Miksi kukaan ei kertonut?

Kyllä olen kuullut kaiken ehkäisystä ja seksin vaaroista. Ja olen onnistunut sekä ehkäisemään, että välttämään vaarat, kiitos suomalaisen peruskoulun laadukkaan seksivalistuksen. Mutta hieman katkera olen siitä, että lasten saamisen yhteydessä ei kehotettu laskemaan ja suunnittelemaan perheen kokonaisuutta paremmin. Että olen minä välillä ihmeissäni, kun murkkuikään laakista tuupattu teini kalisuttaa koulupäivän aikana teroittuneita hampaitaan alakerrassa ja uhmaikäinen makaa lattialla yläkerrassa. Ei ole kyllä hääppöistä. Ruskista siinä sitten jauhelihaa ja laita rakkaudella laitettua terveellistä ruokaa.

 

Onneksi kehitys kehittyy ja minä olen tehnyt taidetta siitä, että voin "ymph" huokaukseen sisällyttää henkisen lobotomia. Kyseinen huokaus sulkee minut hetkeksi pois sekä henkisesti, että fyysisesti. Saavat meidän kaksi kullanmurua lasketella rauhassa paineensa ja räiskiä ovenkarmit uuteen uskoon. Minä juon kahvia ja mietin Pasta Bolognesen syvintä olemusta.

 

Minä olen aina pyrkinyt olemaan samistelematta, mutta nyt sorruin lievään sellaiseen ja oikeastaan ei tämä kummempaa ole.

 

Minulle Ikaryrin Pitsistä A-linjainen mekko ja keskimmäiselle Peplum suurennettuna kokoon 146.

Samisteluosuus löytyy olkapäältä. Pitsitamppi on tikattu vain suoralla olkapäille.

 

Herra A sai hetki sitten asennepaidan, johon en vieläkään ole saanut aikaiseksi ommella sopivia housuja. Ehkä joskus...

 

 

Vetoketju hieman kupruilee huolimatta tukikankaasta ja silityksestä, mutta otan vielä uusinnan tästä hommasta.

Ja loppuun tämän hetken lempisukkani.

 



Anna hyvän kiertää...

 Pikku Akan tilkkuvakan ihana bloggaajakaverini valitsi minut ilahdutushaasteeseen. Pakkohan siihen on osallistua, koska liian harvoin huomaamme ilahduttaa toisiamme pyyteettä tai edes silloin, kun olisi aihettakin. Tunnustan olevani maailman surkein lähettämään syntymäpäiväkortteja tai viemään kukkapuskia. Arki vaan puskee niskaan ja huomaan viikon lopussa kulkeneeni putkiaivoisena viikon alusta loppuun. Mutta sellaista se on, siis elämä.

Säännöt ovat yksinkertaiset:

Kirjoita blogiteksti, jossa kerrot nämä haasteen säännöt ja 
haastat mukaan valitsemasi bloggaajat (päätät itse määrän). 
Kun haastamasi bloggaaja lähtee mukaan ja julkaisee haastepostauksen blogissaan, 
laita ilahdutusasia vireille. 

Voit ilahduttaa bloggaajakaveria sinulle sopivimmalla tavalla esimerkiksi postittamalla hänelle kortin, kirjeen, pienen herkun tai jotain omatekemää. Ilahduttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!

Haastan seuraavat bloggaajat mukaan:

Miinan langat, tämän bloggari nimittäin ompelee!
Porkkanatarha, jonka superompelija on auttanut minua sekä ompeluongelmien ratkonnassa, mutta myös täydentämään kangasvarastoani.
Vänän väkerryksiä, jonka ihana ompelija jakaa minun kanssani muutakin kuin innon ommella.

Lopuksi haluan kiittää Pikku Akkaa pienestä kirjeestä, joka tupsahti erään erittäin epämiellyttävän päivän päätteeksi postilaatikkoon. Edelleen olen sitä mieltä, että se ketutus, joka ei ystävällisellä eleellä tai sanalla korjaannu on kuolemaksi. Suklaa tasoitti loput rypyt. Ihania lukijoita minulla.

 

Salmiakkisadetta leluaarteille

Olin ensiapukurssilla. Tunsin itseni ilmoittauduttuani hyväksi ihmiseksi ja päätin olevani kelpo oppilas. Psyykkasin itseäni selviämään verikuvista ja mahdollisista muista K-18 materiaaleista. Toisen päivän aamupäivän aikana kävi selville psyykkauksen olleen tehotonta, suorastaan ajanhukkaa. Minä ja ihmisruumiin eritteet emme tule toimeen. Kuva verestä saa minut kakomaan, räkä nostaa mahanesteet kurkkuun ja oksennus....te ette halua tietää. Ei tule minusta lääkäriä tai mentaalivalmentajaa.

Perjantain aikana istuin enemmän katse maahan käännettynä ja sormet korvissa, kuin katsoen eteen. Kyllä oli niskatkin jäykkänä, kun kotiin pääsin. Ihmeellisintä kyllä sain loppukokeesta lähes täydet pisteet huolimatta kakomisesta, ylösnousevista mahanesteistä ja pyörrytyksestä. Teoriassa minä olen siis kelpo ensiapuhenkilö, mutta toivottavasti tosipaikassa pystyn
myös siirtämään teorian käytäntöön eritteistä huolimatta.

Viime viikkoina on tullut paljon uutuuksia. Minulla on kaksi kuosia, jotka ovat sykähdyttäneet. Jenni Mäensivun suunnittelema Salmiakkisade Ikasyriltä ja Selian Leluaarre. Niissä on kaikki kohdillaan; kuvio, sommittelu ja värit.

Ompelu on ihanaa <3

ps. Huomasin vasta kuvista, että Leluaarre-paidassa on eripari hihansuut. Tarkkaavainen ompelija on ollut työvuorossa.



Kevät toi polkupyörät ja rasvatahrat

Kevät on ihanaa aikaa. Valo saa ihmiset kömpimään ulos kodeistaan ja meidän korttelissa alkaa vallattoman pyörärallin päivät. Kyllä on mukavaa katsoa, kun koululaiset kruisaavat kevään ensimmäiset kierrokset. Vaan kyllä hymy hyytyy, kun kohdentaa katseensa ikkunalaseihin, piironkejen pintoihin ja kaapin oviin. On se kuulkaa upeaa asua Suomessa, jossa sentään puolet vuodesta saa uskotella itselleen asuvansa siistissä ja rasvatahrattomassa taloudessa.

Eihän tuossa tahra- ja pölypaljoudessa olisi mitään ongelmaaa, jos omaisi ylimääräistä aikaa (jota ei haluisi käyttää käsitöihin) tai valtavasti palveluskuntaa. Minusta on huutava vääryys, että kevään kutsuessa ulkoilemaan täytyy jyystää keittiönkaappeja uuteen uskoon. Tai eihän olisi pakko, mutta olkapäälläni istuskelee aika usein pieni ukkeli, joka huutaa suorittamaan kaikenlaisia typeryyksiä, kuten siivoaminen ja järjestely. Otetaan siis vastaan täydellinen kevätsiivous tai lobotomia, jolla pääsisisi suorittamisen ikeestä. Siihen saakka jatkan jyystämistä ja rättirallia....

Herralle Eurokankaan lentokoneista ihan peruspaita. On muuten herran lempivaate tällä hetkellä.

Kaikki uudemmat vaatteet on kuvattu. Saisiko tästä auringosta buustia myös kirjoittamiseen....