Ompelu 17min 27s, päättely 14vrk 6h 42min

Minulla on paljon kaikenlaisia ajatuksia ja ideoita, jotka haluaisin toteuttaa heti niiden iskeydyttyä tajuntaani. Jotta pystyisin hallitsemaan sisäistä kaaosta teen itseni kanssa sopimuksia. Ompelussa ehkä yksi typerimmistä ja ääliömäisimmistä säännöistä, jonka olen itseni kanssa laatinut on se, että edellinen työ lopetellaan ennen uutta. Ihan on hyvin toiminut siihen saakka, kunnes keksin vihata päättelyä. Kahden viikon aikana kävin istumassa lukemattomia kertoja ompelukoneen ääressä, mutta pöydällä lojunut London-huppari ja lentokonekuosinen T-paita muistuttivat minua sopimuksesta. Opinpahan, että kannattaa harkita mitä lupaa ainakin jos omaa yhtä ailahtelevan mielen kuin allekirjoittanut.

Tänään minä sen sitten selätin. Otin neulan käteen päättelin vaatteet ja ompelin. Ja ompelin ja ompelin. Ja päättelin! Ja leikkasin kaikki kankaat leikkurilla, jonka olen tilannut Karnaluksista siinä uskossa ettei resonleikkaus ole koskaan enää työlästä. En ole kymmentäsenttiä enempää leikannut resoria leikkurilla, koska sormessani on mittatikku valmiina ja saksilla resoria syntyy huomattavasti nopeammin Mutta ehkä meistä kuitenkin tulee kaverit tuon leikkurin kanssa ja tylsät ompelusakset se ainakin voittaa mennen tullen. Ompeluhurmoksessa ompelin kaikki nämä U:n nukkuessa megapäiväuniaan. 

Viljamin puodin pandat ja ompeluystävältä saatu jalkapallokangas.

Noshin seeprat ja diagonaaliraidat.

Selian Seeprat.

Nanun Discopuput

Ja kaikki yhdessä.

Lopuksi vielä sovituskuva jumituksen aiheuttaneesta T-paidasta. Kohta taidan ostaa Ottobren syysnumeron ja katsoa löytyisikö sieltä uutta ja kivaa.

Paidan kangas on hankittu Seliasta ja hetken se on koristanut kangashyllyä.

Ompeluhurmos on täällä ja leikkuri kuumana. Katsotaan saanko tänään vielä ommella. Senhän määrää tämä pieni työnjohtaja, joka on oppinut puhumaan. Ja puhetta riittää, isäänsä tullut.

Kirjoittamisen tuskaa ja ompelun aloittamisen vaikeutta

Minun äitini on puuhastelija. Sellainen ihminen, joka vie jatkuvasti tavaroita paikoilleen, sipaisee pöytää puolihuolimattomasti liinalla ja asettelee piirongin päälle kauniita asetelmia. Minä olen myös puuhastelija, mutta minun puuhani tuottavat sotkua ja epäjärjestystä. Tässähän ei olisi ongelmaa mikäli olisin perinyt äitini taidon sipaisten pitää kunnossa paikat, mutta olen lähinnä erikoistunut piilotussiivoukseen ja kasaorganiseeraukseen. Onneksi minulla on vielä kolmekymmentävuotta aikaa hioa puuhastelijataitojani, peli ei vielä ole menetetty.

Kesäloman ensimmäisinä päivä sain vihdoin siivottua ompeluhuoneen kuntoon. On ilahduttavaa huomata, että ompelutilassani on parketti. Kerrottakoon sen olevan tammenvärinen, mikäli palaan jälleen kasoihin ja unohdan lattian olemassaolon. Nyt en olekaan pystynyt aloittamaan ompelua, koska pelkään kaaoksen palaavan ompeluhuoneeseen ja langanpätkien leijailevan jälleen kerran olohuoneemme tasoilla. Totuushan on, että siellä missä elää minun luovuuteni piilee myös hallitsematon kaaos.

Onneksi on tilanteita, jossa laiskinkaan ihminen ei voi olla ompelematta. Vauva. Ihana, pyöreä, vuosia odotettu ja toivottu ihme. Ystäväni on kulkenut pitkän ja kyynelten kasteleman tien äidiksi. Nyt sain vihdoinkin tavata tämä nuorenherran. Koska ystäväni, joka tuntee minut syntymästäni saakka, arvostaa tekemiäni vaatteita, ompelin ihanalle herra V:lle seuraavan asun. Ah mikä vauva ja miten onnelliseksi hän onkaan tehnyt läheisensä. Tervetuloa maailmaan Herra V.

 

Sateiseen kesään joustokollari (Ainolasta) jumpsuit. Pilvet eivät malttaneet leijailla jonossa, mutta eivätpä ne harrasta sitä taivaallakaan.

 

 

Elämäni ensimmäinen kietaisubody. Ihanaa huomata, että kehitys kehittyy. U:n ollessa pieni tällainen kanttaus olisi ollut mahdottomuus, mutta ei enää. Harmi, että taitaa bodyikäkin olla meillä takanapäin. Koskaan ei taidot tilaukset kohtaa. 

Trikoo Noshilta.

 

Kylmyys näyttää sääennusteiden mukaan väistyvän, joten voin aloittaa puuhasteluharjoitukset puutarhasta....tai ompeluhuoneesta. Ihan miltä minusta tuntuu sellainen on lomalaisen elämä.