mitä nyt saumat kiertää viimeistään ensimmäisen pesun jälkeen ja langanhäntiä roikkuu siellä täällä :P Anteeksi kommenttini, mutta harmittaa puolestasi, enkä osaisi suhtautua asiaan yhtä aikuismaisesti kuin sinä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kohtaa voin sano, että tekstini olisi ensimmäisen puolen tunnin sisällä kuvista ollut hieman erilainen, mutta aika on tehnyt tehtävänsä. Kaavoittaminen on kyllä melkoisen kimuranttia ja toivottavasti ei ihan heti tarvitse sitäkään harrastaa.

      Poista
  9. Tosi kiva tuo kukkamekko! Kyllä hattua nostan, että ihan tyhjästä tuollaisen 'tekaisit'.

    VastaaPoista
  10. Olet kyllä taitava! Ja niin sanavalmis että on mukava lukea tekstejäsi! Sinulle olisi haaste blogissani :)

    VastaaPoista
  11. Nyt taitaa olla taas haasteiden aika kun munkin blogissa ois sulle semmonen.

    VastaaPoista
  12. Molemmat on kauniita mekkoja, taskut <3. Ja sininen pitsikauluksinen oikeinkin tyylikäs! Toiselle ompeleminen on aina haastavaa. Ihailen sun suhtautumista asiaan. Meillä mies on sellainen totuuden torvi etten edes kysy sen mielipidettä, ellen ole varma, että sen totuuden kestän kuulla. Toisaalta se on äärimmäisen hieno piirre, että uskaltaa sanoa rehellisesti mielipiteensä eikä kaunistele kaikkeen.

    VastaaPoista