Terveyttä ja laskeutumista jouluun

Minä olen ihminen, joka kehuskelee voimillaan. Tiedättehän tyypin, joka työntää yksin auton pois lumihangesta, ryymsteeraa ilman apua ja kantaa kaksi lasta ja kauppakassit sisäisesti kiroillen autoon. Lisäksi vihaan sairastamista ja jään pois töistä vain pakon edessä.

Sellaisille ihmisille maailmakaikkeus pitää oppitunteja ja osa meistä joutuu tukiopetukseen jästipäisyyttään. Minä olen ollut kahden viikon intensiivikurssilla ja nyt alkaa valjeta flunssan ja todellisen keuhkotaudin ero. Voin sanoa, että keuhkokuume ajaa tälläisen tarmokkaan naisihmisen alle kahdessa vuorokaudessa konttaavaksi, huumorintajuttomaksi ihmisraunioksi. Onneksi maailmassa on äidit, jotka tulevat ja vievät ärsyttävän itselliset tyttärensä lääkäriin ja pakottavat lepäämään. 

Mutta voiko tauti osua pahempaan saumaan, kuin joulunalusaikaan. En nyt ihan keksi, kun häätkin on juhlittu. Tänä vuonna internetin ihmeellinen kauppataivas tarjoaa perheemme joululahjat ja ensi vuonna panostetaan itsetehtyihin. Onneksi sain ommeltua edes yhden paidan ja muutaman yllätyslahjan - jotka voinkin paljastaa vasta aattoillan jälkeen, koska epäilen saajien kurkkivat tänne. 

 

Tässä omalle supersankarille paita, jonka silityskuvan sain hyvältä ompeluystävältä.

Ja sitten Selian sienistä tehty tarhapusero.

Maatessa on hyvää aikaa neuloa ja ensimmäistä kertaa ikinä neuloin itselle villatakin. Ja yllätyin itsekin värivalinnastani, joka on aika kirkas ihmiselle, joka pukeutuu lähinnä vaalean mustaan ja tumman mustaan.

Ihmisen piti elää neljäkymmentä vuotta oppiakseen, että villatakin voi neuloa kokonaan pyöröpuikoilla ja ilman osien yhdistelyä. Olisipa joku kertonut tämän minulle aikaisemmin!