lauantai 22. helmikuuta 2014

Mitä tänään ajattelit?

Minä arvostan ihmisiä, jotka osaavat ajatella ennen kuin toimivat. Tai sellaisia ihmisiä, jotka ratkovat ongelmia pelkästään ajattelemalla. Sillä aikaa, kun minä kaivan mootorisahaa varastosta ja uhkaan purkavani koko tuusannuuskan viimeiseen tiileen, nämä ajattelijat istuvat ja ratkaisevat ongelman. Kyllä sitten harmittaa, kun on feispuukissa julistanut insinöörien typeryyttä ja liian kapeita ovia. Seuraavalla kerralla, kun jokin tavara ei näytä mahtuvan ovista sisään lupaan istua kahville, enkä kainalot kosteana huhki itseäni uuvuksiin. Raaka voima ei auta, ei. Enkä puhu pahaa insinööreistä, ehkä. Minä istun ja ajattelen. Täytyy vain toivoa, että tulee sitten mieleen joku kelpo ajatus, muuten menee hukkaan tämäkin opetus.


Minulta kysyttiin tässä hetki sitten, että miksi ihmeessä teen niin paljon käsitöitä. Minulta kysyttiin myös, että olenko ajatellut kuinka paljon minulla olisi aikaa muuhun, jos ostaisin vaatteet kaupasta. Totta, voin hetken hekumoida ajatuksella, että lopetettuani aikasyöpöt  ompelun, neulomisen ja muun näpräyksen keittiöni kiiltelisi. Miehelle ja lapsille olisi tarjolla courmet-ruokaa tasan klo 17 ja joka paikassa lentelevät langan pätkät olisivat vain muisto. Mutta ruokaa tarjoilisi todennäköisesti 150-kiloseksi itsensä syönyt takakireä rouva, joka hartiat korvissa kimittäisi lapsille kuinka lasin alla pitää käyttää alustaa. Olisipa se onnea, oi joi. Jokainen meistä tarvitsee jotain omaa, minulle se on käsillä tekeminen. Ompelu, leipominen tai neulominen ovat minun tapani ilmaista itseäni sekä saada hetki omaa rauhaa. Lisäksi itse tehty vaate on rakkauden osoitus. Se, että teet toiselle jotain kaunista pyyteettä on välittämisen teko.


Minusta tuntuu etten nykyään ehdi ommella lähes lainkaan. Mutta kyllähän minä ompelen, mutta valmista ei tule enää hetkessä, kun illan tunnit ovat rajallisia.

Viljamin puodin Sateentekijä-kangas ei ehtinyt marinoitumaan. Jes. Kisuliini-body koossa 86+.

Yrmeä ilmeinen kisu on aivan paras hahmo kankaassa, voi harmi, että tämä ilmeikäs veijari ei näy valkoisena. Mutta tärkeintä on, että minä näen hänet. Huippu tyyppi!

Bodyn kaveriksi ompelin uusimmasta Relaxed fit koossa 92. Isot ovat, mutta hauska malli. Sain jopa ommeltua taskut ja yllättävän siististi.

Ja hupmatkaa takatasku. Päätin tehdä vain yhden, koska kaksi oli silmiini liikaa.


Koska ompelu sujui tällä kertaa kuin tanssi, surautin housuille toisen paidan kaveriksi. Nanu, joka on uusi juttu kangasmarkkinoilla on tehnyt jo kaksi aivan ihanaa kangasta. Toisen jo ompelin ja nyt pistin paininjalan alle Linnut-kankaat.




Ja lopuksi ihanalle I:lle tehty mekko. Mallina on uusimman Ottobren Owl Princess pidenettynä ja helma kantattuna resorilla. Kiva kaava.

31 kommenttia:

  1. Jos ostais kaikki vaatteet kaupasta, missä lapset olisivat sillä aikaa? Mukana huutamassa karkkipussia tai jotain lelua? Hoidossa toisaalla? Ompelua voi harrastaa kun lapset nukkuvat (?) nätisti (?) omissa sängyssään ja syntyy uusia vaatteita. Ei tarvi kaupassa hikoilla.

    VastaaPoista
  2. Niin ja vaatteet. Kerrassaan suloisia, etenkin ihastuin noihin housuihin. Näyttää vaan aika kapealta kaavalta meijen mörssärille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Housuissa on mun mielestä helppo lisätä leveyttä, kun ottaa vain leveyden seuraavasta koosta ja lahkeen tekee pituuden mukaan. Mutta nämä ovat tosi kivat housut päällä. Laittaisin kuvaa, mutta malli sairastaa ja en viitsi kiusata toista :D. Niin olen samaa mieltä, että ompelu on kätsä harrastus, jota voi tehdä poistumatta kotoaan.

      Poista
    2. Mä olen kans samaa mieltä siitä, että mäkin tarvitsen ja ansaitsen oman harrastuksen ja se on ompelu ja neulominen. Niillä harrastuksilla mä jaksan sitten sen muun.

      Poista
    3. Minusta jokainen ansaitsee harrastuksen, mutta varmasti moni ymmärtää paremmin jumpan, kuorolaulun tai vaikka matkustelun. Vaikka jokainen edellä mainituista on harrastajalleen yhtä tärkeä. Ja todellakin harrastus, oli se mikä tahansa, auttaa jaksamaan.

      Poista
  3. Minä sanon että ompelu on MINUN TERAPIA ja ei todellakaan ole kannattava harrastus (koska tiedän että seuraava kysymys olis että saatko halvemmalla jos itse ompelet). Ja mikä harrastus se ilmainen on? Aivan ihana setti se eka!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin ompelu on terapiaa. Kotivuoden aikana ompelu auttoi rytmittämään arkea, mutta antoi minulle myös omaa aikaa. Lisäksi ompeluyhteisö huolehti sosiaalisista suhteistani. Ihana harrastus <3

      Poista
  4. Ompelu <3 Ihania vaatteita olet tehnyt taas :)

    VastaaPoista
  5. Samalla voisi kysyä himoliikkujalta että kuinka paljon sinulle jäisi aikaa jollet liikkuisi? Toki tuo liikunta hellii kroppaa ja mieltä.. ja ompelu vain minun psyykettäni ja saa aikaan ajoittain jopa selkäsärkyä huonolla jakkaralla ommellessa mutta en luovu :) Enkä minä säästääkseni ompele. Kaikki harrastukset lähestulkoon maksavat.

    Kivat nuo uudet kankaat ja ihanat lökärit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tosiaan maksaa. Mutta mitä maksaakaan masennuksen hoitaminen :D. Eli ilolla voimme euromme kankaisiin sijoittaa, kun se on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä parhaimmillaan!

      Poista
  6. Onpa kiva setti taas! Jälleen kerran mainitsen, tykkään niin kovin blogisi tyylistä :) Itse arvostan tekstiä yhtä paljon kuin kuvissa olevia tuotoksiakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa kuulla, että joku lukee tekstejäni! Itse luulen, että ihmiset katselevat vain kuvani :D

      Poista
  7. Samanlaisia kysymyksiä olen saanut joskus kuulla. Noh, jos joku kysyy noin törpön kysymyksen, niin ihan sama, mitä siihen vastaa. Enemmän se vain kertoo siitä kysyjästä.. Jos ei ymmärrä, niin ei ymmärrä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en usein osaa vastata mitään, olen aivan ällistynyt, että joku kysyy jotakin näin ihmellistä. Minulle kun ei tule mieleen koskaan kysenalaistaa jumppareita ja kuorolaulajia.

      Poista
  8. Ei sitä aikaa olisi sen enempää, vaikka lopettaisikin ompelun ja muut käsityöt. Olen sitäkin joskus testannut, Mukavannäköisiä vaatteita olet ommella hurruuttanut. :)

    VastaaPoista
  9. Ihanuuksia olet ommellut =) Voisin kertoa, että minäkään en osaa oikein ajatella etukäteen. Raaka toiminta tulee ensiksi mieleen ja pieleenhän se usein menee. Onneksi kotona on se (liian pitkään ajatteleva ja harkitseva) insinööri. Olemme todenneet, että yhdistelmä on kohtuu hyvä. Yksin insinööri ei saa mitään aikaiseksi, mutta kun vieressä häärii hermostunut toheltaja, saadaan asiat kohtuu ajassa järkevästi tehtyä. Ainakin useimmin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuinka ollakaan meillä on samanlaiset tutkaparit. Moni asia olisi rakennettu uusiksi jos meistä moelemmat olisivat suorantoiminnan ihmisiä.

      Poista
  10. Kirjoitat aina niin ihanasti! Ja tietenkin ompelet myös =).

    VastaaPoista
  11. Mä olen kans täs alkanut lukeen sun tekstejä ja mä pidän niistä kovasti :)
    Ja ompeluksista myös :)

    VastaaPoista
  12. Oi mikä ihana sielujen sympatiapiristys täällä taas olikaan :). Tänään mieheni sanoi, että jalkani ovat täynnä langanpätkiä, jotka tippuvat ympäri huushollia... öö minähän ne myös siivoan, enkä syytä siitä muita.
    Mutta asiaan. Jokaisella on oikeus omaan. Ja kaikenlisäksi olet tehnyt taas ihanat vaatteet ihanista kankaista. Rakkaudella.

    VastaaPoista
  13. Hyvin sanottu, jokaisella on oikeus johonkin omaan. Ilman perusteluja.
    Sateentekijäsetti on hurmaava ja Nanun pingviinien piirrosjälki kolahtaa mullekin, vaikka en sitä meidän kankaana sitten osannutkaan ajatella.

    VastaaPoista
  14. Siulle olisi tunnustus blogissani http://punatukkajakaksikarhua.blogspot.fi/2014/03/ilosofiaa-was-here.html :)

    VastaaPoista
  15. Mun blogissa loytyis sulle haaste! ;)

    VastaaPoista
  16. Ihania ompeluksia blogi pullollaan! Onneksi kukaan ei ole mulle vinkannut, että mitä kaikkea järkevää ehtisin, jossen ompelis ja neulois ja leipois :).

    VastaaPoista