Ja kyllä minä innostuin. Kaavat olivat PDF-mallia ja ensimmäisen paketin eli housut leikkasin ja liimasin yhteen omin pikkukätösin. Ei ollut sitten yhtään mukavaa puuhaa, joten ulkoistin paitakaavan teippailun suhteellisen näppärille ja lahjottavissa oleville teineille. Kerralla tuli hyvä ja minulla oli iloinen mieli. Teinien mielenliikkeitä en edes rupea analysoimaan, koska ne liikkuvat joka tapauksessa näytellyn välinpitämättömyyden ja raivon välimaastossa. Ja kaava ei todellakaan ole hankala koota vaan päinvastoin, minulla on vaan surkastunut (syytän raskauksia, univelkaa, ylensyöntiä ja raskasmetalleja) keskittymiskyky.
Kaavat ovat hyvin piirrettyjä, selkeitä ja niistä löytyy muunnokset valmiiksi. Neljä vuotta sitten ompelu-urani alussa olisin ollut ihan pähkinöinä kaavojen mukana tulevista kuvallisesta ohjeista. Jenni, olet nero. Seuraavaksi ompelen Ball-paidan ja Walk-housut - tai myyn pois kaikki Ottobre-lehteni, selviän eteenpäin näillä kaavoilla.
Ihanat kaavat ja karmea kuva. Maailma on raiteillaan, koska minun tekemäni harvoin on täydellistä.
Herra U rakastui Chill-housuihin, joskin joudun kiristämään kuminauhaa. Ohjeen mukaan ommeltu kuminauha ei pidä housuja ylhäällä. Ja paitana on kaava-arkin Pocket-malli. Koska Jujuna on paikallinen kauppa, niin valitsin kankaatkin paikallisen kaupan valikoimista. Kaavat löydät kohta täältä http://www.jujuna.fi/ ja kankaat http://www.seliashop.fi/.
Nyt lähden leikkaamaan settiä koossa 98. Ja hyväksyn sen tosiasian, että lapseni on mallia pygmi. Äitiinsä tullut.