maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kevät on täällä, joten tötteröö!

Minä en koskaan ole ollut romantillinen ihminen. Haluaisin olla, mutta en ole. Käsi kädessä käveleminen on minusta vaivaannuttavaa, samoin julkinen pussailu. Minä arvosta arjen välittämistä. Sitä, että mieheni pesee autoni (ylin rakkauden osoitus) tai sitä, että kerran vuodessa mieheni kuorii minulle perunan. Ei tarvitse suotta toistella rakkauden sanoja tai kehua. Ihan riittää auton pesu, kosketus ohi kulkiessa tai lempeä katse eteisessä.

Keväällä ihmiset tulevat hulluiksi, ihan kahjoiksi. Olen tänä keväänä saanut seurata tuttavieni suhdekiemuroita ja olen läkähdyksissä pelkästään seuraamisesta. Ei minusta olisi uuteen suhteen. Onneksi nykyinen on aivan kelpo ja kestävä. Rakkauden huumassa, kun tuntuu ihmisistä katoavan yöunien lisäksi looginen ajattelu ja arjen hallinta. On se kuitenkin mukava vierestä seurata toisten puuhailuja, kun voi itse kellahtaa Herra Insinöörin viereen illalla ja aamulla herätä varmana siitä, että vielä illallakin ollaan yhdessä. Tunteiden huumaa ei ehkä ole samassa mittakaavassa, mutta enpä sitä kamalasti kaipaakaan. 

Minä olen ommellut ihan kauhean vähän. Kävimme Herra Insinöörin kanssa läpi kaappeja ja kyllä minä hieman pelästyin tehtaani liikatuotantoa. Ei kasvava lapsi tarvitse aivan näin paljoa vaatetta tai minä terapiaa. Tai jos tarvitsen lienee syytä hakeutua ihan oikean terapeutin pakeille ennenkuin lapseni hukkuvat vaatteisiin. Onneksi kohta tulee kesä ja kesävaatteita meillä ei ole liikaa. Taas kerran yksi syy miksi kannattaa asua Suomessa.

Keskimmäiselle ompelin tuuteista hupparin. Uuden OB:n kaava oli mukavasti erilainen.

Verson Tuutti-kankaasta keskimmäiselle huppari. Kahteen tuuttiin tikkasin pinkit tehosteet.











Näihin iloisiin kevätkuviin on hyvä lopettaa!

19 kommenttia:

  1. Voippojat miten iloinen tuutteilija :D

    Minä vaivaannun myös sellaisita vuolaista ylisanoista ja rakkauden tunnustuksista. Mutta ans olla jos Ukko on tehnyt ruoan valmiiksi tai siivonnut minun ompsuani niin kyllä vaan sydän pakahtuu. Joo kyllä, mä uskallan antaa sen siivota ompsuakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, minusta näistä kuvista tuli huiput. Onpahan ainakin tunnetta mukana ja näissä se tunne on sisarkateus!

      Poista
  2. Töttöröö! :) Kiva huppari.
    Tuo alkuteksti olisi voinut olla justiinsa mun miehen kirjoittama. Aina se hoksauttaa mua, jos tartun kädestä kiinni häntä. On kuulemma niin puistattavan näköistä, vaikka olisi kuinka rakastunut. ;) Silti niin ihana mies! Arki- ja pyhärakastettava! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi Herra Insinööri pitää minusta juuri tälläisenä ja minä hänestä. Ah!

      Poista
  3. Joopajoo. Seuraan tätä kosio- ja soidinmenoja tuon teinin kautta ja huh....
    Nuo pinkit tehosteet töttörööhupparissa ovat mainiot, piristävät ilmettä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän tehosteista. Jouduin kyllä purkamaan, jotta sain ne mukaan, mutta onneksi purin.

      Poista
  4. Hauska tämä sinunkin versio tuosta hupparista. Suomessa sesongin vaihtuminen useamman kerran vuodessa tosiaan lisää tarvittavien vaatteiden määrää. Aina se vaan pääsee jotenkin yllättäämään, ja puoleen väliin sinnitellään vanhoilla. Vähän ennen seuraavaa sesonkia alkaa sitten olla jo ylitarjontaa romppeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla vaan on tapana herätä uuteen sesonkiin liian myöhään ja ylitarjonta ajoittuu seuraavan sesongin alkuun.Mutta onneksi onnistun myös ompelemaan reilulla koolla. Nytkin viime kesäksi U:lle ommellut vaatteet ovat juuri sopivia :D

      Poista
  5. Hauska teksti ja hyvät kuvat :D

    VastaaPoista
  6. Voihan tötterö! Nyt harmittaa kun en tilannut tuota kangasta itselle! Hieno huppari! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tilasin ja tungin kaappiin. Se on niin, harmaa. Mutta onneksi keskimmäinen pyysi kankaasta hupparia ja otin sen ompeluun. Hyvä siitä tuli!

      Poista
  7. Tosi kiva huppari (ja kirjoituskin ;)!

    VastaaPoista
  8. Toi kaava nayttaa tosi kivalta. Just vahan erilainen kuin normi huppari. Ma viela odottelen taalla omaa Ottobrea...... ettas silleen! En ole minakaan paassyt paljoa ompelemaan. Yopaita isommalle. Kaavat oon piirtanyt muutamiin shortseihin ja leggareihin. Pitais pikasesti ommella. Taalla naita kahdenkympin ylityksia on ollut jo kolme nelja kertaa.
    Ja ihan totta turiset noista romanttisuuksista. Vahassa ne on. Eika niita tosiaan kaipaa. Ne pienet arkiset asiat, niin kuin sanoit, on niita jotka kantaa. Ehka tylsaa toisten mielesta. Muut saa ajatella mita ajattelevat. Meilla mennaann nain. :)

    VastaaPoista
  9. Onpa kiva huppari! Ja todella iloiset kevätkuvat! =D
    Meillä on ihan sama, että ei kovin paljoa pussailla julkisesti tai kävellä käsi kädessä, mutta aah jos aamuksi on kahvit ladattu valmiiksi! <3

    VastaaPoista