perjantai 16. elokuuta 2013

Seestynyt kotiäiti palasi työelämään

Minulle maksettiin eilen syksyn ensimmäinen palkka. Kyllä olen kangasrahani ansainnut. Jotta jos joku kadehti työelämään pääsyä niin vähänpä tiesi. Olen joka ilta ollut lähes tiedoton väsymyksestä ja yrittänyt tehdä kotihommia edes hetken U:n nukahtamisen jälkeen. Silti joku sirottelee päivisin nurkkiin likaisia vaatteita ja tekee asetelmia lattialle leivänmuruista. On se kyllä väärin.

Nopeasti on käynyt selville myös se, että äitiysloma ei tehnyt minusta seesteistä ja pitkäpinnaista työihmistä. Ihan samanlainen olen kuin ennenkin. Harmi. Onneksi olen luonteeni kanssa oppinut elämään, mutta uusille ihmisille se saattaa tulla yllätyksenä. Mutta siitä olen kiitollinen, että edelleen tykkään työstäni, ainakin niinä mukavina hetkinä kun kaikki toimii. Toistaiseksi niitä hetkiä on ollut riittävästi, jotta ne ei niin herkulliset vaiheet unohtuu ennen seuraavaa työpäivää. Jotta olen minä oikealla alalla.

Ja on minulla hyvä mies. Sen kanssa on käynyt tuuri. Olen iltaisin saanut myös ompeluhetkiä, vaikka tiedottomuus ja ompelu ei uusien empiiristen tutkimusten mukaan sovi kovinkaan hyvin yhteen. Siitä nimittäin seuraa kamalasti purkamista. Kolmen illan hetkisiin jaettujen ompelun ja ratkonnan päätteksi valmistui mustikkahaalari. Tämä on ihana. Mutta tunnustettakoon loppuun, että yksiväriset bodyt jouduin tilaamaan, sillä niihin en aio hukata kalliita hereilläolominuutteja.


Tämä on taas se "heleppo ja noppee"- kaava. Kolmessa illassa sain valmista aikaiseksi. Kangas on Viljamin puodin Mustikka. Aivan minun suosikki kankaitani <3.











26 kommenttia:

  1. Ihanaa kun olet päässyt koneita lämmittelemään vaikka työt hyvää harrastusta haittaakin :) Kerrassaan suloinen haalari!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työt todellakin haittaa harrastusta. Onneksi sain ommeltua ettei koko touhu tyssää työntekoon. Kamala ristiriitahan se olisi, että kun olisi hieman rahaa kankaisiin niin ei ompelisi enää lainkaan :D

      Poista
  2. Onpa rohkaisevaa lukea, että töihinpaluun jälkeen voi vielä löytyä ompeluaikaa. Meillä kone tekee nyt kasoittain perusvaatteita, koska olen ottanut asenteen, etten töiden jälkeen enää jaksa, ehdi ja halua kuluttaa vapaatunteja ompelukoneeni kanssa. Mutta kiva, että voinkin saada molemmat! Haalari on kyllä hieno! Huippumukavan näköinen haalari taaperoikäiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan kyllä, että täällä taitaa koneesta irrota enää perusvaatteita. Illalla on niin vähän aikaa ommella, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Lasten valvoessa en enää raaski ommella, koska illan tunnit menevät niin nopeasti. On mulla niin mukavat lapset, että heidän seura voittaa jopa ompelun. Nim. hurjan onnellinen äiti

      Poista
  3. Suloinen haalari pikkuisella! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Nyt anttaisin kyllä sinisellä, kun eräs perheestämme totesi haalarin olevan tyttömäinen ;)

      Poista
  4. Suloinen haalari! Kangas menee niihin joista en pelkän kuosikuvan perusteella ole juurikaan innostunut, mutta näin valmiina vaatteena reaktio on päinvastainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle käy usein niin, että ihastun kuosiin vasta nähtyäni sen valmiina vaatteena. Jotenkin kangaskuvassa ei osaa kuvitella kuvion kokoa ja värejä.

      Poista
  5. Samat ovat tunnelmat täälläkin, vaikka viime viikko menikin siinä, että 8-16 töissä, kotiin ja tytön nukkumaan menon jälkeen uudelleen työasioiden kimppuun. Ehkä se tasaantuu, toivottavasti. Ajattelin tehdä niin, että leikkaan ja teen aivotyöskentelyä vaativat jutut viikonloppuna ja vapaahetkinä yritän surauttaa sauman silloin tällöin.

    Haalari on ihana ja varmasti molempia lohduttaa se, että äidin tekemä vaate on lapsen lähellä hoidossakin. Ja mustikka kuuluu minunkin bestiksiin :)

    Voimia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tämä tasaantuu ja elämä löytää taas uomansa. Uskon myös väsymyksen hellittävän, kunhan kroppa tottuu uteen rytmiin. Tsemppiä myös sinne <3

      Poista
  6. Ihana kuosi! Mä oon ton mun pienemmän yllä ihastunut ihan täysin valkopohjaisiin, esikoisen kanssa en osannu käyttää.

    Mulla on tällä hetkellä joku kurja kurttu ompeluinnossani, vaikka aikaa olisikin. En tiedä mitä syyttäisin, imetyshuuruja, hormoneja, sateisia päiviä, väsymystä, ihan vaan laiskuutta? En kyllä koe potevani mitään noista, mutta ehkä sekin on parhaina päivinä tehty pieni itsensähuijaus, ettei arki kahden pienen kanssa muka koskaan väsyttäisi.

    Toivon että tää mun kangaslakko sais mut rohkaistumaan kokeilemaan uusia juttuja ompelussa, oon niin urautunu samoihin kaavoihin. Ehkä mä olenkin oikeesti kankaiden keräilijä enkä ompelija? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin löydän itsestäni kangaskeräilijän vikaa. Sitten vielä saatan ihastua kuosiin niin etten uskalla leikellä sitä. Ihmeelliset ovat ompelijoiden aatteet.

      Kyllä ompeluinto taas siullakin löytyy. Minusta tuntuu, että se aaltoilee kovasti minullakin. Välillä on hurja draivi ja halua ommella, toisinaan taas ei. Mistähän johtuu ettei kankaiden tilaaminen kiinnostaa aina?

      Poista
  7. Haalarit on ihania just tuon ikäisellä! Minä olen onnekseni todennut saman, että ehtii sitä aina sauman silloin, toisen tällöin ommella työläisäitinäkin :). Miten teillä pikkumies sopeutui hoitoon? Meillä kun vaaditaan sitten hoitopäivän jälkeen aika sataprosenttista huomiota vanhemmilta. Onneksi yksi vanhempi kerrallaan riittää :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan samanlainen vaatelias jalkatakiainen on meilläkin <3. Kovasti raskasta hoidossa oleminen tuntuu olevan, mutta ihana tarha ja valtavan lämminhenkinen henkilökunta on auttanut meitä hyvään alkuun. Toivottavasti teilläkin hoitoura alkanut hyvin.

      Sauma silloin ja tällöin on huomattavasti enemmän ompelua kuin uskalsin odottaa.

      Poista
  8. Ihana haalari! Tsemppiä ja jaksamista uuteen arkeen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Oikeastaan olen jo hetkittäin sinut uuden arjen kanssa, mutta usein huokailen leppoisten aamupäivien perään. On tämä elämä joskus niin mutkikasta!

      Poista
  9. Ihana haalari!
    Olen itsekin huomannut, että sitä ompeluaikaa silti jää vaikkakin töissä pakertaakin. Ehkä vielä jopa enemmän semmoista virkeämpää ompeluaikaa, kun tekee vuorotyötä. Toki melko perusmeiningillä mennään, mutta käyttöön minä vaatteita teenkin. Ehkä joskus alan kikkailemaan. ;) Meillä mies on myös ihana, tekee melkein kaikki samat hommat kotona isäkuukaudella kun mitä itse tein kotona ollessa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ollaan onnentyttöjä, kun meillä on hyvät miehet. Minulla ompeluaika on hyvin väsynyttä sellaista, mutta nyt vasta osaan nauttiakin niistä lyhyistä ompeluhetkistä. Kaaos ompsussa sitä vastoin on megalomaaninen, kun en raaski siivoukseen uhrata kallista aikaani.

      Tsemppiä sinullekin uuteen arkeen.

      Poista
  10. Ihana haalari! Ja nuo edellisen postauksen setit on valtavan upeita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta. Tuli hyvä mieli.

      Poista
  11. Juuri pari päivää sitten pohdin, oletko saanut vielä ommeltuakin ja täältähän vastaus löytyikin. Meillä koneet ovat olleet pakattuina kaksi ja puoli viikkoa ja pelkään pahoin, että saan kaivettua ne esiin vasta reilun viikon päästä. Uudella saumurillakin on tehtynä vain kuusi vaatetta, jotka valmistuivat kuun alussa. Voi tätä töihin paluuta.

    Niin ja ihanat ovat haalarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä ompelen. Älähän yllytä, kohta tulen teidän ovelle koneiden, kankaiden ja eväiden kanssa.

      Poista
  12. Ihanat mustikkapöksyt ja tsemppiä kotiarjen ja töiden yhdistämiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä arki on kovin erilaista, mutta hyvää edelleen. Kaipaan kyllä yhteisiä päiväunia, rauhallista aamua, ulkoilua ja omplelua hurjasti. Mutta elämä on juuri nyt ja tässä, valittaa ei voi.

      Poista
  13. Olen nyt jonkin aikaa blogiasi lukenut ja pakko oli tulla kertomaan kuinka kovin tykkään kirjoitustyylistäsi :) ! Myös vaatteesi ovat ihania ja innoittaneet miuta omissa ompeluksissani, joihin olen joitakin juttuja sumeilematta lainannut ;) Kiitos!
    Hanna

    VastaaPoista
  14. 6 tämän postauksen kommenteistasi alkaa sanalla ihana, ja kolme niistä on lause "ihana haalari". Joten en aloita tätä kommenttiani siten miten meinasin, mutta lopetan: ihanat mustikkahaalarit ;)

    VastaaPoista