Odotuskuusta valoon

 

 

Marraskuu on minun odotuskuu. Minä huomaan pimeinä ja kosteina marraskuisina iltoina odottavani lunta, valoa ja joulukuuta. Joulukuuhun päästessäni huokaan jo helpotuksesta, koska valonjuhla on jo nurkan takana. Silloin odotuskuu muuttuu "To do"-kuuksi, joka huipentuu jouluviikon epätoivoiseen ryntäilyyn.

 

 

Päätin viime joulun jälkeen, että teen lahjoja ajoissa. Tällä hetkellä valmiina on tasan yksi. Otin talteen maailmakaikkeuden ylikodinhoitajien eli Marttojen joulumuistilistan. Kaikki hienot vinkin ennakoivasta lahjojen hankinnasta, marraskuun joululaatikkovalmistuksesta ja komeroiden järjestämisestä ovat menetettyjä mahdollisuuksia. Ihminen ei vaan muutu. Olen omassa päässäni nyt asetellut ajatukseni niin, että hasardipirkkous ei koske ainoastaan ompelua vaan kaikkea mitä teen. Minun juhlamieleni on kostutettu kainalohiellä, viimetipalla ja toteutumattomilla suunnitelmalla. Ja mikäs siinä, joka vuosi joulu on tullut. Kiireestä ja hiustenrepimisestä huolimatta olen saanut joululaatikot tehtyä, siivottua ja syötyä suklaaöverit. Oivallukseni on poistanut ahdistuksen, jonka olen saanut kehitettyä lukiessani FB-päivityksiä, joissa jouluun valmistautuminen on jo täydessä vauhdissa. Odottakaahan joulupirkot, minä aloitan kiihdyttämisen 15.12. Siihen asti nautin arjesta.

 

Nämä kaksi settiä ovat valmistuneet jo aikoja sitten. Saamattomuuteni bloggaamisessa on ollut väsymyksen ja laiskuuden ylistystä. Pimeässä minun tehoni laskee 50% ja iltaisin muistutan lobotomian läpikäynyttä hiihtäjää. Joten ainoa joululahjatoiveeni on lumi, valoa kohti!

 

Selian raitakangas yhdistettynä Tuikkeen Hukan perintö-kankaaseen.

Housut mustaa joustokollaria (Seliasta).

Tämä on herra U:n lempipaita ja aika ihana se onkin.

Lopuksi laneilla valmistunut ja jostain syystä edellisestä postauksesta pudonnut merellinen setti.

 



Ainolan kangasta paidassa ja jälleen Selian joustokollaria housuissa.

 

 

Väsynyt ja turhautunut, juuri oikea hetki ompelulle?

Olen hengissä ja melkein täysissä sielun voimissakin. Tämä syksy on imenyt minusta mehut niin tehokkaasti, että ameeballa on parempi muisti kuin minulla ja punapersepaviaani näyttää prinsessalta rinnallani. Herra U on sairastellut siihen tahtiin, että juuri kun olemme toipuneet edellisestä taudista kolkuttaa seuraava jo ovella. Olen oppinut tekemään diagnooseja, arvioimaan tarvitsemmeko sairaalahoitoa ja nukkumaan toinen silmä auki.

 

 

Minun onnekseni kirjoitustaito säilyy vaikka menettäisit aivojesi kapasiteetistä 90%. Töissä olen selvinnyt muistilapuilla ja huumorilla. Epäilen, että Spencer Silver ja Arthur Fry olisivat jo nobelisteja, jos niitä olisi jakamassa väsyneet kotiäidit. Post it-laput ovat pelastaneet minut niin monesta pulasta tämän syksyn aikana, että harkitsen kiitoskortin lähettämistä valtameren toiselle puolelle.

 

 

Olen minä ommellutkin ja purkanut. On ärsyttävää, että väsymys ja kiire lisäävät virheitä myös ommellessa. Tässä hetki sitten ompelin omasta mekostani helmakäännettä puolitoista kierrosta, ennen kuin tajusin ompelevani ilman lankoja. Nyt tuo mekko on elämäni ensimmäinen keskenjättämäni ompelus. Meidän alueen ompeluryhmällä oli lanit. Ommeltiin yhdessä koko viikonloppu, naurettiin ja syötiin. Oli huikeaa. Harmi vaan, että tällaiset tapaamiset saattavat tulla kalliiksi. Tarpeita pamahtelee puolelta jos toiselta; kankaita, saumureita ja Cameo. Oi, Cameo. Kiitos nettipankin tulin järkiini ja jatkan haaveilua.

 

Noshin raitatrikoo ja kiitos Osifa leikkurin lainasta. Housut on Käpysen meleerattua harmaata vellua.

 

Täydellisen punainen pesukarhukangas Selialta.

Paapiin joustokollaria ja omeluystävältä saadut tädet, kiitos Miinullekko

 

Nyt on enää kuusi vaatetta bloggaamatta. Toivottavasti te lukijat olette vielä täällä, vaikka minä harhailen väsymyksen laaksossa.

 



Uusi ja uljas elämä

Meidän U istuu potalla. Pitäisi varmaan päivittää feispuukkiin ja kaikille sukulaisille, että U on aloittanut ison pojan touhut saniteettipuolella. Ja kyllä minä oikeasti olen iloinen, että näköpiirissä on vaipaton aikakausi. Mutta silti kuulen huhuilua jostain munasarjojen liepeiltä, joka kirkuu viimeisen vauvan kasvaneen isoksi ja uusien tulokkaiden hyppivän innosta sisälläni. Mutta meidän perhe on täysi, minun munani ovat surkastuneet ja biologinen kello surauttanut hedelmällisten aikojen ohi. Haikeaa ja lopullista. Nyt pinnasänkykin on roudattu varastoon ja minä olen saanut kuivattua eiliset Niagaran putoukset. Tässä on ihan hyvä.

Vauvan muuttuessa taaperoksi on myös pakko todeta ettei vauva-aika laihduttanutkaan minua. Ei tässä iässä riitä enää puolipäiväinen terveellisyys. Pitäisi ihan iltaan saakka jaksaa tomerasti valvoa koukistajalihaksia, jotka jokaisen keksin kohdalla supistelevat holtittomasti. Eilenkin viidennen keksin kohdalla muistin aamulla aloitetun sokerilakon. Minkä minä noille koukistajille voin? Ainoa keino on olla ostamatta mitään makeaa, vaikka sekin on aika turhaa sillä työpaikan kahvihuoneen herkut vyöryvät heti aamusta verkkokalvoille. Tänään onnistuin kuitenkin ohittamaan kaikki kiusaukset, jospa se tästä alkaisi. Uusi, uljas ja tervellinen elämä.

Viime vuotinen Myllymuksujen tähtimerino muuttui paidaksi. Pakko oli ommella pois, kun uusi satsi on jo tulossa. Ja aivan ihanaahan tämä merinokangas onkin.

Noshin harmaa seeprakangas paidaksi ja housuiksi ompelin ompeluystäväni superkaavalla housut.

 Verson puodin musta-valkoinen Jemma on ihana kangas ja ompelemani mekko on tämän syksyn luottovaate. Tämä on valmistunut jo hetki sitten, mutta unohtunut pois blogista. Tämä mekkokaava on ihan itselle muunneltu ja moneen kertaan uusiksi piirretty. Onpa ihanaa, että nyt on luottokaava valmiina. Ei näy jokainen muhkura ja välillä saa rentouttaa pallealihaksetkin ilman, että olo on kuin sumopainijalla.

Ompelen ja puran - vanha tarina uusilla kuoseilla

Minä olen aika suuripiirteinen ihminen. Minä en anna pienten ongelmien vaivata mieltäni ja voin aivan hyvin levätä sohvalla, vaikka lattialla seilaisi parittomien sukkien delegaatio. Mutta ompelussa piirteeni on jokseenkin sietämätön. Suuripiirteinen ihminen näet saa aikaan keskivertoa huonompaa jälkeä ja huonoa ompelujälkeä en voi sietää. Seuraavat terapiaompelut ovat kaksi kertaa ommeltuja ja kerran purettuja. 

Maailmakaikeudella on sellainen mieli, että kaivatessasi terapiaa ja onnistuneita Hyvän mielen-ompeluksia joudutkin purkamaan. Vaan ei se mieltä piristä se purkaminen. Mutta maailmalla on maailman tahto ja tahti. Eihän ne joogaajienkaan asennot aina ihan rennoimmista päästä ole, tai intialaisten meditoijien. Kai sitä ihmisen pitää kärsiä päästäkseen ajattelussa eteenpäin ja tunteakseen itsensä onnelliseksi edes hetken.

Paapiin Siiri ja myyry-jc muuttui huppariksi. Ensin huppu kiinnitettiin väärin päin. ei istunut, kuristi.

Ainolan Sirkus-aiheninen kangas ja velour housut.

Käpysen Riivalit on aivan mielettömän ihana kangas juuri sinisenä. Upea sininen ja sopii U:n mörkövaiheeseen.

Minulla on ompelumerkit ja tunnen oloni aika ammattilaiseksi. Milloinkahan minusta tulee niin suuri guru, että opin ajattelemaan ennen toimintaa ja rupean käyttämään nuppineuloja? Itse en usko tätä ompelun pro-tasoa koskaan saavuttavani, koska suurpiirteisyys on syöpynyt luuytimeeni.

Viileää harkintaa etsimässä....

Viimeisen viikon aikana olen saanut tuta mitä tapahtuu silloin, kun ihminen innostuu sydänjuuriaan myöten jostain asiasta. Siltä katoaa täysin kyky ajatella ja hillitä impulsseja. Kangaspinoja mittaillessa ja ahdistuksen kasvaessa kiitin hiljaa mielessäni sitä etten ole koskaan kiinnostunut tällä intesiteetillä alkoholista, sikareista tai lambadasta. Pieni onni sekin, tosin ajatuksen tuoma helpotus oli lyhytaikainen.

Jotta kyllä minä meinasin hävetä silmäni päästäni, kun Insinöörin lempeällä kannustuksella rupesin kankaitani lajittelemaan. Pitää ihmisen olla puolihullu, että sen on täytynyt kaikki maailman kuosit tilata. Onneksi kankaista voi myös luopua. Nyt olen myynyt varastoja pienemmiksi ja voi kuinka keveältä oloni tuntuu. Mutta miten oppisi viileän harkitsevaksi, kun on syntynyt syttymään? Katsotaan opittiinko tästä vai manaanko vuoden päästä uudelleen tursuavia kangashyllyjä?


U:lla oli tarhakuvaus, ihanaa ommella kun siihen on oikea tarve. Tein kaksi settiä ja oikeastaan en edes tiedä, kumpi asuista löytyy kuvista. Jää nähtäväksi.

Viljamin Kuokkavieraat joustokollegea (IIIIHANAAA <3) ja Selian harmaata joustokollaria housuiksi ommeltuna.

Paidan kaava on uusimmasta lasten OB:n body katkaistuna paitamittaan.





 

 

 

 

Toinen yläosa on Selian uutuuskuosia, jossa pesukarhut puhaltelevat saippuakuplia.

 

 

 

 

 

Ompeluhuoneen siivous jatkuu varmasti. Samoin jatkan viileän harkinnan etsimistä sisältäni, ei ole ihan helpoin homma.

 

 



Vyötäröstä tai sen puutteesta, kuvauksista ja huppari

Ihmisen täytyy olla sillä tavalla hullu, että se lähtee, kun kysytään. Kotona ei opi itsestään tai toisistaan paljoakaan, mutta kurkatessa nurkan taakse saattaakin yllättyä. Minä en ole luoteeltani seikkailija, siis sellainen ihminen joka heittää repun selkään ja suuntaa ilman rahaa Eurooppaan. Minä rakastan säännöllistä palkkapäivää, oman kodin avaimia, parisuhdetta (etenkin hyvinä päivinä), perhettä ja pitkiä ystävyyssuhteita. Pidän arjestani läikkäisine lattioineen, lehtikasoineen ja taksikuskin hommineen. Mutta tällä kertaa minä lähdin, ihan Seinäjoelle saakka.

Seinäjoella sijaitsee Viljamin puoti ja sympaattisen pandan, joka on blogissanikin vieraillut taajaan, koti. Minä, pygmi ja ylipainoinen, löysin itseni vaatekuvauksista. Tässä kohtaa on pakko sanoa, että kuvien katsomisenkaan jälkeen, kuva omasta kehosta ei ole tuon ruusuisempi, mutta jotain on ylitetty, nimittäin valokuvattavana olemisen pelko. Ja oikeastaan ei se niin kamalaa ollut, hikistä ja hieman jännittävää muttei kamalaa.

Tässä muutama kuva

Kuvat Studio Street


Huippumalliurani on tosiaan odottanut hetkeä jolloin pygmit ja läskit valtaavat catwalkit. Tuskin sellaista aikaa koskaan tulee, mutta hetken oli hauskaa ajatella niin. Minulla oli sangen mukavaa tämän ajatusleikin seurassa, mutta kuvien revähdettyä todellisena verkkokalvoilleni oli ensimmäinen ajatusrinki Nuttrilet, kaalisoppa vai lentoemännät. Joten saavat Mossit ja Tyrat näivettyä rauhassa - en aio samoille apajoille.

Kiitos seurasta uusi ystäväni Osifa!
Ja kiitos ja anteeksi ihana Viljamin puoti

Kuin tilauksesta hieman ennen kutsua ompelin Viljamin puodin joustokollegesta U:lle hupparin. Tokikaan en ole maailmankaikkeuden toisenpuoliskon suurin hoksnokka, mutta miten ihminen ei opi mittamaan? Ei vaikka kerta toisensa jälkeen tekee harmittavan suuria vaatteita. Kun U mahdollisesti pääsee käyttämään tätäkin takkia, joskus eskarin ja rippikoulun välillä, on minun silmäni jo kyllästynyt siihen. Ei ole ompelija oppivainen, ei.

Resepti onnistuneeseen ompelusunnuntaihin

Miten vietetään ompelijan unelmasunnuntaita? Se on helppoa. Aloitetaan nukkumalla huonosti ja katkonaisesti. Herätään aamulla ja todetaan kestoärsytyksen nousseen uusiin lukemiin. Sitten etsitään melko hyvää kaavaa, kunnes muistetaan, että kaava olikin ihan huono. Päätetään, että kaavoitus opitaan ihan helposti ja aloitetaan tunikan kaavoitushommat. Viidennen kaavakyhäelmän jälkeen keitetään kahvit ja mietitään kuinka vaikeaa muka kaavoitus voi olla? Kun kaava alkaa olla osimoilleen valmis, valitaan hyllystä mahdollisimman kallis kangas ja leikataan se. Ommellaan pääntie framilonilla, koska teoriassa sen käyttö osataan melko hyvin. Ompelun jälkeen todetaan teorian ja käytännön olevan hieman erillään toisistaan. Huomataan Rouva Ratkojan kesäloman olevan ohi ja pakaratreenin alkavan. Eli ratkotaan, ratkotaan ja ratkotaan. Välissä kerrotaan sekä maailmankaikkeudelle ja insinöörille, että on parempi olla kommentoimatta mitään. Koneet kirotaan, poistutaan ompeluhuoneesta viisikymmentä kertaa ja palataan yhtä usein. Lopuksi huomataan kaavoituksen onnistuneen muokkauksilla, jonka jälkeen ommellaan hurmoksessa muutama vaate lisää.

Että on tämä ompelu viimeisen päälle hieno harrastus. Huomenna menen töihin itse tehdyissä vaatteissa. Piste. 

Ensimmäinen versio Verson puodin Pulmusta. Kaavan pohjalla MIW.

Pidennetty versio Metsolan alekankaasta.

Pussihelmainen versio Käpyseltä tilatusta Aidasta.

Huomenna on kelpo päivä ja vaatteet on sitämyöden valmiina.