Resepti onnistuneeseen ompelusunnuntaihin

Miten vietetään ompelijan unelmasunnuntaita? Se on helppoa. Aloitetaan nukkumalla huonosti ja katkonaisesti. Herätään aamulla ja todetaan kestoärsytyksen nousseen uusiin lukemiin. Sitten etsitään melko hyvää kaavaa, kunnes muistetaan, että kaava olikin ihan huono. Päätetään, että kaavoitus opitaan ihan helposti ja aloitetaan tunikan kaavoitushommat. Viidennen kaavakyhäelmän jälkeen keitetään kahvit ja mietitään kuinka vaikeaa muka kaavoitus voi olla? Kun kaava alkaa olla osimoilleen valmis, valitaan hyllystä mahdollisimman kallis kangas ja leikataan se. Ommellaan pääntie framilonilla, koska teoriassa sen käyttö osataan melko hyvin. Ompelun jälkeen todetaan teorian ja käytännön olevan hieman erillään toisistaan. Huomataan Rouva Ratkojan kesäloman olevan ohi ja pakaratreenin alkavan. Eli ratkotaan, ratkotaan ja ratkotaan. Välissä kerrotaan sekä maailmankaikkeudelle ja insinöörille, että on parempi olla kommentoimatta mitään. Koneet kirotaan, poistutaan ompeluhuoneesta viisikymmentä kertaa ja palataan yhtä usein. Lopuksi huomataan kaavoituksen onnistuneen muokkauksilla, jonka jälkeen ommellaan hurmoksessa muutama vaate lisää.

Että on tämä ompelu viimeisen päälle hieno harrastus. Huomenna menen töihin itse tehdyissä vaatteissa. Piste. 

Ensimmäinen versio Verson puodin Pulmusta. Kaavan pohjalla MIW.

Pidennetty versio Metsolan alekankaasta.

Pussihelmainen versio Käpyseltä tilatusta Aidasta.

Huomenna on kelpo päivä ja vaatteet on sitämyöden valmiina.