Voimamies

Lapsettomana ajattelin perhe-elämän olevan seesteisempää. Äiti ja lapset leipoisivat pullaa ja pelaisivat lautapelejä. Onneksi unelmissa ei ole ääniraitoja, sillä olisin minä varmaan järkyttynyt kuullessani takakireän sadannen pyynnön "Ruoka on nyt pöydässä! Pitääkö aina raivota ennnen kuin tapahtuu!". Olisin salaa nauranut verbaalisesti lahjakkaan väittelijän käyttämistä argumenteista, kuten "Ei kaikkea tarvitse perustella" ja "Meillä nyt vaan toimitaan näin". 

Mutta onneksi unelmilla on tapana välähtää keskellä arkea ja ihan oikeana elämänä. Aamulla nelivuotiaan kädet kaulalla ja rakkaudentunnustus korvassa soiden, koen olevani maailman paras äiti ja räjähtäväni rakkaudesta. 

Onneksi kuitenkin valitsin oikein ja tein lapset. Ilman tätä kolmikkoa en varmaan tietäisi mitä on absoluuttinen raivo, toiston kirous tai suunnaton rakkaus. Elämä on aika veikeää ilman pullantuoksua, ihan vaan likasukilla ryyditettynä.

Ja hei, minä ompelen ja se on iiiiihanaa.

Tämä kangas on Selian ja se on täydellinen meidän pienelle voimamiehelle. Tämän valmistumista odotettiin koneen vieressä, jolloin peruspaidastakin tulee ompelijan iltapuku.

Itselle eräännompeluryhmän haasteeseen ommeltu mekko. Väri ei edelleenkään tunnu omalta, mutta annetaan tälle mahdollisuus.

Ja loppuun vielä syy miksi sovituskuvat ovat harvassa lastenvaatteiden osalta.