Voi pyhä jysäys!

Olen pitänyt itseäni varsin päättäväisenä ihmisenä. Onneksi elämä opettaa enemmän kuin uskoisikaan. Ompelukoneen valinta on minulle yhtä vaikeaa kuin aivokirurgia, tai ainakin siltä tuntuu. Vuoden verran olen ajellut rakkaan ompeluystäväni viehkeällä ikäneidolla Varamies P:llä. Saman ajan olen käyttänyt erilaisiin ompelukone haaveisiin, vertailuun ja mietiskelyyn.

 

Järkevänä päivänä olen ostamassa  mekaanista peruskonetta ja tunnepäivänä kaikilla mahdollisilla toiminnoilla varustettua herkkumasiinaa. Koskaan ei tule valmista. Olen jopa sortunut heittämään noppaa ja toivomaan, että joku muu ottaisi homman hanskaansa ja ompsuun ilmestyisi kone kuin taivaasta heittäen. Eniten minua mietityttää elektronisen koneen kestävyys. Valitettavan usein ompeluhuoneeseeni eksyy joukko hyviä ystäviäni, jotka ajalevat saumureilla nuppineuloihin, katkovat katsoisneuloja ja surauttelevat säädöistä välittämättä kaasu pohjassa - sellaisten ompelukavereiden kanssa olisi hyvä olla pomminvarma kone.


Kuitenkin nyt olen saanut tehtyä päätöksen joka on kestänyt melkein 24h:ta. Voidaanko aplodeerata. Seuraava setti valmistui jo hetki sitten ja housuihin on hurjan tyytyväinen. Onneksi purin ja kirosin, nyt nimittäin yksikään sauma ei repsota tai käy silmiin. Ihanaa.

Housujen kaavana muokattu High Jumping ja bodyssä Kisuliini. Housujen ohut ja joustava fakkukangas on EK:sta palalaarista ja ratikkakangas Viljamin puodista.

 

 

Uusi kone, vanha minä

Minulla on sormieni alla uusi valkea ja linjakas tietokone, Anja. Se on litteä, hienostuneen kompakti ja kovin kevyt. Kaikkea sitä mitä minä en ole, mutta kyllä me toimeen tullaan. Kunhan vaan opin kaikki uudet hienoudet, enkä jatkuvasti pompi ihmeellisillä internetsivuilla tai kirjoita mitä sattuu, koska sormet edelleen etsiytyvät vanhoille paikoilleen. Salaa minä ikävöin hieman vanhaa konetta, se oli ruma kohlake. Minä vaan satun pitämään sellaisista hieman vinksahtaneista ja rumankauniista esineistä.

Sekin sitten harmittaa etten koneen uusien ominaisuuksien myötä muuttunut lainkaan uudeksi. Olisi upeaa saada lisää muistia, suorituskapasiteettia ja tehokas viilennystoiminto. Kaikille näille olisi tarvetta allekirjoittaneen taloudessa. Vaikka blogia ei ole voinut päivittää, olen minä ommellut. Pena on saanut tässä välissä pahalaatuisen murrosiän. Tikki herkesi suorastaan letkajenkaksi ja jouduin nöyrtyen viemään Penan hoitoon. Nyt hän on sitten hermolomalla paikallisessa huoltamossa ja minä kärvistelen kamalassa ompelupoltteessa kotona.

 

 

Tälläistä täällä on valmistunut. Huomenna sitten toinen erä paininjalan alta....Selian ihana Kaverukset-joustocollege surautettiin jumpsuitiksi tarhaan. Myös resori ja hupun tähtitrikoo on Seliasta.

 

 

 

 

 

Tämä on ihana kangas.



Kun ei mikään toimi!

Blogissa on ollut hiljaista. Ompeluhuoneessa on tasaisesti huristeltu, mutta tietokoneemme (hyvin palvellut sellainen) päätti sanoa sopimuksensa irti. Ihailen vanhan kannettavamme päämäärätietoisuutta tässä asiassa. Vanha rouva ei sortunut vinkumaan ja varoittelemaan, vaan lopetti kerralla aukeamasta. Nyt sitten metsästetään hänelle seuraajaa....Millainen megabloggaus uudella koneella syntyykään?