Huomenna minä siivoan, en ompele. Ja muita typeriä ajatuksia..

Aloitellessani ompelua kyselin isommilta tytöiltä haluavatko he pukeutua äidin tekeleisiin. Vastaus oli hyvin välttelevä ja ei laisinkaan innostunut. Tai jos innostusta oli se oli hyvin piiloteltua. Ensin innostui keskimmäinen, jolle olenkin ommellut jo kaksi paitaa ja nyt viime viikolla esikoinenkin tilasi paidan. Leikkelinkin paidan valmiiksi EK:n palalaarin halppistrikoosta, mutta osat jäivät virumaan kangaskasoihin Penan oikuteltua oikein urakalla.

Tänään sitten muistin yht'äkkiä leikellyt raitakankaat ja päätin ommella paidan valmiiksi. Jos päässä vilahtaa ompelutyötä ajatellessa ajatus "Minä vaan ompsasen tuon valmiiksi", kiinankokoisten sireenien pitäisi ulvoa varoitusta. Ompsasu tarkoittaa tällä kokemuksella helvetillistä puraratkosadattele-tyylistä rentoutus ja mielenlujuus harjoitusta. Tämäkään kerta ei pettänyt siinä suhteessa. Tuo liru trikoo vain ei sovi yhteen sunnuntaiompelijan kanssa ja etenkin, kun tämä rohkea ompelijatar tekee kaavatkin lasten vaatteista mallintamalla ja sinnepäin soveltamalla.

Tällainen paidasta tuli. Valitan kuvan suuntaa, mutta useista yrityksistä huolimatta kuva halusi maata kyljellään. Minkäs teet. Kovapäinen kuva.

Tässä ihana M.

M ja U äidin tekeleissä.

Ja paita edestäpäin. Tuo paksu alaosa on aika kiva ja nuo pitkät resorit hihoissa. Mutta tärkeintä on, että M tykkää.

Saan kuulemma ommella toistekin hänelle. Onnistuin! Lopuksi vielä jo viime viikonloppuna ommeltu paita keskimmäiselle ihanuudelle.

Ihana S ja apina paita. Kaava Party Shirt muutoksin. Kangas on Nosh Monkeys, mutta ostopaikkaa en nyt muista. Lisään jo välähtää päähän.

 Huomenna minä siivoa, en ompele. Huomenna minä siivoan, en ompele. Huomenna minä siivoa, en ompele.

Äidin käpynen 4kk ja aamu satamassa...

Joskus joku kuosi vaan on livenä niin paljon ihanampi kuin kuvissa. Ostin Kankaiden yö-tapahtumasta Käpyseltä Aamu satamassa-kangasta. Ostin kankaan oikeastaan sen takia, että näillä kaupiailla oli vielä yhden aikaan yöllä ihan mahtava meininki ja he vastailivat meidän kangashullujen yllytykseen. Mutta kun kangas saapui meille rakastuin siihen. Kuosi on makea ja värit ihanat. Lisäksi kuin kohtalon sanelemana olin ostanut tähän kankaaseen täydellisesti sopivan kirkkaan sinisen resorin Triteksiltä.

Todettakoon tässä vaiheessa, että isänpäivän kunniaksi olin vannonut yöllä olevani poissa pajalta, mutta mieheni lähti isojen lasten kanssa kylpylään ja U sattui nukahtamaan. Burgundin pata valmistui huomaamatta ja muutenkin tuntui olevan hiljaista, joten ompeluksihan se kääntyi. U täyttää tänään 4kk, joten olkoon setti hänelle pieni lahja.

Koska eilinen body onnistui olin taas voimieni tunnossa. Luonteeseeni kuuluu ikävien asioiden välttäminen viimeiseen saakka, joten jo yöllä pohdin olisiko Bart-nappilistabodyä mahdollista tehdä kaksinkertasella resorilla kantaten. Siitä se idea sitten lähti. Nyt toteaisin kaikille niille, jotka joskus kyseenalaistavat Ottobren ohjeet, että kyllä ne siellä tietävät mitä tekevät. Sunnuntaiompelijat, joihin siis ehdottomasti lukeudun, pysykööt lestissään. Näin minä siis sen tein. Ompelin ensin olkasaumat yhteen ja kanttasin kaula-aukon kaksinkertaisella resorilla. sitten vaan ohjeen mukaan nappilista. Voin sanoa, että siistiä jälkeä ei tällä tapaa tullut ja jouduin hieman korjailemaan käsin ompelujälkeä. Seuraavaksi taidan kokeilla ihan vaan ohjeen mukaan kanttaamista.

Tämä Käpysen Aamu satamassa kangas on ihanaa!!! Hyvä ommella ja nämä värit. Me U.n kanssa tykätään ja kovasti

Syytän huonosta menestyksestä ennen kaikkea Sigua (rakas hyppy"hell"tikki Singeriä), joka inhoaa paksuja kankaita, ohuita kankaita, kankaita ja noh, kaikkea mitä voi ommella. Tämä on hieman yhteistä elämää haittaava tekijä, siis se ettei Sigu tykkää kankaista. Sigu on kuitenkin ihan nätti ja joskus saattaa jopa ommellakin kelpo tikkiä. Tämän lisäksi syytän sitä ettei minulla ole peitetikkikonetta, joka minusta tuntuu kuuluvan kaikkien "tämä kanttaaminen on ihan helppoa"-ompelijoiden työpöydälle. Ja ahhh, kuinka toivoisinkaan kuuluvani juuri noihin leikitellen kanttaaviin. Ja viimeiseksi ja ihan vähäisimmin syytän omaa sooloilua ohjeiden kanssa. Mikä idea siinä oli, että luulin osaavani tehdä jonkun asian P-A-L-J-O-N helpommin kuin asiantuntijat.

Mutta tuo kangas on ihana (sisäinen hamsteri huutaa naputtamaan sitä lisää) ja bodysta tuli ihan käyttökelpoinen. Lähempää analyysiä se ei siedä, mutta hei, en minäkään tutki ihmisten päällä olevien valmisvaatteiden tikkauksia, tai noh, tutkin niitä vaan joskus.

Yläosa tarvitsee alaosan. Seliasta ostettu tummansininen joustofrotee, joka oikeastaan odottaa laulukalojen leikkaamista, otettiin työn alle. Tuo Selian joustis on aivan ihanaa (taas meinaa napsua), pehmeää ja laadukkaan oloista. Ja ihanaa ommeltavaa. Tummansinisestä ompelin siis perushousut, joihin kaavan nappasin valmiista housuista. Tuli aika paljon kasvunvaraa....

Tässä kuva setistä.

Ja tässä päivänsankari 4kk, joka viime isänpäivänä näkyi ensimmäisen kerran punaisena viivana testissä.

ps. Se jäi harmittamaan etten tilannut Käpyseltä keltaista Käpynen-joustista. Sen olisin tuhonnut seuraavaksi, mutta ehkäpä kohta napsuu....

Rattoisaa ratkontaa

Olipa mukavaa herätä flunssassa, mutta onnellisen tietoisena siitä, että ikkunattomassa pajassani odottaa toimiva saumuri. Illalla ompelin puolituntia ihan vaan siitä ilosta, että kone tikkasi entiseen malliin. Tunnustan jopa silittäneeni Peraa. Onhan se viime viikojen ajan kuullut nuorisolle täysin sopimatonta kielenkäyttöä ja voimasanoja. Me ollaan taas ihan sovussa.

Koska olin yön aikana voimaantunut ja saanut uutta puhtia ompeluun, päätin aamulla ottaa härkää sarvista kiinni, eli harjoitella taas kerran bodyn ompelua. Valitsin kankaaksi Käpyseni-jerseyn, sillä jostain syystä tuo Käpysen ihana kuosi ei ollutkaan enää niin mieluinen livenä. Keltaisella taustalla se on ihana, mutta tämä väri ei iskenyt minuun. Kaavaksi otin uusimmassa Ottobressä olleen raglahihaisen mallin.

Jouduin ratkomaan kanttauksia kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla ompelin ne väärin päin yhteen, siis resorista olisi jäänyt nurja esille ja toisella kertaa lopputulos oli kuin kolmasluokkalaisen ensimmäiseltä ompelukerralta. Päiväuniaika alkoi tässä vaiheessa tikuttaa jo loppuun, joten silpaisin kaksinkertaisen resorin kovikekankaalla saumurilla kiinni. Tuli kerralla hyvä. Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa hieman pitempi kaitale, koska nyt resori hieman kimmertää. Mutta käyttökelpoinen body.

Ja uusinta uutta ompelusaralla edustaa alaosaan vasaralla hakatut nepit, jiihaa. Kerralla onnistuivat nekin. Koska U päätti ottaa extrapitkät unet ehdin surauttaa ruskeasta jämävelourista Little Rabbit kaavalla housut. Mainiota ajankäyttöä, sanoisin.

Ja niinhän siinä kävi, että valmiina vaatteena tämäkin kuosi on oikeastaan aika kiva. Sovituskuvissa se sopii U:lle hyvin! Nämä tulee käyttöön. Taas kerran tuli todistettua myös se seikka, että Ottobreen kaavat ovat reiluja. Sekä body, että Little Lamb-housut ovat tehty 68-koolla ja ovat reiluja. Seuraavaan bodyyn en leikkaa saumavaroja lainkaan. Hieman jännitin meneekö tuo body päästä läpi, mutta sehän sujahti oikein mallikkaasti päälle. Kiva ja helppo kaava.

Tällaiset nämä sitten ovat valmiina.

"Hei äiti, mun jalat ei millään pysy paikallaan!"

"Aika kiva toi kamera."

Ja kohta mää käännyn... tuli kuvaajaan vipinää.

Yksi ompeluharrastuksen ihanista puolista on kangasfiilistely. On rentouttavaa surffailla kangaskauppojen sivuilla ja ihastella kankaita. Suunnitella mitä mistäkin kankaasta ompelisi ja millaista kaavaa ompelussa voisi käyttää. Tilausta ei aina tarvitse edes tehdä, sillä suosituimmat kuosit loppuvat - kaikki eivät näet fiilistele ja pohdi. Heillä on kerkeät napsusormet ja tilaukset sinkoilevat ennenkuin minä ehdin mukaan. Mutta ei se haittaa. Kankaita saa sitten ihailla toisten blogeissa valmiina vaatteina ja odottaa, että seuraava ihanuus ilmestyy suosikkikauppoihin. Jos kuitenkin tilaat kankaan on sen odottaminen kuin joulua odottaisi. Pitää seurata sähköpostia ja kelata blogeja, jotta saisi ideoita mitä muut ovat samasta kankaasta ommelleet. Ja kun kangas saapuu, saa hipelöidä ja mallailla. Laittaa sen hyllyyn muiden kaveriksi ja käydä taas kohta katsomassa miltä se näyttikään. Ompelu on siis sanalla sanoen paljon muutakin kuin ompelua. Minulle se on mitä suuremmissa määrin fiilistelyä ja suunnittelua.

Tykkään seuraavista nettikangaskaupoista: Suosikkini on www.seliashop.fi  , jonka laulukaloihin ihastuin ikihyviksi. Harmi vaan, että kangas on niin ihana etten meinaa raaskia leikata sitä. Pidän myös www.majapuu.fi, jolla myös kivoja omia kankaita. Harmi vaan, että tässä kaupassa täytyy uutuuksien kanssa olla tosi nopea. Lisäksi pidän joensuulaisista kangaskaupoista www.kapynen.fi ja www.sampsukka.com. Kummallakin on omia kankaita, joista tykkään.  Käyn myös säännöllisesti seuraavissa paikoissa www.hannankangas.fi ja www.royaltuote.com. Niin, että meneehän tähän aikaa, mutta on se vaan niin mukavaa.

Tässä on huomenna 4kk täyttävä pikkumies, jolle aloitin ompelun. Nykyäänhän ompelen jo kaikille muille paitsi miehelle...ekäpä kohta jo hänellekin.

Penalla oli ruuvit löysällä

Penan murkkuikä olikin odotettua pahempi ja ruuvit olivat päässeet aivan löystymään. Paikallinen ompelukonekauppias laittoi Berninani kuntoon odottaessani!!! Maailmassa on hyvää palvelua myös ompelukoneliikkeessä. Voinkin siis lämpimästi suositella Tamperelaista Ompelukonekeskus Koivua


http://www.ompelukonekoivu.fi/

Nyt lienee selvää mistä tulen jatkossakin hakemaan langat, neulat ja vetoketjut! Ja ihanaa, nyt saa taas ommella!

Kun Pena teki sen viimeisen virheen!

Olen saanut taas muutaman lukija. Lämpimästi tervetuloa <3.

Olen vuodattanut tätä jo OE-ryhmässä varmaan kymmenen kertaa, mutta tulkoon nyt tännekin. Voi sitten ihmiset, jotka eivät kärsi kroonisesta ompelutaudista miettiä kannattaako koskaan lähteä tälle tielle. Jos minulta kysytään niin ei....tai ei ainakaan silloin jos koneella on murkkuikä ja tekee mitä haluaa.

Minun Berniina 700D, Tallinnan poikia, on toiminut kunnolla ja mukisematta ehkä neljä viikkoa. Penahan muutti meille noin kahdeksan viikkoa sitten, joten kuherruskuukautemme jäi kovin lyhyeksi. Tämän jälkeen Penalla on ollut enemmän huonoja hetkiä kuin hyviä. Mutta mitä hyötyä Penan murkkuiästä on ollut? Noh, ainakin seuraavat seikat:

1. Olen oppinut langoittamaan koneen todella sujuvasti. Noin 25 kertaa toistoa on tehnyt tehtävänsä. Myöskään neulojen vaihto ei ole ongelma, toimii!
2. Jokainen onnistunut sauma saa minut riemastumaan.
3. Minulla on joka päivä jotain jännitettävää ja ratkottavaa. Olen myös todella nopea ratkomaan saumoja.
4. Aina on jotain kirjoitettavaa OE-sivuille.
5. Voin päivittäin avautua miehelle Penan liikkeistä.
6. En enää luule, että Bernina on varma ja hyvä kone.
7. En enää koskaan tilaa koneita netistä tai ulkomailta. Tai en ainakaan seuraavaan kuukauteen.
8. Osaan iloita valmiista vaatekappaleesta kuin se olisi mieletön saavutus.
9. Olen oppinut nauttimaan Singer hyppy"hell"tikillä ompelusta.
10.  Olen ehtinyt myös siivoamaan, koska ompelemaan ei pääse.

 Lukuisista hyvistä puolista huolimatta, olen tuskastunut ja valmis heittämään ratkojan ja kaikki kankaat nurkkaan. Ei huvita ja ei jaksa taajoa tuon hullun kanssa. Tänään menemmekin paikalliseen liikkeeseen hakemaan neuvoja ja huoltoa. Tallinnasta ne vaan neuvovat vaihtamaan neuloja - done that, been there!

Katsotaan hiljeneekö blogini, vaihtuuko sen sisältö vai palaammeko Penan kanssa kavereina internetin aalloille. Kaikki on mahdollista.

Kun voitin Berninan

Tänään päätin, että ompelen oikein urakalla U:n nukkuessa. Harmi, että Penalla (Bernina 700D) oli hieman toiset aatteet. Päivän päätteeksi ihmettelen, että mitä tekisinkään ilman Tampereen alueen ompeluelämää-sivun ompelusiskoja? Sanokoot ihmiset mitä vaan sosiaalisen median koukuttavuudesta, mutta omaan harrastukseeni OE-naiset antavat hurjasti voimaa, ideoita ja apua. Tuskin olisin jaksanut temppuilevan Penan kanssa painia ellei joukko ompelusiskoja olisi ratkonut ongelmaa kanssani.

Olen tänään ylittänyt kaksi ompelukynnystä. Ensimmäinen ja kaikista vaikein ylitys oli siirtyä vauvanvaatteista alakoululaiselle ompeluun. Toinen kynnys oli kaavan reilu muokkaaminen tyttären toiveiden mukaan. Ja voi kuinka hyvätä tuntuu sanoa; minä onnistuin! Lapselta saatu palaute oli ihaninta mitä toivoa saattaa; "äiti, tää on ihanin paita ikinä".

Paita on ommeltu OB (6/2010) Party shirt kaavalla. Kokona oli 128cm, johon lisäsin pituutta reilusti. Lisäksi alaosaan ompelin kaitaleen, joka on paitaa kapeampi. Hihoihin ompelin reilun resorin, joka on vasemmassa hihassa suorana ja oikeassa käännettynä.

Pallotrikoo on EK:sta. Resorit Triteksistä. Huomatkaa, että pääaukossa ensimmäistä kertaa kankaalla tehty päärmäys. Tämä onnistui yli odotusten! Mahtavaa olla tyytyväinen omaan työhönsä.

Onpa ihanaa olla tyytyväinen omaan tekeleeseen. Varmasti tässä olisi paljon korjattavaa ja moni taitavampi olisi kamalan pettynyt lopputulokseen, mutta minä olen onnellinen. Ompelu on i-h-a-n-a-a.

Nopeasti surauteltua

Blogillani on ensimmäinen lukija. Tervetuloa Satu! Jokainen kommenttikin on tuntunut hyvältä. Ne ovat todistaneet etten olekaan internetmaailmassa yksin vaan joku on oikeasti poikennut blogissani. Ensimmäinen lukija tuntuu toisenlaiselta, jännittävältä. Sehän tarkoittaa sitä, että joku poikkeaa täällä useamman kerran! Mahtavaa.

Tietenkin juuri tähän väliin sattui pidempi kirjoittamaton jakso. Vieraita on kestitty, mutta välissä surauteltu joululahjoja. Lienee selvää, että kärsin kroonistuvasta ompelukuumeesta. Muutaman päivän tauko teki vaikeaa ja mielessä surrasi seuraava ompelus.

Nämä hatut ompelin 10-vuotiaan toiveesta. Nähdessään selian Sieniretkellä velourin tyttö totesi haluavansa pipon, jossa on kissa. Pikkusiskolle valmistui hattu sienellä.

Tämä perussetti lähti joulupaketissa Norjaan. Kummityttö tykkää reippaista väreistä. Paidan malli on OB malli ja housut paljon ommellut Saimit. Pallotrikoo EK ja housujen gollege Triteks. Kiireessä kuvattu kuva pitää sisällään myös allekirjoittaneen kädet! Valokuvaus- ja kuvankäsittelykurssi ei tekisi huonoa.

Koska harrastuksilla on tapana tulla kalliiksi niin ompelukin. Olen hankkinut saumurin, seuraavaksi ostoslistalla on ompelukone. Lisäksi haaveilen järjestelmäkamerasta! Ei ole halpaa, mutta mielenterveyttä ei voi mitata rahassa. Joudun varmaan jossain vaiheessa kertomaan myös miehelle ettei itsetehty ole millään lailla kaupan vaatetta halvempaa - päinvastoin!