perjantai 13. syyskuuta 2013

Älypuhelin, älyttömin nimi ikinä

Joskus minä kaipaan "vanhoja hyviä aikoja". Siis niitä aikoja, kun torin puhelinkopista soitettiin kohmeisin sormin isää hakemaan tai sovittiin treffit kaverin kanssa kahvilaan. Ei nimittäin ollut vielä älypuhelimia, joita rapsutella koko ajan, ihan vaan jouduttiin keskustelemaan ja keskittymään toiseen ihmiseen. Minä nimittäin olen ruvennut pohtimaan tuota yhdessäolon käsitettä. Yhä useammin ihmiset istuvat lähekkäin, mutta sen sijaan että keskittyisivät olemaan yhdessä tsättäillään 300 muun ihmisen kanssa internetissä. Jotta onko se sitten sitä yhdessäoloa, no ei ole.

Ja kyllä se minua ihmetyttää, että samassa paikassa olevat ihmiset laittavat ilmoituksen naamakirjassa seinälle, jotta ovat samassa paikassa ja kehuvat hauskuutta toistensa feispuuksivuilla. Jotta ei ole kuitenkaan niin hauskaa, että toiselle sitä viitsisi ihan sanoa. Niin on mennyt ihmeelliseksi maailma. Ja älkää luulko, että olisin pekkaa parempi tässä asiassa. Tunnustan räplääväni ihan liikaa puhelinta, sen sijaan, että olisin ihan vaan läsnä. Ei kasvanut minunkaan äly älypuhelimen myötä. Niin, että välillä tuumin tuon älypuhelinnimityksen olevan kuluttajan harhaanjohtamista. Tai sitten sillä tarkoitetaan sitä, että käyttäjän täytyy olla älykäs hallitaksensa vekotinta, eikä toisin päin. Paljon on ihmisellä opittavaa tässäkin suhteessa.

Uusi työ on ihana. Mutta kauhean väsyttävä. Ja ei ole minusta ompelemaan saumaa maanantaina ja seuraavaa tiistaina. Meinaavat keskeneräiset ompelukset karata uniin. Joten olen sitten ommellut ihan perusvaatteita. Mussukoiden kankaat tilasin hetki sitten. Ensin pidin niitä hieman tyttömäisinä, mutta eikös tuo lehmä ole aika kiva myös pojalle ja siilit myös. U kiittää häissä, kun laitetaan kuvakimara rullaamaan.


Mussukoiden ihana jersey ja Triteksin musta resori. Kaavana moneen kertaan muokattu On the road, joka on saanut himpun verran pituutta helmaan ja jotain muutakin....en vaan muista mitä.


Mustat velluhousut, kaikkien värikkäiden paitojen kaverit.



Samalla kaavalla Mussukoiden Siili-kankaasta. Ensi oli hieman epäileväinen tämän kankaan suhteen, mutta lehtien muututtua punaisiksi tämä onkin minusta yksi ihanimmista kankaista.


Postaus tällä kertaa ilman sovituskuvia. Parhaatkan mallit eivät aina pysty työskentelemään, etenkään kuumeisina.

21 kommenttia:

  1. Siis iiiiiiiihana tuo lehmäkangas!!!! :) ja tietty siilikin. Peruspaidat on kivoja, eikä ne ole niin peruskauraa kun on ihania kankaita! Mallille kovasti paranemisia ja äidille jaksamista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lehmäkangas on livenä ja valmiina vaatteena aivan hurmaava. Onneksi ostin sitäkin!

      Poista
  2. Ihanat kankaat eikä missään nimessä vain tytöille, meillähän on myös tuota siiliä Poikaselle odottamassa! ;)
    Ja aiheeseen voisin vain todeta, että niinpä! Ei ole älypuhelinta, ei naamakirjaa, ihan päin naamaa joutuu usein toteamaan miten kivaa oli! Tai sitten myös blogeissa ja tekstareilla ja sähköpostitse ja.... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tilasin molemmat kankaat, sillä ne ovat hurmaavat. Ja onneksi U ei vielä anna palautetta, vaan taapertaa menemään kuosissa kuin kuosissa.

      Poista
  3. Ihanat paidat, niin söpöistä kankaista :)

    VastaaPoista
  4. Meillä kyllä nuorempi friitu sanos että ihan poikiitten vaatteita :) Ihania on taas.
    Älypuhelimen äly on sitä, että se älyää pysyä koko päivän piilossa tyynyn alla tai käsilaukussa tai varastossa tai.. Siis siellä minne olen sen unohtanut..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä harrasta älypuhelimeeni soittelua ja aika usein. olispa sellainen luuri joka älyäisi tulla omistajalleen, kun hän sitä kaipaa.

      Poista
  5. Olen miettinyt ihan samaa, että liikaa tulee puhelimen kanssa pelattua ja netissä oltua. Puhelin kilahtelee pitkin päivää milloin mistäkin blogi- tai facebook -ilmoituksesta. Olen tehnyt itselleni säännön, että kun puuhaan lasten kanssa niin puhelimeen en koske vaan olen hetkessä läsnä.

    Ja ihanat syksysetit. Kyllä minusta käy lemmu-kuosi yhtä hyvin pojillekin. Nuo siilit on kanssa aivan ylisöpöt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pitäisi pitää nettidietti tai ainakin kokeilla elämistä ilman. Mutta ei nyt ihan heti kuitenaan, mutta ajatella vooi asiaa ja silloin ainakin tulee kiinnitettyä asiaan huomiota.

      Poista
  6. Aivan ihania kankaita ja sopii kyllä mun mielestä pojalle ja tytölle.
    Perusvaatetta täälläkin kiireessä surautellaan. Mun mielestä on suorastaan raivostuttavaa jos on joku kiva ompelus työn alla ja sen joutuu jättämään kesken. Nuku siinä tosiaan sitten kun mieli tekis mennä ompelemaan vaate loppuun. Turvallisempaa siis tehdä vaan helppoa ja nopeaa kerralla valmiiks :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuakin keskeneräiset ärsyttää, paitsi silloin kun ompelus on surkeasti onnistunut. Pertsalla siis mennään.

      Poista
  7. Ihanat kuosit kyllä molemmissa paidoissa ja ihan täysin pojallekin sopivat.

    VastaaPoista
  8. Onpa kyllä kertakaikkisen suloista tuo siili!

    VastaaPoista
  9. Alypuhelin juurikin. Siis mulla meinaa menna hermot siihen kun istun isomman neidin balettitunnilla odotushuoneessa ja siella istuu pari muutakin mammaa ja ihan mukavia ihmisia ovat mutta voi vitsit sita puhelimen rapellysta. Se on kadessa ihan koko sen tunnin ajan. Valilla hopottavat keskenaan mutta kun yrittaa paasta keskusteluun mukaan niin ehka sen yhden vastauksen ajan minutkin on otettu mukaan ja sitten jatkuu taas se puhelimenrapellys ja unohdetaan etta huoneessa on se joku, joka ei rapella puhelinta (vaan yleensa joko neuloo tai virkkaa). Okei, loptean nyt kun viela pystyn mutta tama on sellainen asia mita en ymmarra. Itse en voi rapeltaa kun mun liittymassa ei ole tiedonsiirtoa eli en paase Fbhen tai mihinkaan muuhunkaan ymparistoon, joka voisi viihdyttaa. :)
    Ja mita noihin kankaisiin tulee. Ihanat vaatteet taasen U:lle. Tykkaan erityisesti tosta siilista. Tilasin tytoille tunikan ja mekon tuosta (ihan tanne asti lahetettyna). Ihana kangas mutta mun aika on rajallinen nyt tassa ompelu/kasityorintamalla.
    Hyvat viikonloput!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tuntuu myös siltä, että ihmiset ovat samassa tilassa ja samalla poissa. Minä ainakin olen kiinnostunut ihmisistä ja olisi hauskaa jutella tai päivitellä maailman menoa...tai voishan sitä tehdä facessakin kavereiden kanssa.

      Poista
  10. Älykäs älypuhelinkirjoitus! Luulenpa, että ihmisten on helpompi piiloutua olemasta oma itsensä jonkun vekottimen taakse. Tosin itse olen saanut esim Savasta ja blogeista sellaista juttuseuraa, jota muuten ei ehkä tässä hektisessä menossa olisi saanut. Olisi kyllä ihanaa istua neulekahvilassa tai kangasvaihtareilla harva se viikko.
    Mutta tuohon toiseen aiheeseen. Jokainen sauma on sinun tekemää ja kuosit eivät kaipaa sirkustelua. Terkkuja Tampereelle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen tutustunut netissä moniin ihaniin ihmisiin. Mutta samalla yritän pitää yllä livesuhteita. Nykyään kiinnitän erityistä huomiota siihen, että en jutellessa katsele kännykkään vaan olen paikalla. Nykyään ystävät ja heidän kanssa vietetyt hetket ovat <3

      Poista
  11. Aivan ihania ompeluksia!! Tuo siili <3, niin jäi harmittamaan kun jäin ilman. Ja aivan totta tuo puhelinasia, itsekin siihen liian usein syyllistyn

    VastaaPoista