Minulla on ollut paljon tekemistä ja ajateltavaa. Jotta jaksaa on pakko välillä pakko luopua jostain. Minä sammutin koneet hetkeksi ja annoin aikaa muille hommille. Samalla sain hieman etäisyyttä ompeluun. Huomasin, että olin jälleen kerran sortunut luonteelleni hyvin ominaiseen sataprosenttiseen omistautumiseen. Jos olisin syntynyt lähi-itään olisin juuri se lapsisotilas ase tanassa, jota me täällä länsimaissa paheksumme. Minä olen paneutunut ompeluun juuri tuolla intensiteetillä ja lopputulos on se, että kadotin sen keveän, kuplivan alkuaikojen hauskuuden. Ryppynaamalla ei voi nauttia saumurin hyrinästä tai paininjalan polkemisesta. Huomasin vertaavani tekeleitäni ompeluryhmissä julkaistuihin töihin. Etsin tunteja kankaita netistä ja saadessani kankaat paininjalan alle, oli netissä jo kymmeniä kankaista tehtyjä vaatteita ja omissa silmissäni kangas oli jo "kulunut". Unohdin, että suurin osa ihmisistä pukee lapsensa valmisvaatteisiin ja näkee tekemäni vaatteet ihan toisin silmin.
Onneksi koneet eivät jääneet pölyttymään vaan kesä pyyhkäisi meille ja samalla tuli tarve tehdä kesävaatteita. Koska kankaat oli ostettu, ei auttanut muu kuin aloittaa ompelu uudestaan. Nyt minulla ei enää ollut ahdistusta kankaista tai malleista. Ompelin vaan lapselle tarpeeseen. Seuraavissa kuvissa on niin bloggaustauon aikana valmistuneita, kuin tuoreita kesävaatteita. Minä olen vapautunut pakko-ompelusta ja nautin taas hommasta. Kyllä ompelu on parhaimmillaan aika ihanaa!
Ensimmäisenä suuri edistysaskel, joka on valmistunut jo hetki sitten. Elämäni ensimmäinen joustavalle kankaalle ommeltu vetoketjullinen vaate. Eikä edes vetoketju kupruile!!!
 |
| Sampsukan froteesta ommeltu huppari ja se mainostettu vetoketju. |
 |
| Triteksin tennarit bodyna, jonka kaavana on leveämmäksi ja nepilliseksi muutettu Kisuliini. |
 |
| U on mopomiehiä ja tämä on lempi vaate, jota U osaa pyytää. Opopaata ja kangas Verson puodista. |
 |
| Rotat Selialta ja caprihousujen frotee Noshilta. |
 |
| Majapuun työmiehet pitkähihaiseksi ommeltuna ja shortsit Kestovaippakaupan JC:stä. |
Lopuksi nostalgiaa. Minä olen lukenut Pupu Tupuna kirjoja. Onneksi ystäväni Heli asuu Oulussa ja sain sitä kautta itselleni pätkän tätä kangasta. Aivan ihana!
Lupaan päivittää blogiani useammin ja istua ompelukoneelle, etenkin sadepäivinä.
