Kun ompelija kangaspinon käänsi!

Kankaat ovat pinoissa ja minä olen pinoihminen. Toiset tekee listoja, minä teen pinoja. Tekemättömien kotitöiden pino, työpino, laskupino, vaatepino, vino pino! Pino on listaa huomattavasti helpompi hallita. Pinosta näkee hyvin muutaman päällimmäisen ja  asiat voi vaan tehdä yksi kerrallaan. Listassa näkee koko ajan sen pitkän tekemättömien tai tehtävien töiden listan, vähemmästäkin hyperventiloi tai saa ahdistusta.

Kangaspinot ovat kasvaneet viime kuukausien aikana aivan liikaa. Olen antanut pinojen vaan olla ja unohtanut mitä pinojen pohjilta löytyykään. Ystäväni ihastui Noshin apinakankaaseen keltaisena ja kysyi haluaisinko ommella siitä hänen tyttärelleen. Siinä samassa mieleeni jouhtui kangas, jonka olin jo unohtanut. Samalla kun hain kangasta, käänsin kangaspinot toisin päin. Ihan kuin olisin saanut uusia kankaita. 

Tässä kohtaa huolestuin lähimuistini tilasta. Kuinka ihminen voi unohtaa mitä hänen kangashyllystään löytyy. Rakas selkäranka, voisitko vihdoinkin kaivautua esiin, niin että en tilaisi uusia kankaita hetkeen vaan ompelisin jo olemassa olevia pois. Onneksi tätä tilannetta avittaa se, että minulla on froteeähky, kangasähky ja kuosiähky. Lisäksi puutarha kaipaa kitkijää ja kesälomalle jäävät lapset äidin seuraa.

Mutta älkää pelätkö. Iltaisin minä ompelen.

Olen saanut taas lukijoita lisää, se ilahduttaa ja hämmästyttää aina yhtä paljon!

Noshin Monke kangas on tilattu Noshshopista ja kaavana tässä on On the Road tunikaksi muutettuna. Resori on omista kätköistä kaivettu.

Tein kaaritaskut käyttämällä avuksi lautasia. En olekaan siis turhaa kerännyt erilaisia Iittalan lautasia. Tänne saa keräillä kiviä ja muita aarteita.

Tänään pitäisi ehtiä ompelemaan U:lle juhla-asu huomisiin ylioppilasjuhliin. Tämä on pinojen ongelma, jotkin asiat hautautuvat pinoihin ja yllättävät sitten viime hetkellä....

Herra insinöörin toiveesta lyhythihaisia bodyja

Jos kuuntelisitte kärpäsenä katossa, kun minä ja Herra Insinööri (joka on siis rakas aviomieheni) keskustelemme U:n pukemisesta, ette uskoisi, että olemme kolmannella kierroksella. Vauvan pukeminen on meidän perheessä kuin salatiedettä ja meillä molemmilla tuntuu olevan erilaiset noitaliemetkin tässä asiassa.

 Ensimmäisten lämpimien ilmojen saapuessa meille, mieheni huomautti ettei U:lla ole lyhythihaisia bodyja. Ah, miten ompeluhimoisen sunnuntaisuristelijan sielu oikein lauloi, kun mies suorastaan patisti ompelemaan. Suitsait oli kankaat leikattu ja bodytilanne korjattu. Bodyjen valmistuttua nousi lämpölukemat taas hiukan. Tällöin insinööri ilmoitti bodyn olevan liian kuuma, koska selkään ei tuule. Luultavasti väljä pitkähihainen olisikin parempi asu, vaikka koossa 80. Aha, vain niin. Täytyypä miettiä, sanoi sunnuntaisurauttelija, joka tiesi myös kankaiden hinnat. Lopputulema on se, että sunnuntaisuristelijan sielussa ja mielessä käy tuimaa taistelua käytännöllisyys, ompeluhimo ja materiaalikustannukset. Toistaiseksi sota ei ole rauennut ja koneet seisovat hiljaisina, odottaen ompelumaanikon päätöstä.

Nähtäväksi jää, kuinka tässä käy!
Tässä kuitenkin vielä vastaus Herra Insinöörin toiveeseen.

Noshin Monkey jerseystä ommeltu body Bert-kaavalla koossa 74. En tehnyt kaavalle mitään vaikka jätin nepit pois. Hyvin menee päälle. Housut ovat Summer Sea OB 3/2013. 

U on kunnossa taudin siirtyessä minulle.

Tätä se kuvaus meillä aikuisten oikeasti on.

Ikkunoita pesemässä....

Ruskea ohut gollege on Triteksiltä.

Ja eihän tosiompelija tee pyynnöstä vain yhtä settiä vaan kaksi...

Noshin Elephants sini-vihreänä Noshshopin alesta. Tummansininen  frotee muistaakseni seliasta. 

Bodyn kaava sama kuin edellä ja housuissa Easy Piece. Kiva kaava, mutta vähän pitkät lahkeet tuli leikattua. Menee pitkinä housuina.

Ihanaa, että U on taas terve.

Teinitunnustus ja Tweet home

Teini-ikäinen bensalta tuoksuva, rasvatukkainen ja mustat kynnenaluset omaava teinipoika iskee minun sieluuni. Heissä on jotakin kömpelöä ja sydämelle käyvää. Lämpimät ajatukset loppuvat minulta jotakuinkin siihen kohtaan, kun ensimmäinen klimppi läsähtää asfalttiin tai  ajetaan mopoautolla poppivehkeet täysille väännettynä liikennesäännöistä välittämättä. Lisäksi minun maailmassani pilkku on pilkku, eikä v****. Niin on tämä lyhyt lämmin jakso, jota myös joskus kesäksi kutsutaan, opettanut minulle yhtä sun toista niin lähimmäisistäni, mutta myös itsestäni. Oikeasti olen aikalailla kireä, keski-ikäinen täti-ihminen, joka toivoo, että kaikki osaisivat käyttäytyä hienotunteisesti, noudattaa liikennesääntöjä ja käyttää välimerkkinä pilkkua (v:n sijaan). On minulla kasvamista teini-ikäisen äidiksi.

Parempi vaan pysyä ompeluluolassa möyrimässä kankaiden keskellä ja antaa teinien kasvaa aikuisiksi rauhassa. Onneksi eräillä lähipiirini pienokaisilla on vielä monta vuotta teini-ikään. Omilla tyttärillähän se kolkuttelee jo ovella, jonka voi aistia tiukkasävyisen keskustelun jälkeen ovenkarmien iskulujuutta testaavista oven sulkemisista ja treenikamppeiden hajusta kodinhoitohuoneessa.

Tällä kertaa ihana neiti I saa päälleen uuden mekkosen. Toivottavasti tämä on mieluinen.

Tämä on taas kerran suomalaisen kuosisuunnittelija Sari  Ahokaisen suunnittelema kuosi Tweet home. Kaava muokattu On the Road paidasta. resorin ostopaikkaa en kerta kaikkiaan muista.

Ihanan värikäs kangas ei jippoja tarvitse. 

Mentaalivalmennusta Rouva Ratkojan tahtiin

Voiko olla ärsttävämpää tapaa viettää lapsen päiväuniaikaa kuin purkutalkoot. Ihmisen kuuluisi ommella ja tikata, kun sen tuutales hetkeksi ummistaa silmänsä. Viimeisten päivien aikana olen laskenut ommelleeni enemmän epäonnistustuneita (lue: purettavia) saumoja kuin niitä kerralla onnistuneita. Eipä tarvitse bloggaillakaan sormet verillä, kun jokaisen sauman ajelee kahteen kertaan ja eikä kulu trikoitakaan liikaa. Ihan saa ajella samalla vaatteella monta päivää. Tässä vinkki kaikille kiusallisen itarille, mutta pitkäpinnaisille ompelijoille.
Valitettavasti minä en kuulu penninpihistelijöiden enkä lehmänhermoisten heimoon.

Joten voitte uskoa, että sisäinen simultaanikiroilija on laulanut samaan tahtiin Rouva Ratkojan kanssa. Ei kyllä hymyilytä kolmatta kertaa samaa kohtaa purkaessa. Jotta jos maailmankaikkeus on kuulolla, niin kyllä, olen oppinut läksyni ja lupaan harkita ennen saumurointia. Jälleen kerran olen saanut ompeluharjoituksen lisäksi mentaalivalmennusta Rouva Ratkojalta. Saisi sekin lähteä lakisääteiselle kesälomalle ja pitää samaan syssyyn ylityönsäkin pois. Enkä edes ikävöisi.


Noh, kyllä ne vaatteet valmistui, mutta ei näitä ilokseen katsele. Kuviakin katsoessa takaleuat pureutuvat jämäkästi yhteen ja nenän alle nousee hikipisarat. Tjaa, taidan seuraavaksi ommella päivällä, hyvässä valossa ja harkita ennen paininjalan polkaisua. Ei ole kuulkaa sekään helppoa, harkitseminen näet.

Tämmöinen kesäsetti valmistui. Raitatrikoo on Selian Sateenkaariraitaa ja yksivärinen trikoo  Majapuulta. Ja kyllä pidän Ruotsista, vaikka ne eivät antaneetkaan meille euroviisuissa pisteitä. Kala on Selian Laulukalaa.

Housujen kaava on Summer Sea OB 3/13, tykkään. Body on Baby Whale samasta lehdestä.  Tästä tuli mallia makkarankuori, koska trikoo rullasi kovasti ja minä kammoan silittämistä.

Minä rakastan nappeja. Joskus ne on koristeita ja joskus peittävät virheitä kuten tässä.  Näissä vaatteissa ratkomaan on päästy enemmän kuin tarpeeksi, joten yhden virheen peitin napilla.....

Meillä U on sairastanut. Tänään puin pojalle päälle nämä valmistuneet vaatteet. Tässä potilaan sovituskuvat...

Ei ihan vielä olla kunnossa...

Timantit hioutuvat paineessa, tai sitten ei! (SavaWay1)

Voi että minä sitten rakastan Euroviisuja. Ihan kaikkea niissä. Turhanpäiväisiä jollotuksia, ihania buustattuja naisia upeine äänineen ja yhä enemmän mitä mielikuvituksellisimpia asuja. Ihanat asukarnevaalit ja keveää musisointia. Voiko parempaa viihdettä olla? Mutta siitä minä olen huolissani, että Euroopassa kangasvarat jakautuvat epätasaisesti. Toisilla mailla kangasta on niin paljon, että laulajan pitää nousta mekkoineen kahteen metriin laulun aikana ja polttaa helmat. Ja toisilla mailla on kangasta hädin tuskin pikkuhousuihin. Jotta eikö ne EU:ssa voisi keskittyä hoitamaan tätäkin asiaa, kun ovat jo hoitaneet lasten hiekkalaatikot ja keinujen turvallisuusiat kuntoon. Kai siinä sivussa hoituisi nuo Kreikan ja muiden kriisimaiden taloudetkin kuntoon.

Minulla sitä kangasta on sitten niidenkin edestä. Kyllä minä ajattelin, että täytyykö sitä lähettää avustausta viisujen jälkeen. Onhan noiden tissimekkojen lämpöarvo aika olematon.

Sitten ompeluun. Minä sitten osallistuin Saumanvara-ompeluryhmän SavaWay ompeluhaasteeseen. Mysteeripaketti tuli Ikasyriltä ja aikaa ompeluun oli kaksi tuntia. Aivan huikea idea ja etukäteen ajateltuna mahtavaa viihdettä ompelijalle. Mutta todellisuus ei taas vastannut mieleni romantisoimaa kuvaa. Tosiasiassa kangas ei inspiroinut, myöhästyin alusta ja puolitoista tuntia kului kostein kainaloin ommellen sisäisten kirousten saattelemana. Timantit hioutuvat paineessa, mutta minä taidankin olla ihan vaan perus graniittia.
Mutta kivaa minulla oli, ensi kerralla tiedän jo mitä on edessä, joten sitä odotellessa.

Paniikiratkaisu nro1: peruspaita nappilistalla.

Illalla valmistui myös hattu, johon lisäsin ruskean napin, jotta yllätymomenttikin tulisi käytettyä. Housut ehdin leikata, mutten ommella.

Hattu on 1/12, housut ovat Tiikerit 1/13 ja paita On the road 1/13. Hirmuisen kivoja kaavoja kaikki. 

Kiireessä ei tule mistään mitään. Peruspaidassakin miljoona asiaa meni pieleen ja rakas ystäväni Rouva Ratkoja sai piikki vinossa suihkia. Minä en käsitä miksi aivojen toiminta lakkaa kiiresektorin tullessa estraadille? Selvisin tästäkin hengissä, joten alan odotella seuraavaa SavaWay:ta.

Kekkonen ja menetetty ura velkaneuvojana

Kevät saa aikaan monia kiusallisia ongelmia. Pahin niistä lienee se kuinka pukea lapsi oikeaoppisesti ulos. Kolmannellakaan kerralla en osaa arvioida millaisissa vaatteissa lapsella olisi juuri sopiva lämpötila, ei liian kuuma tai kylmä. Olenkin luovuttanut tässä asiassa ja totean nyt ettei kannata kilpailla "vuoden äiti"- tittelistä tälläkään saralla. Eipä sillä, että muutenkaan olisin kilpailun kärkisijoilla. Useinhan U saa kieriskellä toimiston lattialla langanpätkissä, kun sen ompelumaanikko äiti karjuu koneiden pauhun yli "Kato U enää yks sauma ja sitten äiti korjaa sun kakan pois." Aika monia saumoja on U elämänsä aikana nähnyt ommeltavan ja epäilen vahvasti, että muutama sauma on vielä edessä.

Kevään toinen suorastaan kiusallinen ilmiö on kangaskauppojen kuositulva. Eihän siinä olisi oikeastaan mitään ongelmaa, jos olisin voittanut tuon loton päävoiton tai mansikkamaalla kasvaisi seteleitä. Nyt joudun taistelemaan lähes päivittän kangashamsterin luontoa vastaan. Ei ole helppoa kieltäytyä, ei. Lupaan olla tässä eteenpäin rankuttamatta kenellekään kuluttamisesta, kun sen opettelu on itsellekin vaikeaa. Eipä sitten tarvitse hakeutua isona velkaneuvojaksikaan ei. Onpahan tuokin asia nyt selvä. Paljon on siis tänäänkin opittu. 

U opettelee liikkumaan vauhdilla ja rauhalliset ompeluhetket täytyy ajoittaa päiväuniaikaan. Maailmankaikkeus ei vaan ole tässäkään hommassa ajantasalla. Ispiraatio ja kaikki päässä muhineet ajatukset häviävät samaan aikaan, kun lapsen verkkokalvoille ilmestyy unikuvat. Maailmassa vain ei ole rahtustakaan oikeudenmukaisuutta tai oikeammin oikea-aikaisuutta.

Tälläisen setin sain pungerrettua ideattomasta päästäni. Olipas se vaikeaa ja ei tämä toteutuskaan taas vastannut sitä säkenöivää ideaa, joka minulla oli. Kekkonen on Käpysen teettämä kangas, joita me SaValaiset saimme ostaa. Näin Kekkosen aikaan kasvaneelle tämä on aivan huippukuosi, mutta lapset naureskelevat vain hassulle rillipäälle. Oi aikoja.

Nää Kekkoset oli niiku sirkuksessa ja sitten ne tekisi sellaisen ihmistornin, sitten ne jonglöörais kaikki kolme. Ihan kuin Daltonin veljekset, mutta mustissa laseissa. "Joo, hyvä idea!", huusivat pienet Kekkoset ja pänkäsivät torniksi.

Jotain tällaista minä ajattelin, kun lähdin ompelemaan.

Kaavana on taas On the Road OB 3/13 ja valkoinen trikoo on Triteksiltä. Resorit omista kätköistä. Kekkikset tietenkin Käpyseltä.

Kaveriksi tein housut Easy piece-kaavalla Majapuun trikoosta. Ja voi veljet , mie onnistuin raitojen kohdistamisessa.

Tuskalla synnytetty setti. Eipä minulla muuta. Tai sen vielä sanon, että en taida myöskään hakea sirkuksen taiteelliseksi johtajaksi. Ei ole siihenkään lahjoja, ei.

Panda hyppäsi nappiin ja nappi paitaan

Kyllä on kevät mukavaa aikaa. Lintuharrastajat saavat tiirailla lintuja, puutarhaihmiset kuopsutella maata ja olutharrastajat siirtyä terasseilla. Ompelu on tuottanut minulle uuden sivuharrastuksen, jota voin harrastaa myös "toimiston" ulkopuolella. Bongaa "itseommeltu vaate" on loistavaa viihdettä kuljinpa missä vaan. Mieltä aivan lämmittää huomata päiväkotiryhmässä itseommeltu pipo ja tunnistaa kangaskin. Jos sattuu pääsemään lähietäisyydelle niin voi yrittää tutustua yksityiskohtiin tai tiirailla mahdollista nimilappua.

Niin jotta jos joskus näette kaupungillä naisen, joka tiirailee yllättävän suurella mielenkiinnolla lapsenne itseommeltuja vaatteita, älkää peljästykö se voi olla viaton ompelusisko.

Sain Viljamin puodista mukavan kirjeen, jossa oli muutama pandanappi. Kyllä tuli pienestä jutusta hyvä mieli. Minähän olen aivan myyty tälle pandakankaalle. Pandoilla ja minulla on paljon yhteistä, vartalonmuodot ja harrastukset. Luonnossahan nuo keskivartaloltaan pulleat sympaattiset luontokappaleet istuskelevat ja antavat leukojen jauhaa. Ihan on syöminen minullekin kovin rakasta puuhaa.

Puiset pandanapit pääsivät pitkähihaisen paidan nappilistaan. Kylläpä ne ovatkin ihanat. Kaveriksi paidalle ompelin pandahousut. Ensin mietin, että niissä on hieman kalsonkitunnelmaa, mutta¨paidan kanssa ovat ihan päivävaate. Taaskaan ei onnistunut sovituskuva, kun näihinkin tuli laitettua hieman reilummin kasvuvaraa. 



Paita ommeltu Triteksin trikoosta On the Road-kaavalla. Resori on Fabriinasta ja housujen kaavana Tiikeri ja kangas Viljamin puodin Pandat.



Ja huomasin aamulla, että minulla on tasan 70 lukijaa. Jokainen uusi liittynyt lukija lämmittää mieltä ja jokainen kommenttinne on hurjan suuri ilo! Tervetuloa uusille ja kiitos kaikille vanhoille lukijoille <3