Täällä taas!

Minä olen ollut tavattoman laiska ompelemaan. Tai noh, tekemään ylipäätään yhtään mitään, paitsi ajattelemaan. Sitä olen tehnyt runsaasti ja pääsemättä edes kovin kauan alkuajatuksesta. Ja sitten minä olen lukenut, ihan kaikkea hömpästä klassikoihin. Olen käynyt välillä ompelemassakin, mutta tänne blogiin en ole saanut tuotettua sanaakaan. Aivot ovat koko kesän olleet kuin lobotomiaa jäljiltä ja olin elokuun alussa hieman huolissani tuleeko minusta enää toimintakykyistä. Tuli minusta, tai ainakin luulen niin.

Ja olen minä ommellut. Ihan vähän ja ilman suurta intohimoa. Mutta ompelu ja minä taidamme olla nykyään kuin vanha aviopari välillä on hiljaisempaa ja sitten taas roihahtaa.

Ystäväni sai ihanan pienokaisen ja minun oli pakko istua koneelle. Koska hänen onnensa oli jopa laiskuuttani suurempaa.

Ja onneksi on tämä ihana ja alati kasvava ompelukannustin. Pääkallot ovat nyt suurinta huutoa!

Ja itselle uusi paita töihin. Tämä kangas on minun ainoa kuosirakkaus tänä kesänä. Miten jokin voikaan olla niin kaunista. Kiitos Selia ❤️.

Ja loppuun vielä muutama neule tältä kesältä!

Nyt olen taas elossa ja olen ommellut kahtena päivänä peräkkäin. Mie oon niin palannut!!!